Joutsan lentokenttä, joka myös varalaskupaikkana tunnetaan, on ollut maanpuolustuksellisten pyrintöjen keskipisteessä. Koska maailmankirjat ovat koko lailla sekaisin, on sotilasjohto katsonut parhaaksi lisätä sotilaallista toimeliaisuutta myös meidän kotikulmillamme.

Lentokoneiden ja sotilaslentäjien toimintaa on tietysti mielenkiintoista sivusta seurata, niin kauan kuin koneet ovat ns. ”omia” ja lentotoiminta vain harjoitusta.

Mieleeni on elävästi palautunut 70-luvun alkupuolen vastaava harjoitus, jota me silloiset ”kollipojat” innolla seurasimme. Tuolloin ei ilmeisesti pidetty varotoimia kovin tärkeinä, koska saatoimme pyöräillä lentokentän laitaa kouluun ja muutenkin liikkua suhteellisen vapaasti harjoitusalueella. Kun ei henkilökohtaisesti erikseen kielletty, niin tulkitsimme sen lupana vapaaseen liikkumiseen.

Harjoituksen aikana otimme myös tiettyjä vapauksia suhteessa koulunkäyntiin ja oppitunneille saapumiseen. Eräänäkin aamuna oli lentotoiminta käynnissä, kun normaaliin tapaan poljeskelimme koulua kohti. Lentokentän puolivälissä, ”Jullen torpan” kohdalla, oli sopiva tienristeys jäädä seuraamaan harjoitusta. Aika kului joutuisasti ja jokaisen pojan mielessä oli varmuus siitä, että joskus on itse ihailtu hävittäjälentäjä.

Emme malttaneet mennä ensimmäiselle oppitunnille ajoissa. Mietimme, miten selviäisimme myöhästymisestä ilman sanktioita. Teimme pikaisen sotilasoppien mukaisen riskianalyysin ja kehitimme mielestämme oivan selityksen myöhästymiselle. Kiero sotapropaganda otettiin käyttöön.

Seurasimme kentän tapahtumia ja kun koneet näyttivät asettuvan huoltoon, päätimme mekin lähteä kouluun. Kunnioittamamme äidinkielen opettaja Jaskan oppitunti oli saavuttuamme jo lopuillaan, mutta rohkeasti astuimme luokkaan. Selitimme tohkeissamme, kuinka kovasti yritimme saapua tunnille ajoissa, mutta puolustusvoimat näytti mahtinsa ja sulki pahus tien juuri parahiksi…

Näimme heti opettajan naamasta, että hän ei uskonut sanaakaan. Jaskaa kuitenkin hymyilytti ja hän antoi sisäisen ”hävittäjä-ässänsä” näkyä meille hetken aikaa. Selityksemme oli niissä olosuhteissa riittävän hyvä.

Myöhemmin ymmärsin, että Jaska opetti meille sillä hetkellä jotakin sellaista, jonka merkitys voi olla paljon suurempi, kuin kalliin sotakoneen. Pilvenveikko osasi.

Jouni Lavia

Tagged with →