Maailmassa on paljon epäkohtia ja suuria ongelmia. Niiden edessä joudumme valitettavan usein huomaamaan ongelmanratkaisukykymme rajallisuuden. Pakinoitsija onkin oppinut, että on parasta miettiä vain sellaisia asioita, jotka ovat omalle käsityskyvylle jokseenkin mahdollisia, eivätkä murra pienen ihmismielen haurasta koneistoa.

Tällainen sopivan kokoinen, mutta omalaatuisella tavalla haastava probleemi on lupiini. Hernekasveihin kuuluva, alun perin amerikkalainen rehu- ja koristekasvi. Entinen pihojemme upea koriste ja nykyinen riesa. Siinä sopivan tuttu ja yksinkertainen asia näin herneaivoiselle.

Vai onko sittenkään?

Innokkaana luonnon tarkkailijana tulee autoillessakin silmäiltyä tienvarsien näkymiä. Kun kesä on nyt kukkeimmillaan, voi teiden varsilla nähdä mittavia ja kauniitakin lupiinikasvustoja. Monelle pörriäiselle riittoisa ruokapöytä ja kulkijalle silmänilo.

Väyläviraston mukaan Suomessa on ns. valtion teitä 78.000 km. Huomattava osa luiskista ja ojien penkoista on lupiinien ”saastuttamaa”, joten teiden varsilla ”humisee” tuhansien hehtaarien lupiinikasvusto! Komea ala! Valitettavaa on, että lupiini on ns. vieraslaji ja se pitäisi hävittää. Typensitojakasvina se valloittaa kasvupaikat kotoperäisiltä lajeilta. Paha juttu! Mikä neuvoksi?

Vieraslajin hävittäminen on maanomistajan vastuulla. Laki velvoittaa ja lain rikkomisesta voi seurata sakkorangaistus! Viikate pitäisi tahkota ja liipata veitsenteräväksi ja käydä sotaan vieraslajia vastaan! Kuten sotien yleensä, tämänkään sodan kestoa on mahdotonta tietää etukäteen. Laajemman kasvuston hävittäminen vie vuosia.

Entäpä yleiset alueet? Teiden varsia hallinnoikin joku muu kuin yksityinen taho. Onko näkynyt Tielaitoksen, Väyläviraston tai ELY-keskuksen rekrytoimia sotajoukkoja taistelemassa alkuperäislajien puolesta? Eipä kyllä! Odotetaanko apuun monikansallisia joukkoja?

Ennen ei kansalaisten viikatteet sivalla pihanreunan kasvustossa, ennen kuin valtion hallinnoimilla tienvarsilla alkaa tapahtua.

Suomalainen purnaa aina, mutta tulee kyllä perässä ja varsinaiset tappelukset hoitaa, kunhan esivalta näyttää mallia, miten lupiini kaatuu…

Lopuksi vielä yleensä ja erikseen: varjele noita Suomen herroja, etteivät työntäisi nenäänsä mummolan lupiineihin. Kompostitarkastuksissa on heille kyllin!

Jouni Lavia

Tagged with →