Tänä vuonna vietetään kirkon diakonian 150-vuotisjuhlavuotta. Ensimmäinen suomalainen diakonissa vihittiin työhönsä melko tarkasti 150 vuotta sitten, 1.9.1872.

Diakoniatyön periaatteisiin on kirjattu nykyisin muun muassa haavoittuvassa tilanteessa olevien tukeminen auttamalla heitä löytämään ja vahvistamaan voimavarojaan sekä saamaan heidän tarvitsemansa tuet ja palvelut.

Joutsan seurakunnan diakoni, alun perin Leivonmäen ja Luhangan kappeliseurakuntien diakonina vuonna 2010 aloittanut Nina Siitari kuvaa työnsä pääsisällöksi ihmisten kohtaamisen, heidän kuuntelemisensa ja heidän tarpeisiinsa vastaamisen siten kuin diakoni voi niihin vastata.

Siitari tapaa ihmisiä vastaanotollaan ja kotikäynneillä ja on tavoitettavissa myös puhelimitse. Asiat, joissa häneen otetaan yhteyttä, ovat monenlaisia; esimerkiksi taloushuolet, suru, yksinäisyys. Siitari sanookin, että hänen kanssaan voi jutella luottamuksellisesti mistä vaan.

– Monesti ne ovat todella arkisia asioita. Miten selviytyy omasta arjesta, ja miten arjesta voisi saada sellaisen, että voisi olla kohtuullisen tyytyväinen elämäänsä. Ja yksinäisyys on tietenkin yksi merkittävä asia, mikä aiheuttaa elämään ahdistusta ja myös sitä, ettei meinaa selvitä taloudellisesti.

Joskus pelkkä puhuminen auttaa, mutta tarvittaessa Siitari lähtee mukaan esimerkiksi sosiaalitoimistoon tai lääkäriin.

Ihmisillä on usein sellainen mielikuva, että diakoni työskentelisi vain iäkkäiden parissa. Siitarin mukaan diakoniatyössä kohdataan kuitenkin kaikenikäisiä.

Henkilökohtaisen työn lisäksi diakoniatyötä tehdään seurakunnassa myös kokoavana työnä, ja siinä Nina Siitarilla on kollegana nuorisotyöntekijä Annika Oksanen, jonka työajasta 20 prosenttia on varattu diakonialle. Kokoavaa toimintaa ovat kerhot, retket, leirit, ruokailut ja kirkkopyhät – esimerkiksi Joutsan Torstaiklubi, Luhangan hyvän olon piiri ja Leivonmäen aamupuurotarjoilut.

Monia toimintoja toteuttamassa on myös vapaaehtoisia. Oksanen ja Siitari pitävät heidän työpanostaan tärkeänä.

– Ei me kertakaikkiaan ehdittäisikään pelkät työntekijät tekemään kaikkea. Ja diakoniahan on kaikkien seurakuntalaisten oikeus ja mahdollisuus tehdä hyvää, ei se ole vain työntekijöiden, sanoo Siitari.

Vapaaehtoisista on iso apu, sillä diakoniatyön resurssit ovat olleet seurakunnassa viime vuosina tuntuvasti aiempaa pienemmät. Ennen vuotta 2018 työtä teki pääsääntöisesti kaksi täyttä työaikaa tehnyttä diakonia, mutta nyt vain Siitari tekee täyttä työaikaa ja Oksanen siis kahtakymmentä prosenttia.

Taloussyillä perusteltu muutos vaikutti Siitarin mukaan työhön merkittävästi: se toi diakonille kiirettä ja ihmisille pettymyksiä, kun diakoni ei pysty vastaamaan kaikkien tarpeisiin. Siitari piti ja pitää yhä päätöstä järjettömänä.

– Otettiin pois niiltä ihmisiltä, jotka ovat kaikkein heikoimmillaan, jotka eniten tarvitsisivat tukea. Kun ajattelisi, että seurakunta juuri pitäisi kaikkein heikompien ihmisten puolta, niin se päätös ei ollut kyllä sellainen.

Avuntarve ei ole kuitenkaan hänen mukaansa vähentynyt, päinvastoin. Hän on myös huolissaan tulevasta; miten käy ruoan ja sähkön hinnan noustessa niille, jotka jo nyt ovat todella tiukoilla? Siitarin mukaan Joutsan seurakunnan ja Itä-Päijänteen vapaaseurakunnan yhteisessä ruokakassijakelussa on jo nyt nähtävissä se, että ruokaa hakevien määrä on lisääntynyt.

Myöskään Oksanen ei pidä resurssien vähentämistä järkevänä.

– Työ ei ole vähentynyt, vaan työ on lisääntynyt, mutta työntekijät ovat vähentyneet, niin tässä on vaakakuppi ihan järjetön.

Diakonian 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Joutsan seurakunta tarjoaa keittoa keskiviikkona 31.8. Leivonmäellä, torstaina 1.9. Joutsassa ja perjantaina 2.9. Luhangassa. Juhlavuoden jumalanpalvelukset pidetään Joutsassa ja Leivonmäellä 11.9. ja Luhangassa 18.9. Lisäksi juhlavuosi näkyy seurakunnan YouTube-kanavalta, jossa julkaistaan kuukausittain diakoniatyöstä kertovia Annika Oksasen tekemiä videoita.

Tarja Kuikka

Kuvassa yllä diakoni Nina Siitari (oik.) ja diakoniatyötä osa-aikaisena oman työnsä ohessa tekevä nuorisotyöntekijä Annika Oksanen. Kuvan vihreillä ämpäreillä on oma roolinsa Joutsan seurakunnan juhlistaessa diakonian 150 vuotta keittotarjoilujen merkeissä. Millainen rooli on, se selviää paikan päällä tilaisuudessa.

Tagged with →