Moni lukijamme on arvuutellut lähestyvän Ilmavoimien Baana -22-maantietukikohtaharjoituksen myötä, että milloin viimeksi Joutsan varalaskupaikalla on pidetty vastaava ilmasotaharjoitus. Vastaus tähän on, että vuoden 1978 toukokuussa.

Joutsan Seutu tavoitti ensikäden muistitietoa aiheesta, sillä Laitjärven kesämökkiläinen, everstiluutnantti evp. Raimo Rastas osallistui kyseiseen harjoitukseen hävittäjälentäjänä. Tuolloin Rastas oli sotilasarvoltaan kapteeni.

Hävittäjäohjaajauransa aikana Rastas lensi Folland Gnateilla ja Saab Drakeneilla. Hän jäi reserviin vuonna 1988 Ilmavoimien palveluksesta Lapin Lennoston esikuntapäällikön tehtävistä.

Ilmavoimien tapa harjoitella oli jo tuolloin samanlainen, vaikka vuoden 1978 harjoituksesta on aikaa 44 vuotta.

– Tällaisen lentopojan kannalta nämä maantietukikohdissa tapahtuvat harjoitukset olivat mielenkiintoisia. Vaikka ne varalaskupaikkoihin perustettavat tukikohdat ovat käytännössä yhtä hyviä kuin lentokentät, niin varalaskupaikoilla on reunaesteitä, käytännössä metsää vähän lähempänä kiitotietä. Silloin se voi vaikuttaa vähän kapeammalta kiitotieltä ohjaajasta.

– Mutta ei se ole ongelma. Sotilas- ja isoilla siviilikentillä laskeudutaan myös valkoiselle keskiviivalle, ja se tehdään maantietukikohdissa samalla lailla. Normaalien siviilikenttien kiitoradan leveys on 60 metriä, eikä se merkittävästi poikkea maantienkohtien leveydestä, kertoo Rastas.

Rastas korostaa myös isänmaan koko maantieteen tuntemisen tärkeyttä sotilaslentäjälle, sillä Ilmavoimien ohjaajan pitää tuntea kotimaansa. Jo kadettina, harjoituskonevaiheessa, lennetään muuallekin kuin kotitukikohdan ympäristöön. Taistelulentäjälle on etu, kun hän tietää maaston korkeuserot ja pinnanmuodot eri alueilla. Ja jos nykyajan hieno navigointitekniikka koneessa pettää jostain syystä, niin reisitaskussa lentäjillä edelleenkin olevaan karttaan eivät häiriöt vaikuta.

Silloinkin harjoitukseen osallistui lentäjiä ja koneita kaikista Ilmavoimien lennostoista, kuten tulevaan Baana -22-harjoitukseenkin.

– Joutsassa operoi käytännössä kaikki silloinen Ilmavoimien lentokalusto. Näitä olivat muun muassa MIG-21F, Saab Draken, Iljusin IL-28 ja kuljetuskone DC-3.

Maantietukikohdan erityispiirre on, että niihin siirretään tarvittava lennonvarmistuskalusto. Se mikä päätukikohdissa on pysyvää, onkin liikuteltavaa maantietukikohdissa, ja soveltuu siten erinomaisesti hajautettuun taistelutapaan.

Folland Gnat poistui palveluskäytöstä lokakuussa 1972. Silläkin ehdittiin harjoitella varalaskupaikoilla, mutta ei Joutsassa. Ensimmäisen kerran Rastas lensi varalaskupaikalta 1969 Niinisalossa silloisella harjoituskoneella Fouga Magisterilla. Maamaaliammunnat pidettiin läheisellä Pohjankankaan harjoitusalueella.

Joutsan Seutu on uutisoinut kaikista 70-luvun harjoituksista. Viimeinen sotaharjoitus on kuitattu numerossamme 19/1978 yhdellä valokuvalla: ”Suihkukoneiden – kuin myös kuvamme esittämän kuljetuskoneen – jylinä kaikkoaa Joutsan taivaalta tänään, jolloin ilmavoimien sotaharjoitus varalaskupaikalla päättyy. Harjoituksen vuoksi on liikenne kantatiellä ollut keskeytyksissä 10–20 minuuttia kerrallaan. Maantieliikenne on suhtautunut ymmärtäväisesti liikennekatkoksiin.”

Everstiluutnantti evp. Rastas kertoo tähän liittyvän hauskan, joskin kovin riskialttiin, sattumuksen. Tuossa harjoituksessa poliisit siis sulkivat valtatien molemmista päistä, kun lentokone nousi tai laski.

Mutta kukaan ei ollut hoksannut, että myös Jousitieltä tuleva, eteläisen levikkeen kohdalla ollut liittymä olisi myös pitänyt sulkea, varsinaisen päätien lisäksi. Paikalliset muistavat varmasti hyvin tuon risteyksen, joka pantiin pysyvästi poikki vasta reilu vuosikymmen sitten.

– Sieltä sivutieltä tuli linja-auto, kääntyi valtatielle ja lähti kohti pohjoista. MIG-21 tuli laskuun samaan aikaan, ja hävittäjä ja linja-auto tulivat toisiaan vastaan valtatiellä. Bussi ajoi siististi oikealla kaistalla.

– No, lentäjä totesi jälkikäteen: ”Hyvin sovittiin, minä morjestin ohi mennessä, ja oli muuten kuski hämmästyneen näköinen ja matkustajat meinas tulla ikkunasta ulos”, hymähtää Rastas tosijuttua kertoessaan.

Lentäjä sattuu olemaan Rastaan kadettikurssikaveri, ja tätä haastattelua varten Rastas oli varmentanut tapahtumien kulun. MIG-hävittäjä oli vielä laskukiidossa kohtaamistilanteessa, ja nopeuttakin oli vielä noin 200 km/h. Onneksi tilannetta voi muistella hymyssä suin, sillä ainekset vakavaan turmaan olivat olemassa.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Everstiluutnantti evp. Raimo Rastas nostalgisissa tunnelmissa Joutsan varalaskupaikalla.

Joutsan varalaskupaikalla on tehty monta kertaa sotilasilmailun historiaa

Joutsan varalaskupaikalla on tehty monta kertaa suomalaisen sotilasilmailun historiaa. Voidaan hyvin sanoa, että monia nykyään vakiintuneista toimintatavoista maantietukikohdista operoitaessa on kokeiltu ensimmäisiä kertoja Joutsan varalaskupaikalla.

Joutsan Seutu teki laajan jutun aiheesta nro 1/2018 perustuen everstiluutnantti evp. Pentti Teulahden artikkeliin, haastatteluun sekä välittämiin valokuviin. Referoimme seuraavassa tätä artikkelia.

Pentti Teulahti osoitti, että Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen taisteluhävittäjien tekemä lasku varalaskupaikoille tehtiin juuri Joutsassa 11.9.1967. Kahdesta MIG-21F-13-hävittäjästä toi ensimmäisen laskuun kapteeni Osmo Kopponen ja toisen kapteeni Teulahti. Ilmavoimien komentaja Reino Turkki seurasi kokeilua paikan päällä esikuntansa ylimmän johdon kanssa.

Maantieverkostoamme kehitettiin voimakkaasti 1960-luvulla. Ruotsin mallin mukaan ryhdyttiin tekemään tietyille alueille levennyksiä lentokoneiden varalaskupaikaksi. Termillä ”varalaskupaikka” haluttiin ilmeisesti hämätä kotimaista maanpuolustukseen kielteisesti suhtautuvaa väestönosaa, mutta Ilmavoimat perusti ne alusta alkaen maantietukikohdiksi, eli tilapäisiksi lentopuolustuksen tukikohdiksi.

Seuraava harjoitus pidettiin Tervossa lokakuussa 1968. Siellä kokeiltiin ensimmäistä kertaa rullausta maantietä myöten noin kilometrin päässä olevalle seisonta-alueelle.

Joutsan seuraava harjoitus oli osa isompaa kokonaisuutta, ja se pidettiin 25.–28.5.1970. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman paljon torjuntakosketuksia, ja kouluttaa näin taistelunjohtajia, kenttien maahenkilöstöä ja antaa nuoremmille ohjaajille kokemusta maantietukikohdista.

Kaikissa harjoituksissa oli lisätty vaikeusastetta, niin myös talviharjoituksessa vuonna 1972. Joutsa oli ensimmäinen maantietukikohta, jossa toimittiin talviolosuhteissa. Koskaan aikaisemmin ei ollut laskeuduttu jäiselle maantielle, rullattu kauas, eikä sijoitettu koneita lumiseen metsään.

Kapteeni Teulahti teki tuolloin ensimmäisen yölennon maantietukikohdasta käsin. Valaistusjärjestelmät eivät olleet tuolloin lähimainkaan nykytasoa, joten valoa antoi vain koneen omat valot, sairasauto sekä radan toisessa päässä ollut auto. Teulahti onnistui kokeilussaan, ja laskeutui lennon päätteeksi Rissalan päätukikohtaan.

Myöhemmin Hiirolan maantietukikohdassa Mikkelin suunnassa harjoiteltiin myös laskeutumista pimeälle maantielle kiitotien sivuille tuotujen matalatehoisten valorivien avulla.

1970-luvun talviharjoituksen erityispiirre oli naamioinnin korostaminen. Koneet vietiin Tammihaaran alueella asutuksen keskelle ja havupuiden väliin metsään. Asukkaat eivät toki olisi jääneet kriisitilanteessa taloihinsa, mutta näin rauhan ajan harjoituksissa heitä ei häädetty kodeistaan.

Ilmavoimien henkilökunnan ja Tammihaaran asukkaiden välille muodostui suoranainen kestiystävyys. Lentohenkilöstö majoittautui Risto Niemisen entiseen kauppakiinteistöön, Seppo Paalanen antoi parkkeerata MIG-hävittäjän pihaansa ja Veikko Lyytinen navettansa viereen. Vieraille lämmitettiin saunatkin, linkousapua annettiin ja akkuja sai viedä sisälle lämpimään.

Muitakin harjoituksia pidettiin alueella. Vuonna 1976 ”vihollinen” teki helikoptereilla maahanlaskun maantielle. Viitisenkymmentä paikallista reserviläistä torjui hyökkääjää Saviharjun sekä Rauhalantien maastossa. Paikallinen tiemestaripiiri teki kalustollaan varalaskupaikasta laskeutumiskelvottoman.

Kaikkien näiden, muuallakin päin maatamme tapahtuneiden entisaikojen harjoitusten avulla Ilmavoimat kehitti itselleen nykyisen vahvan osaamisensa operointiin maantietukikohtia hyödyntäen.

Janne Airaksinen