Kun Fredinin perheen lapset olivat pieniä, hankittiin Röykkälään muutama lemmikkilammas. Vuosien saatossa lampaiden katras kasvoi pikkuhiljaa ja vuoden 2007 kevään suuren karitsoinnin jälkeen Viola ja Kalevi Fredin totesivat, että jotain pitää tehdä. Silloinen navetta kävi liian pieneksi – niin lampaille kuin niiden hoitajille.

Fredinit päättivät ottaa riskin ja rakentaa uuden lampolan, johon omien suomenlampaiden lisäksi hankittiin norjalaisia rygja-lampaita. Vuonna 2004 tilan toimintaa oli jo monipuolistettu mökkivuokraustoiminnan aloittamisella. Jossain vaiheessa molemmat jättivät päivätyönsä muualla keskittyen maaseutuyrittäjyyteen.

– Jonkin ajan kuluttua totesimme, että tämä tuntuu mukavalta ja tätä haluamme tehdä. Tietysti tässäkin hommassa on vaihtelevasti huonoja ja hyviä päiviä, mutta tämä tuntuu omalta, toteaa Viola Fredin.

Tänä keväänä Fredineille tuli täyteen 15 vuotta rygja-lampureina. Lampureiden kiireisin kuukausi eli kevään karitsointi on onnellisesti takana ja tilalla valmistaudutaan kesäkauteen. Vaikka karitsoinnin aikaan lampureiden unet jäivät vähiin ja valmiustilassa oltiin kuukauden päivät vuorokauden ympäri, on isäntäväellä hymy herkässä. Karitsointi sujui hyvin ja nykyaikaistunut tietotekniikka on omalta osaltaan helpottanut hektistä ajanjaksoa.

Rygja on persoonaltaan rauhallinen ja terve laji.

– Ennen piti käydä kyttäämässä vähän väliä mahdollista karitsointia lampolassa. Nyt voin katsella livekuvaa lampolasta omalta kännykältä ja sännätä paikalle h-hetken lähestyessä, summaa Viola Fredin.

– Ja onhan se aina voittajafiilis, kun saa hankalan tilanteen hoidettua onnellisesti maaliin ja karitsa näkee lampolassa päivänvalon. Vuosien aikana oma tietotaito on vahvistunut melkoisesti, valaisee Viola Fredin.

Eikä itseoppineen lampurin tietotaito jää vain Röykkälän tilalle, vaan ammattitaitoisia vinkkejä jaetaan puhelimitse muille lampureille – ajasta ja paikasta riippumatta. Rygja-rotu on sinänsä harvinainen Suomessa, joten sen kasvattajapiirit ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan.

Pienen lauman kanssa jokainen yksilö korostuu ja huolenpito tehdään täydellä sydämellä.

Nyt Röykkälän lampolassa on kevään karitsoinnin jäljiltä 33 aikuista ja 33 karitsaa, parhaimmillaan ruokittavia on ollut noin 150.

– Pikkuhiljaa olemme vähentäneet lampaiden määrää, osittain oman jaksamisen vuoksi. Lammastalous ei kuitenkaan ole pelkkää heinän syöttämistä, vaan siihen kuuluu nykyään pitkä liuta erinäisiä valvonta- ja tarkkailumenetelmiä, hoitotoimenpiteistä puhumattakaan, summaa Viola Fredin.

Rokotukset, punnitukset, korvamerkinnät ja muut toimenpiteet rytmittävät arkea. Röykkälän lammastila on tarkkailutila, joka liittyi Maedi-visna valvontaan syksyllä 2007. Useiden vuosien seuranta ja tarkka valvonta toi tilalle korkeimman MV1-terveysstatuksen.

– Korkeimman statuksen saaminen kestää seitsemän vuotta. Lisäksi status kertoo kasvattajille, että meidän myytävät lampaat ovat parasta terveysluokkaa. Pientilalla eläinten hyvinvointi on huomioitu hyvin, kertoo Kalevi Fredin.

Lampaat ovat laumaeläimiä, joten porukka pidetään kasassa suunnatessa laitumelle.

Rygja-rodun sanotaan olevan rauhallinen ja terve laji, jonka allekirjoittaa myös Röykkälän isäntäpari. Pienen lauman kanssa jokainen yksilö korostuu ja huolenpito tehdään täydellä sydämellä. Viidentoista vuoden aikana pientila on kehittynyt ja pitkäjänteinen työ lammastaloudessa on vahvistanut tunnetta siitä, että isäntäpari on oman juttunsa löytänyt.

– Ei oman juttunsa löytäminen kysy omistettavien peltoalueiden määrää tai eläinten lukumäärää. Maaseutuyrittäjän työ on monipuolista ja sitovaa, mutta samalla itsensä toteuttamista ja tietynlaista vapautta. Tämä on tällaista elämänmakuista ja mielenkiintoista arkea, kiteyttää Viola Fredin.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Röykkälän lammastilan katraassa on tällä hetkellä 33 aikuista ja 33 karitsaa.

Rygja-rotu on sinänsä harvinainen Suomessa, joten sen kasvattajapiirit ovat tulleet tutuiksi vuosien mittaan.