Toukokuussa kylänraitilla oli havaittavissa ensimmäiset merkit seutukunnan eloon heräämisestä. Viikko viikolta valtion pääteiltä saapuneiden mökkiläisten autoletkat pidentyivät – toisin kuin talvella suurin osa painaa lisää kaasua Joutsa-kyltin näkiessään. Ja onhan se täysin totta, että tämäkin seutukunta elää kahta täysin erilaista elämää riippuen siitä, mikä vuodenaika on.

Kaduilla ja toreilla vilkastuneen ihmispaljouden lisäksi myös sosiaalisessa mediassa on nähtävissä sama vuodenaikojen eroavaisuus. Kesällä kylien puskaradiot täyttyvät keskusteluista muun muassa siitä, kuka myy maistuvimmat mansikat, ketkä eivät osaa kierrättää jätteitä tai mikä kenenkin mieltä juuri sillä hetkellä tuntuu mietityttävän – niin hyvässä kuin pahassa.

Tässäkin mielestäni pätee se vanha toteamus, että kolikolla on aina kaksi puolta. En usko, että esimerkiksi juuri mökin ostanut ihminen olisi löytänyt yhtä helposti paikallista ja osaavaa timpuria hommiin, ellei olisi kysellyt asiasta puskaradiossa. Tai olisiko kesälomareissulla Joutsassa piipahtaneet osanneet käydä kaikissa seutukunnan kulttuurikohteessa, ellei torilla paikallinen olisi kertonut niistä?

Yhtä kaikki, tämäkin kylä on viettänyt kahden hiljaisemman koronakesän jälkeen jälleen normaalia, tapahtumien ja ihmisten täyttämää ajanjaksoa. Ja kyllä minä olen rehellisesti sitä kaivannut – vaikkakin perjantaina töiden jälkeen kauppaan eksyessäni en hetkellisesti olekaan samaa mieltä, kun kassajonot luikertelevat limsahyllyille ja jäätelöt meinaavat sulaa matkalla. Tai kun tapahtumien päättyessä parkkijärjestelyt ruuhkauttavat kylänraitin ja perinteinen vetoketjutyyli antaa tilaa muille näyttää kaikilta unhoittuneen.

Kaikesta tästä huolimatta haluan omasta puolestani kutsua mökkiläiset, lomailijat, satunnaiset kulkijat ja ylipäätään kaikki nauttimaan vielä loppukesästä seutukunnalla.

Viimeistään lokakuussa kylänraitin täyttää rauha ja hiljaisuus, joista herätään keväällä ensimmäisen, sup-lauta katollaan, saapuvan mökkiläisen ilmestyessä katukuvaan. Sitten jälleen ihmetellään ja kummastellaan.

Jonna Keihäsniemi

Tagged with →