Miten päädyit sotilas- ja ilmailu-uralle?

Jo lukioaikana mietin, että miten käyttäisin tulevan varusmiespalvelusajan mahdollisimman järkevästi. Niinpä hain sekä Laskuvarjojääkärikouluun Uttiin että Lentosotakouluun Kauhavalle. Pääsinkin keväällä 1998 Uttiin ja aloitin siellä. Kesällä tuli kuitenkin tieto myös lentoreserviupseerikurssille pääsystä. Vaihdoin sitten ”lennosta” Utista Kauhavalle kesällä 1998. Meitä oli kolme kaveria samassa tilanteessa. Keväällä 1998 sain myös opiskelupaikan Tampereen teknillisestä korkeakoulusta. Otin paikan vastaan, mutta ilmoittauduin sieltä poissaolevaksi varusmiespalveluksen takia.

Lentoreserviupseerikurssilla varusmiehenä Kauhavalla lennettiin Vinka-kalustolla. Minulle selvisi, että tätähän joku tekee työkseenkin – ja tästä voisi aueta hyvä urapolku. Toisena vaihtoehtona oli myös se diplomi-insinöörin ura Teknillisen korkeakoulun kautta. Utin kokemusten pohjalta yhtenä vaihtoehtona oli myös perinteinen maavoimien upseerin ammatti. Lentoreserviupseerikurssin aikana minulle kuitenkin valkeni, että tämä orastava Ilmavoimat-ura on kyllä nyt se, jonka valitsen.”

Olet itse palvelusvuosinasi lentänyt 1990-luvulla Suomeen hankittuja Hornet-hävittäjiä ja ne ovat olleet jokapäiväinen työkalusi vuosien ajan.

Itse osallistuin Hornet-tyyppikurssille alkuvuodesta 2003 ja jo ennen kesää lennettiin ensimmäiset yksinlennot aidolla hävittäjällä. Tuossa vaiheessa koulutus toteutettiin jo täysin kotimaisin voimin. Poikkeuksiakin matkalla on ollut, esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ilmatankkauskoulutus otettiin osaksi jokavuotista koulutusohjelmaa. Tuolloin sain ensimmäiset henkilökohtaiset kokemukset Yhdysvaltain laivaston lennonopettajista ja toimintatavoista. 1990-luvulla pari ensimmäistä Hornet-tyyppikurssia oli toteutettu Yhdysvalloissa, mutta sittemmin 2000-luvulla koulutustoiminta onnistui jo täysin kotimaisen osaamisen turvin Suomessa.

Amerikkalaisten kanssa toimiminen oli jo tuolloin varsin luontevaa, sillä tietty hävittäjälentämiseen liittyvä kulttuuri oli Horneteihin liittyen meikäläisillekin ehtinyt jo muovautua. Sotilasilmailussa ovat jo pidemmältäkin ajalta olleet voimassa tietyt toimintamallit, -tavat ja standardit ihan lentoturvallisuudenkin näkökulmasta. Ne varmasti osaltaan auttoivat toiminnan integroinnissa tuolloin 1990-luvun lopulla.

Yhteistyötä Yhdysvaltojen laivaston ja Merijalkaväen ilmavoimien kanssa on ollut kyllä myöhemminkin: esimerkkeinä muun muassa Hornetin suorituskykyjen jatkuva kehittäminen pääkäyttäjämaan eli USA:n toimijoiden kanssa. Tälläkin hetkellä Rovaniemellä on yksi merijalkaväen F/A-18 Hornet lennonopettaja, jonka esimiehenä itse työskentelin toimiessani laivueen komentajana Hävittäjälentolaivue 11:ssa Lapin lennostossa vuosina 2019–2021.”

Miten kuvailisit F-18 Hornetia käyttäjän näkökulmasta?

”Muistan vielä elävästi omat kokemukseni vuonna 2003, kun lensin ensimmäisiä kertoja Hornetilla. Vaikuttavimpana mieleen jäi ehkä silloin aivan käsittämättömän kova voiman tunne, kun laitoin jälkipoltot päälle… ja silloin alkoi tapahtua! Myös tietty konkreettinen teknisen kehittyneisyyden tuntu aiempiin aikoihin verrattuna oli käsin kosketeltava. Tietysti Hawk-harjoitushävittäjästä siirtyminen aitoon hävittäjään sisälsi jo luonnostaan tuollaista kontrastia.

Everstiluutnantti Tomi Iikkanen. Kuva: Puolustusvoimat.

Hornet-kalusto on toiminut moitteettomasti myös pohjolassa. Yleensäkin arktisissa olosuhteissa operointi on suomalaisille luonteenomaista – niin maa-, meri-, kuin ilmavoimissakin. Täällä käyvät joukot ulkomailta ottamassa oppia meikäläisiltä, meillä on siinä varsin paljon annettavaa. Samoin Suomen ilmavoimien aktiivinen valmius käyttää pienempienkin paikkakuntien lentokenttiä, varalaskupaikkoja ja maantien pätkiä tilapäistukikohtinaan on herättänyt kiinnostusta myös kumppanimaiden ilmavoimissa.”

Joutsan seutu liittyy ilmavoimien operatiivisiin valmiuksiin ainakin yhdellä kosketuspinnalla: varalaskupaikka Nelostien varrella. Millaista tämänkaltaiseen tilapäiskenttään on tukeutua?

”Joutsan varalaskupaikka ei ole lentotoiminnassa osunut omalle kohdalleni, sillä edellinen kerta taitaa olla 1990-luvulta – mutta ei Joutsaa toki ole unohdettu. Lähellä sijaitseva säännöllisemmässä harjoituskäytössä ollut Lusin varalaskupaikka on kyllä vakioitunut hyväksi paikaksi, lähinnä kiertotiejärjestelyjensä puolesta. Tarvittaessa Joutsakin on käytössä ihan siinä missä muutkin valtakunnan varalaskupaikat.

Olen ollut mukana Hornetilla useissa harjoituksissa erilaisissa kohteissa Suomessa ja ulkomailla, näihin lukeutuvat myös varalaskupaikat. Lentämisen kannalta asfaltti on vähän kapeampi ja lyhyempi kuin yleensä lentokentillä, mutta kyllä sieltä toimiminen onnistuu vallan mainiosti. Harjoituspaikkoihin tuodaan paikan päälle lennonjohtokontti, valaistusjärjestelmät ja lähestymisjärjestelmät sekä -menetelmät ja toki kaikki joukkojen ja lentokaluston huoltoon vaadittavat resurssit, kuten polttoaineentankkauskyky. Toiminta onnistuu päivin öin ja niin paisteessa kuin sateessakin.

F-35-koneet hankitaan korvaamaan Hornetit ja operoinnin perusajatus ei muutu mihinkään. Hajautetusta ryhmityksestä toteutetaan keskitetyt torjuntaoperaatiot ja monipuolinen tukeutumiskyky ympäri valtakuntaa on osa tätä konseptia.”

Suomi hankkii 64 kappaletta viidennen sukupolven Lockheed Martin F-35 Lightning II -hävittäjää. Mitkä tekijät mielestäsi ratkaisivat valinnan sen eduksi?

”Toteutuneessa valinnassa tarkasteltiin muun muassa seuraavia kokonaisuuksia: suorituskyky (järjestelmän kyky voittaa taistelut elinkaarensa aikana), kustannukset (onko varaa ostaa sekä käyttää ja kehittää järjestelmää koko sen elinkaaren ajan), huoltovarmuus ja kotimaisen teollisuuden osallistuminen (järjestelmän käytettävyys rauhan ja sodan aikana) sekä turvallisuus- ja puolustuspoliittiset tekijät (valinnan mahdolliset vaikutukset Suomen turvallisuus- ja puolustusyhteistyöhön). Kukin hävittäjäehdokas kävi läpi nämä osa-alueet ja suorituskykyyn liittyvät asiat pisteytettiin.

Suorituskyvyssä tarkasteltiin viittä eri tehtäväaluetta, jotka ovat vastailmatoiminta (ilmapuolustus), vastamaatoiminta (ilmasta maahan), vastameritoiminta (ilmasta merelle), tiedustelu- valvonta ja maalittaminen sekä kaukovaikuttaminen. Nämä tekijät olivat siis ratkaisevia lopullisessa valinnassa.”

Koskettiko hanke sinua henkilökohtaisesti työtehtäviesi kautta jollakin tavoin?

”Osallistuin projektiin toimiessani Ilmavoimien strategisen suunnittelun tehtävissä, joissa määriteltiin Puolustusvoimien tavoitetilaa ja strategisten hankkeiden (HX-hanke ja LV2020) integroimista osaksi koko puolustusjärjestelmää. Aloitin syksyllä 2021 palveluksen Ilmavoimien esikunnassa Ilmavoimien hankkeista vastaavan sektorin johtajana. Iso osa sektorimme väestä tekee töitä F-35:n suorituskyvyn käyttöönoton parissa. Hanke alkaa siis muuttua konkretiaksi ja sitä kautta taas jälleen kerran tutuksi. Kyse on pitkän aikavälin kokonaisuuden rakentamisprosessista ja sitten myös toki varsinaisesta operointivaiheesta, kun suorituskyky kokonaisuudessaan saadaan käyttöön.

Ensimmäiset F-35-hävittäjät otetaan Ilmavoimien käyttöön osana Yhdysvalloissa järjestettävää suomalaisen henkilöstön koulutusta. Ensimmäiset koneet toimitetaan Suomeen vuonna 2026. Suomessa F-35-järjestelmä korvaa asteittain Hornet-kaluston hävittäjälennostoissa siirtymävuosina 2028–2030.

Aikaisemmin hävittäjissä arvostettiin vain yksittäisiä ominaisuuksia, kuten nopeus, lentokorkeus, tai kannettava aseistuksen määrä. Sittemmin tärkeinä kriteereinä ovat tulleet mukaan myös muun muassa elektronisen sodankäynnin kyvyt; seuraavaksi hävittäjät alkoivat keskustella keskenään ja nyt erilaisten puolustusjärjestelmän osakokonaisuuksien toimiva keskinäinen kommunikaatio on jo oletusarvo.

Sotilaalliseen toimintaan liittyvä tietomäärä on tuntuvasti kasvanut ja se on saatava nopeasti kaikkien tarvitsijoiden (ml. asiaan liittyvät operatiiviset päätöksentekijät) käyttöön. Esimerkiksi yksittäisen F-35-hävittäjän tuottama tieto vaikkapa tietyn sota-aluksen sijainnista on saatava tehokkaasti ja saumattomasti kaikille ko. tiedon tarvitsijoille. Nyt puhutaankin siis koko puolustusjärjestelmän suorituskykyä lisäävästä elementistä, kyse ei ole vain ilmassa lentävistä hävittäjistä, toki se hävittäjien perimmäinen rooli ei ole sieltä poistunut.”

Onko nykyinen F18-kalusto mielestäsi riittävän suorituskykyistä nykytilanteessa turvaamaan Suomen ilmatilan vielä seuraavat vuodet, ennen kuin saadaan uuden sukupolven koneet?

F/A-18 Hornet -hävittäjät ovat nyt elinkaarensa parhaassa iskussa. Kaikki suunnitellut päivitykset on tehty ja Puolustusvoimien väki on hioutunut maksimaalisesti hyödyntämään käytettävissämme olevaa kalustoa, niin maassa kuin ilmassakin sekä myöskin kansainvälisten kumppaniemme kanssa. Kehitystyö viimeisen reilun 20 vuoden aikana Hornet-hävittäjien parissa on ollut määrätietoista ja eteenpäin vievää. Sen kautta olemme saavuttaneet kansainvälisestikin tunnustetun aseman yhtenä arvostetuimmista ilmavoimista – tämä on voitu todeta monesti yhteisissä harjoituksissa ja tapahtumissa. Hornetit tulevat olemaan käytössä vielä vuosikymmenen loppuun saakka. Siten saadaan varmistettua F-35-hävittäjien suorituskyvyn rakentuminen ennen Hornet-kaluston poistumista. Pian on käsillä sellainen tilanne, että maassa operoidaan hetki kahdella kalustolla yhtä aikaa. Suomen ilmatila on turvattuna häiriöttä koko tämän ajan.”

Miten itse näkisit ”perinteisten” hävittäjälentokoneiden roolin uusissa ilmasodankäynnin asetelmissa ja haasteissa?

”Ilmapuolustuksen perustavaa laatua olevat fundamentit eivät ole poistuneet eli ilmatilaa (Air Domain) on edelleen hallittava ja sitä ei voi ottaa haltuun pelkästään esimerkiksi kyberympäristön puitteissa. Niin kauan kuin operointia on ilmassa, niin tarvitaan myös aktiivisia, monimuotoisia kykyjä myös ilmapuolustuksessa. Erilaisten toimintaympäristöjen kytkeytyminen toisiinsa on lisääntynyt ajan saatossa.

Näin myös ilmapuolustuksessa on otettava huomioon toimintoja niin maalla, merellä, ilmassa, avaruudessa, kyber-ulottuvuudessa kuin informaatioympäristössäkin. Sama ideologia toimii myös erilaisten teknisten tai teknologisten järjestelmien ja niiden kehityksen kanssa. Uudet innovaatiot (kuten esim. nykyaikaiset lennokit) eivät suoranaisesti korvaa mitään jo olemassa olevaa, vaan ne tarjoavat tarvittavan lisäulottuvuuden suorituskyvyllemme. Ilmapuolustuksen ohjuksia tarvitaan edelleen niin maassa kuin ilmassa. Näin on nyt ja jatkossakin. Tulevaisuuden trendi on se, että nämäkin järjestelmät keskustelevat laajemmin keskenään ja käytettävissä oleva kulloinenkin tilannekuva on kaikille yhteinen. Lennokkien, miehittämättömien ilma-aluksien ja sotilasrobotiikan rooli on kasvava, mutta ne eivät vielä pysty korvaamaan kaikkia niitä kykyjä, joita miehitetty hävittäjä pystyy tuottamaan. Lennokkien käyttö on tällä hetkellä pääosin maalitoimintaa (=maalitauluna ilmapuolustuksen aseille) ampumaharjoituksissa sekä tiedustelua, valvontaa ja maalittamista (=kohteen osoittamista) tilannekuvan muodostamiseksi ja tulen johtamiseksi.

Kehitys on ripeää ja uusia kyvykkyyksiä rakentuu jatkuvasti. Esimerkiksi alueellisen koskemattomuuden valvonnan ja turvaamisen tehtävissä hävittäjän rooli toisen mahdollisesti ilmatilaa loukkaavan koneen vierellä on vielä korvaamaton, tällöin toimitaan lain mukaan aluevalvontaviranomaisena (kuten vaikkapa rajavartija raja-asemalla) ja on vaikea kuvitella tällaisia toimia korvattavan ihan nopeasti miehittämättömillä ilma-aluksilla. Sitten kun lentomatkustajat ovat valmiita matkustamaan mannertenvälisillä lennoilla ilman lentokoneen lentävää miehistöä, niin olemme varmaan teknologisesti uuden tilanteen edessä myös sotilasilmailussa. Tämänkään jälkeen eettiset ja moraaliset linjanvedot eivät ole ihan yksinkertaisia. Ihmisten henkilökohtaista fyysistä läsnäoloa tarvitaan siis edelleenkin. Toki uusimmalla teknologialla terästettynä.”

Viime vuosien uutisoinnissa on säännöllisesti noussut esiin ilmatilan joko tarkoituksellisia tai tahattomia loukkauksia ulkovaltojen tahoilta.

Ilmavoimat suorittaa Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaa ja turvaamista ympäri vuorokauden. Aktiivisella, koko valtakunnan alueella suoritettavalla toiminnalla osoitetaan Suomen halua ja kykyä valvoa ja suojat ilmatilansa. Nyt jo varsin pitkällä Hornet-urallani olen ollut osa tätä aktiivista toimintaa ja kantanut korteni kekoon aluevalvontaviranomaisenkin roolissa.

Toiminta on lakisääteistä (mm. laki puolustusvoimista ja aluevalvontalaki), mutta siis käytännössä lennetään toisen tunnistamattoman koneen tai koneiden rinnalle ja silmin todetaan koneen kansallisuus ja yksilötiedot. Kansainvälisessä ilmatilassa toimenpiteinä ovat juuri mainittu tunnistus ja tarvittaessa huomautuksen antaminen radiolla tai visuaalisin merkein, jos kone näyttää suuntautuvan Suomeen ilman tarvittavaa lupaa. Suomen ilmatilassa liikkuva tunnistamaton ilma-alus voidaan käännyttää pois, määrätä laskeutumaan tai sille voidaan antaa varoitus suullisesti radion välityksellä tai varoitustulta ampuen. Voimakeinojen käyttö normaaliolojen tilanteessa on mahdollista Puolustusministeriön luvalla tai itsepuolustustarkoituksessa. Normaalikäytäntöjen mukaan tunnistettavasta ilma-aluksesta dokumentoidaan tiedot muun muassa valokuvaamalla.

Omat kokemukseni tästä toiminnasta ovat moninaiset ja runsaat. Kokemani tilanteet ovat tallentuneet Ilmavoimien järjestelmiin ja siirtyneet hyötykäyttöön valtakunnan päätöksentekijöille sekä tietysti oppina nuoremmille lentäjille osana lentokoulutusjärjestelmää. Hyviä juttuja olisi monia, mutta niiden avaaminen tällä medialla ja laajalle yleisölle ei ole mahdollista asioiden turvaluokittelusta johtuen.

NATO-asiat puhuttavat nyt Suomen kansaa. Miten omat ilmavoimamme vertautuvat NATO-maiden vastaaviin?

”Itse olen omakohtaisesti seurannut Ilmavoimien kehitystä tuolta 1990-luvun lopulta alkaen ja toki ollut sitä myös itse kehittämässä ja rakentamassa. Suomi liittyi NATO:n rauhankumppanuusjäseneksi (PfP, Partnership for Peace) 1994. Tuon ajan jälkeen kansainvälinen harjoitustoiminta ja muu yhteistyö alkoi lisääntyä Ilmavoimien osalta. Hornet-kalustoon siirtyminen toi oman lisänsä tähän kansainvälisyyteen. Askelmerkit laajempaan kansainväliseen yhteistyöhön (mm. yhteinen harjoitustoiminta ja yhteiset materiaalihankinnat) oli siis jo tuolloin asetettu. 2000-luvun alussa Ilmavoimat osallistui kansainvälisiin harjoituksiin ja niitä järjestettiin myös kotimaassa. Samalla suomalaisessa sotilasilmailussa käytettävät yksiköt muutettiin metreistä ja kilometreistä yleisesti läntisessä maailmassa käytössä olleisiin jalkoihin ja merimaileihin. Tämän myötä myös operoinnissa käytettävä kieli, niin siviililennonjohtajien kanssa lentokentillä, kuin myös kaikki taktinen ilmaoperaatioissa käytettävä kieli vaihdettiin suomesta englanniksi. Alussa tietysti kaikessa oli paljon opeteltavaa ja kehitys oli huimaa.

2008–2009 evaluoitiin ensimmäistä kertaa suomalainen hävittäjälento-osasto Naton TACEVAL-ohjelmalla, jossa testattiin osaaminen maassa ja ilmassa, teoriassa ja käytännössä. Hyväksytty suoritus oli ensimmäinen suurempi tunnustus Ilmavoimien kansainvälisen tarkastelun kestävästä osaamisesta. Tämänkin jälkeen kehitystä on tapahtunut ja roolimme kiinnostavana harjoittelu- ja yhteistyökumppanina on vain kasvanut. Vielä parikymmentä vuotta sitten oli perusteltava, että miksi juuri Suomi olisi hyvä osallistujamaa johonkin ilmapuolustuksen harjoitukseen. Nykyään on niin päin, että kutsuja tulee kysymättäkin ja voimme valita ne tilaisuudet sekä tapahtumat, joihin osallistumalla parhaiten voimme edelleen kehittyä. Olemme siis kysytty kumppani kansainvälisten harjoitusten kartalla. PfP-jäsenyydestä asti kehitetty tekninen ja menetelmällinen yhteensopivuus on ollut jo pitkään ns. Nato-standardit täyttävä.”

Monia nyt askarruttava kysymys: onko Suomi turvassa?

Turvallisuus on monipuolinen asia ja siihen vaikuttavat lukuisat eri tekijät. Suomessa on käytössä ainutlaatuinen kokonaisturvallisuuden käsite, joka tarkoittaa eri viranomaisten yhteistoimintaa kulloisenkin poikkeustilan hetkellä. Esimerkkejä tästä on esimerkiksi COVID19 -pandemian alkuvaiheesta, jolloin Puolustusvoimat antoi virka-apua muille viranomaisille. Samoin menettelee myös Ilmavoimat tarvittaessa.

Turvallisuutta luovat myös monet tekijät ensisijaisesti diplomatian, mutta myös informaationhallinnan ja talouden osa-alueilla, toki sotilaallisen ulottuvuuden tuomaa turvaa unohtamatta. Sitä yleensä tarvitaan ja käytetään silloin, kun muut mekanismit pettävät. Turvallisuuden tunne kärsii, jos esim. kaupasta ei saa maitoa ja leipää tai netti ei toimi.

Itse olen virkani puolesta toiminut sotilaallisen turvallisuuden puolella ja voin todeta sen olevan Suomessa erittäin hyvällä tasolla. Pitkän ajan saatossa kehittäminen on ollut määrätietoista. Se on jatkunut läpi vaihtuvien hallituskausien ja konsensus on ollut parlamentaarista. Tämä on havaittu varmasti rajojemme ulkopuolellakin. Perusperiaatteet, kuten yleinen asevelvollisuus ja laaja reservi ovat kestäneet aikaa. Reserviläisiä on riittävästi ja heitä tarvitaan myös Ilmavoimissa. Suomessa ei muutettu puolustusjärjestelmää kohtaamaan vain kansainvälisiä kriisejä kaukana muualla (vrt. Ruotsi), vaan täällä on ajateltu sotilaallista kykyä ensisijaisesti oman kansallisen puolustuksen näkökulmasta. Tämä näyttää nyt tässä maailman ajassa olleen oikea valinta.

Ilmapuolustuksen osalta olemme hyvässä iskussa. Isoimpana tekijänä turvallisuuden luomiseen näen kuitenkin kaikkien meidän oman ajatuksen siitä, että onko tämä maa ja tuntemamme elämäntapa puolustamisen arvoinen. Tästä puhutaan lyhyemmin maanpuolustustahtona. Materiaaliset kyvyt eivät itsessään tuo suorituskykyä, mutta yhdistettynä käyttäjien ja tukijoukkojen erittäin lujaan tahtoon säilyttää Suomi Suomena, saadaan aikaan sellainen asetelma, joka noteerataan.”

Kuva on vuodelta 2016 tapahtuneesta Ilmavoimien harjoituksesta Lusin varalaskupaikalta. Kuva: Janne Airaksinen.
Kuva on vuodelta 2016 tapahtuneesta Ilmavoimien harjoituksesta Lusin varalaskupaikalta. Kuva: Janne Airaksinen.

Miten Luhangan mies rentoutuu lomillaan?

”Talvisin käydään Lapissa hiihtämässä ja kesäisin ohjelmassa on matkaveneilyä Päijänteellä. Arki-illat menevät salibandyn parissa hikoillessa, sekä itse treenaten, että junioreita valmentaen. Sählyssä Luhangan Väre antoi aikanaan mahdollisuuden tutustua Suomessakin silloin verrattain uuteen lajiin ja se on säilynyt harrastuksena. Se on hyvä esimerkki pienenkin paikan aktiivien vaikutuksesta itse kunkin liikunnalliseen elämäntapaan. Ilolla olen katsonut myös Joutsan Seudun paikallisjuttuja hiihtolatujen kehittämisestä Luhangassa.

Veneily vie kesästä suurimman ajan ja siinä pääsee irtautumaan arjesta. Sitten on lomailussa onnistunut, kun ei hetkeen tiedä, että mikä viikonpäivä on meneillään. Siinä on sellaista vapauden ja seikkailun tunnelmaa, kun pyörii eri paikoissa ex tempore -periaatteella, ilman sen kummempia suunnitelmia. Mukana menossa koko perhe.

Luhangan keskustan ja sataman kehitystä on ollut ilo katsoa, samalla aktiivista yrittäjätoimintaa, jota aina retkilläni omalta osaltani yritän tukea ostamalla palveluita. Luhangan satamassa on ilahduttavasti verrattain rauhallinen yleistilanne sekä riittävät palvelut. Luhangan kesä ja Päijänne tarjoavat paljon veneilymahdollisuuksia; suojaisia lähivesiä ja isompaa selkävettäkin. Vanhoja tuttuja ja kavereita on mukava nähdä noin kerran vuodessa ”autenttisessa ympäristössä”.”

Oskar Vahervuori

Kuvat: Puolustusvoimien kuvamateriaalia, Hornet-kuva Ville Tuokko

Tomi Iikkanen

• S. 1979 Luhanka

• Ylioppilas 1998, Joutsan lukio

• Maanpuolustuskorkeakoulu, upseerin tutkinto 2003

• Esiupseerikurssi, valmistuminen 2014

• Yleisesikuntaupseerikurssi, valmistuminen 2015

Positiot:

• 2003–2011 lentoupseerin tehtävä, Satakunnan lennosto (päivystysohjaaja, valmiusohjaaja,

parvenjohtaja, ilmataistelulennonopettaja)

• 2011–2013 Hornet-lentueen varapäällikkö ja päällikkö, Satakunnan lennosto

• 2013–2015 Esiupseerikurssi ja yleisesikuntaupseerikurssi (oppilasupseerin tehtävä)

• 2015–2019 Strategisen suunnittelun tehtävät (ml. sektorin johtaja), Ilmavoimien esikunta

• 2019–2021 Laivueen komentaja, Hävittäjälentolaivue 11, Lapin lennosto

• 2021– Hankekoordinointisektorin johtaja, Ilmavoimien esikunta