Tänä kesänä toivon, että kasvimaan sijasta, kylvämme kukkien siemeniä. Voimme sitten ihastella kukkien loistoa. Tämän kerroit puolisollesi keväällä, jolloin aavistelit elämäsi päättyvän lähikuukausina. Tahdoit valmistautua lähtöösi elämästä ja valmistella läheisiäsi siihen. On sanottu, että elämästä lähtijän osa on helpompi. En tiedä? Jälkeenjäävät jäävät kaipaamaan, kyselemään, kamppailemaan vastaamattomien kysymysten ja ahdistuksen ristiriitaisten tunteiden kanssa. He jäävät elämään omaa elämäänsä. Niin on tarkoitettukin.

Mitä Jeesus ajatteli ja tunsi jättäessään rakkaat oppilaansa ja Maria-äidin ja veljensä? Mitä hän heille toivoi? Suriko hän, että yhdessäolo, yhteiset kokemukset olivat nyt takanapäin, nauru, innostus ja itku. Huomenna vietämme helatorstaita, Kristuksen taivaaseen astumisen päivää. Se on hyvästelyn päivä, mutta siihen sisältyy uuden kohtaamisen odotus. Jeesus antoi lupauksen Pyhästä Hengestä, voimasta, jolla oppilaat voivat jatkaa tehtävää. Lisäksi enkelit kertoivat: Jeesus tulee takaisin kerran. Tuo odotus on jatkunut ja jatkunut.

Sait elää tuon kesän, en tiedä kukkiko maa tuoden iloa ja lohtua. Syksyllä kuulin, että olit kuollut. Jäit mieleeni, toivosi, rohkeutesi ja huolenpitosi tähden. Olithan pyytänyt läheisesi yhteiseen hartauteen ja ehtoollisen viettoon, tahdoit auttaa heitäkin eteenpäin eron hetken lähestyessä, jos mahdollista. Hämmennys, epätietoisuus ja pelko ovat usein osamme, eikä toinen aina voi auttaa niistä pois. On siedettävä ja odotettava toisenlaista päivää.

Luukas kirjoittaa kauniisti: ”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähellä Betaniaa ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin”. Siunausta matkaan, voimia elämään ja tervetuloa kotiin kerran.

Timo Pietilä

Tagged with →