Luonnonmuistomerkit ovat suojeltuja luonnonmuodostelmia, joiden suojeluperusteena voi olla esimerkiksi niiden kauneus, harvinaisuus, maisemallinen merkitys tai tieteellinen arvo. Käytännössä kyse voi olla esimerkiksi puusta, puuryhmästä, siirtolohkareesta, luolasta, hiidenkirnusta tai kasvilajien esiintymästä.

Joutsan, Leivonmäen ja Luhangan alueella on viitisentoista luonnonmuistomerkkiä, pääasiassa puita. Tunnetuin niistä lienee Joutsan kirkon ja seurakuntatalon läheisyydessä sijaitseva niin sanottu koulumänty, joka rauhoitettiin juuristoineen vuonna 1961.

Muita kohteita Joutsassa ovat muun muassa keskustan tuntumassa sijaitseva Pannuvuoreksi nimetty siirtolohkaremuodostuma, kaksi kookasta lehmusta Uimaniemellä ja niin sanottu kokkopetäjä Pärnämäessä. Viimeksi mainittu on kalliolla kasvava vanha, iso mänty, jonka luona on 1800- ja 1900-lukujen taitteessa keinuttu, tanssittu ja poltettu kokkoa, ja pelimanni on istunut soittamassa puun oksalla. Myöhemmin oksa on tosin lohjennut pois.

Yksi lisä kohdelistalle olisi voinut olla Etelä-Suonteen maamerkki Maljakivet, joiden rauhoittamista luonnonmuistomerkiksi Joutsan kunta esitti Metsähallitukselle vuonna 2017. Tuolloin Kuntaliitto kannusti Suomen kuntia perustamaan luonnonsuojelulain mukaisia luonnonmuistomerkkejä satavuotiaan Suomen kunniaksi.

Esitys ei toteutunut. Metsähallitus perusti Etelä-Suonteelle luonnonsuojelualueen, ja koska Maljakivet sijaitsivat alueella, luonnonmuistomerkin perustaminen olisi merkinnyt niille päällekkäistä suojelua, eikä luonnonmuistomerkin perustamista näin pidetty tarkoituksenmukaisena.

Yksi Joutsan alueella olevista luonnonmuistomerkeistä on niin sanottu koulumänty, joka kasvaa Joutsan seurakuntatalon läheisyydessä.

Luhangassa luonnonmuistomerkkeihin kuuluvat muun muassa vanha pähkinäpensas ja siirtolohkare Tammijärvellä. Viimeksi mainittu Lempään suunnalla sijaitseva siirtolohkare on pyöreän mallinen, yli kaksi metriä korkea niin sanottu aumakivi eli kappale kalliosta rapautumalla syntynyttä rapautumisjäännöstä.

Suurimmalle osalle seudun luonnonmuistomerkeistä suojelupäätös on tehty 1960- tai 1970-luvulla, mutta yksittäisiä kohteita on rauhoitettu myös myöhemmillä vuosikymmenillä. Viimeisin kohde on Rutalahden Halimänty, jonka Joutsan tekninen lautakunta rauhoitti kesällä 2020. Mänty on kookas, sen ympärysmitta on 1,3 metrin korkeudelta noin 2,66 metriä.

Luonnonmuistomerkin rauhoittamisesta päättää Metsähallituksen mukaan se viranomainen tai laitos, jonka hallinnassa olevalla alueella kohde sijaitsee. Yksityismaalla sijaitsevan kohteen rauhoittamisesta päättää kunta maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksella.

Suojellun kohteen rauhoitus voidaan myös lakkauttaa. Pari vuotta sitten Joutsassa sattui tapaus, jossa sähköyhtiö esitti Säynjärvenkankaalla kasvaneen luonnonmuistomerkiksi rauhoitetun riippakoivun rauhoituksen purkamista, jotta koivu voitaisiin kaataa. Perusteluna oli se, että koivu saattaisi kaatua itsekseen vieressä kulkevan sähkölinjan päälle. Tekninen lautakunta päätti tuolloin riippakoivun rauhoituksen purkamisesta.

Metsähallituksen mukaan Suomessa on tällä hetkellä noin 2.500 voimassa olevaa luonnonmuistomerkkiä. Kohteiden hävittäminen tai turmeleminen on kiellettyä, ja edes kiinteistön omistaja ei saa kaataa, vahingoittaa tai muuten muokata luonnonsuojelulailla rauhoitettua kohdetta ilman viranomaisen lupaa.

Tarja Kuikka

Yläkuvassa yksi Luhangassa sijaitsevista luonnonmuistomerkeistä, Lempäässä Iitinmäen läheisyydessä sijaitseva siirtolohkare. Vuonna 1963 rauhoitettu kivi on niin sanottu aumakivi.

Luonnonmuistomerkkejä Joutsan seutukunnalla

  • Koulumänty Joutsan keskustassa, 1961.
  • Kolmirunkoinen kuusi Tammijärvellä, 1963.
  • Lehmus Tammijärvellä, 1963.
  • Siirtolohkare, ns. aumakivi Lempäässä, 1965.
  • Siirtolohkaremuodostuma Pannuvuori Joutsan keskustassa, 1966.
  • Metsälehmus Uimaniemellä, 1967.
  • Valkovuokkoesiintymä Uimaniemellä, 1967.
  • Erikoisen muotoinen kuusi, ns. risukuusi Kullasniemellä, 1967.
  • Kaksi kookasta lehmusta Uimaniemellä, 1977.
  • Kultakuusi Leivonmäellä, 1979.
  • Kaksi kookasta ikipetäjää Rutalahdessa, 1980.
  • Riippakoivu Säynjärvenkankaalla, 1982–2020.
  • Pähkinäpensas Tammijärvellä, 1985.
  • Pylväsmäinen kataja Pärnämäessä, 1991.
  • Vanha iso mänty, ns. kokkopetäjä Pärnämäessä, 1994.
  • Halimänty Rutalahdessa, 2020.

Tagged with →