En saa unta tai jos saankin, niin kohta herään ja valvon. Yhtä tuskaista sängyssä pyörimistä taas tämä yö. Mielessä pyörii menneet ja tulevat asiat, murheet ja huolet varsinkin. Lienee tuttua myös Sinulle, usein tai silloin tällöin.

”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa” opettaa Jeesus.  Niinpä, ei voi lisätä elinajanodotettaan huolia huokaamalla, mutta lyhentää kyllä voi. Ja sehän tässä niin huolettaakin! Entäs sitten tämä: ”Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet”.  Kyllä, joskus niitä riittää aivan liiaksi asti.

Herramme opettaa huolettomuutta. Voisiko sitä oppia? Kaipa harjoitus tekisi siinäkin mestarin. Aloittaisinko harjoittelun jo tänään vai niin kuin aina kuntoilun eli sitten huomenna. Martti Luther opetti työtoveriaan: ”Joskus voi palvella Jumalaa parhaiten lepäämällä”.

”Turhaan te nousette varhain, turhaan valvotte myöhään ja raadatte leipänne tähden. Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat”. Näin psalmin 126 kirjoittaja päivittelee.

Tämän ajan tehokkuusvaatimusten alla moni uupuu työssään. Mutta paljonko meitä väsyttää turha murehtiminen. Voisiko oppia tekemään työtäkin levosta käsin, ilman painetta, armosta käsin. Eikö ole joskus tuttua se, että olemme niin touhua täynnä ja yhä vain kiireisempiä, että lopulta poljemme oravanpyörää yhä vinhempaan vauhtiin ja sitten on niin kiire, ettei ehdi tehdä yhtään mitään.

Jeesus kehottaa katselemaan taivaan lintuja ja kedon kukkia tai vaikka menemään metsään, missä verenpaine tutkitusti laskee ja levollisuus astuu suorittamisen sijaan, toivottavasti. Nykyään lomasta ja rentoutumisestakin uhkaa tulla suorittamista.

Entäpä jos huoletonna ihan oikeasti jättäisimme elämämme Herran haltuun.

Ilkka Raittila

rovasti

Tagged with →