Viime viikolla kylmässä syystuulessa söimme maukasta ja lämmintä keittoa juhlien diakoniatyön (diakonia suomeksi on ”palvelu”) 150 vuotta. Paikalle saapui juhlavieras rollaattorilla. Hän sanoi heti, että tärkeä kysymys on, saako kotiinkin viedä puolisolle, joka ei kykene liikkumaan. Vastaus: Ehdottomasti kyllä! Viekää terveisiäkin! Tuntui tosi hyvältä, että kotiin jäänyt puoliso pääsi näin mukaan juhlatunnelmaan.

Kuka tahansa meistä ja milloin tahansa voi joutua tilanteeseen, jossa hätä on suuri ja johon muu apu ei yllä tai yltää huonosti. Juuri silloin on diakoniatyön tehtävänä tulla avuksi kärsimystä lievittämään henkistä, hengellistä ja aineellistakin tukea antamalla. Ahdinkoon joutuneen ei missään tapauksessa pidä tuntea häpeää.

Ei silloinkaan, vaikka olisi itse aiheuttanut ongelmatilanteen tai ehkä joku läheinen on vastuussa kärsimyksestä. Kaikki me teemme virheitä. Vaikeuksien salaaminen ja eristäytyminen vain lisäävät ahdistusta. Hyvinvointiyhteiskunnastamme huolimatta myös yhteisiä hätätilanteita syntyy. Korona toi omat ongelmansa. Tällä hetkellä murehdimme Ukrainan sodan laajoja ikäviä vaikutuksia lähellä ja kaukana.

Ensimmäinen suomalainen diakoni vihittiin virkaan 1.9.1872 Viipurissa. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun Joutsan seurakunnassa aloitti ensimmäinen diakonitar Aili Tuomola. Kunta tuki Ailia antamalla asunnon ja 7200 markkaa. Vaikka juhlavuonna juhlitaan erityisesti diakonin virkaa, meistä jokainen on kutsuttu toimimaan Jeesuksen käsinä ja jalkoina jatkamalla Hänen työtään maan päällä. Kehotus ”Kantakaa toistenne kuormia” (Gal.6:2) velvoittaa meitä kaikkia.

Ensi pyhä on lähimmäisen sunnuntai. Raamatun tärkein käsky: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Lk.10), kuuluu sekä musiikissa että teksteissä. Iloinen uutinen Jeesuksen rakkaudesta ja armosta lähimmäisen rakkauden voimanlähteenä on kristillisen uskon perusta (1.Joh.4:7).

Jatkamme koko seurakunnan juhlaa ensi sunnuntaina juomalla leivoskahvit kirkoissa. Odotamme, että tulet paikalle ja otat mukaan naapurisikin, jolla ei ehkä ole autoa tai tarvitsee apua liikkumiseensa. ”Herra älä salli sorretun kääntyä pois apua saamatta, kurja ja köyhä ylistäkööt sinun nimeäsi” (Ps.74:21).

Tuula Leppämäki

Kirkkoherra

Ev. lut. seurakunta