Leivonmäkeläissyntyinen, nykyisin Luhangassa asuva Hannele Teurokoski piti jo alakouluikäisenä käsitöiden tekemisestä. Hän joskus jopa neuvoi koulun käsityötunnilla toisia, ja teki kavereidensa nukeille barbienvaatteita ja ompeli itselleenkin vaatteita.

Sittemmin Teurokosken kättenjälkeä on nähty jo lähes 30 vuoden ajan Tampereen Teatterissa, jossa hän työskentelee vaatturimestarina. Vaatturit valmistavat pääsääntöisesti miesten vaatteita ja asusteita, mutta Teurokosken työhön kuuluu paljon muutakin.

– Olen tehnyt työurani aikana monenlaisia topattuja hahmoja. Lohikäärmeen, kanan ja milloin mitäkin ihmeellistä, sanoo esimerkiksi lohikäärme Löhön asun näytelmään Tuttiritari ja lohikäärmeen salaisuus toteuttanut luhankalainen.

Parhaillaan Tampereen Teatterissa työstetään syksyllä ensi-iltaan tulevaa Anastasia-musikaalia. Musikaalin ohjaa Samuel Harjanne ja sen puvut on suunnitellut Pirjo Liiri-Majava. Musikaalia varten puvustossa tehdään noin 230 asukokonaisuutta. Puvustossa Teurokoskella on puvustonhoitajan lisäksi kollegoina kaksi vaatturia ja neljä ompelijaa sekä tarvittaessa kiireapua talon ulkopuolelta.

Teurokoski kuvaa niin Anastasia-musikaalin kuin muidenkin näytelmien pukujen valmistumista monivaiheiseksi prosessiksi. Kun pukusuunnittelija on hyväksyttänyt näytelmän tekstin pohjalta tekemänsä pukuluonnokset ohjaajalla, luonnokset näytetään usein vielä näyttelijöille ennen kuin ne annetaan puvustoon.

Mutta ei aina. Esimerkiksi Anastasiaa puvusto pääsi aloittamaan jo ennen kuin luonnokset esiteltiin näyttelijöille, sillä projekti tuli olemaan iso.

– Pelkästään kankaiden tilaaminen ulkomailta tulisi viemään aikaa, sanoo Teurokoski.

Jos näyttelijä ja hänen rooliansa paikkaava henkilö ovat kovin erikokoisia, puvustossa tehdään heitä varten kaksi muuten samanlaista, mutta erikokoista pukua. Anastasia-musikaalissa tällaisia rooleja on useita. Niinpä myös Hannele Teurokoski tekee kaksi erikokoista, mutta muuten samanlaista asua näille näyttelijöille.

Puvusto aloittaa Hannele Teurokosken mukaan työnsä saadessaan pukuluonnokset ja tiedot siitä, kenelle asut on tarkoitettu. Talon omien näyttelijöiden mitat tiedetään, mutta tarvittaessa heidät kutsutaan tarkastusmitoille. Myös vierailevat näyttelijät pyydetään mitoille. Kun mitat ovat tiedossa, piirretään kaava vastaamaan pukuluonnosta.

– Kaavojen mukaan leikataan tuote ja kootaan sovitusta varten. Sovituksia on yleensä yksi, joskus tarvittaessa kaksi, kertoo Teurokoski.

Sovituksessa katsotaan asun istuvuus ja se, että asu toimii niissä toiminnoissa, joita näyttelijöillä on. Tämän jälkeen asu ommellaan valmiiksi.

Teurokoski sanoo puvustossa toivottavan aina, että näyttelijöiden tuuraajat olisivat näiden kanssa suurin piirtein samankokoisia, jotta vältyttäisiin useiden tuplapukujen tekemiseltä. Kaikissa näytelmissä tuplapukuja ei tehdä, mutta musikaaleissa oikean kokoinen asu on laulamisen ja liikkumisen takia tärkeä.

Pukujen pitäisi olla valmiita Teurokosken mukaan suurin piirtein pari viikkoa ennen ensi-iltaa, jotta näyttelijät ehtivät harjoitella pukemista, liikkumista ja pukuvaihtoja. Nykyisin deadlinea aikaistaa sekin, että markkinointikuvia otetaan varhain.

Teurokoski kuvaa isojen musikaalien puvustamista ja lavastamista vaativaksi.

– Katsojat ovat laatutietoisia, he haluavat nähtävää.

Anastasia-musikaalin puvut on suunnitellut Pirjo Liiri-Majava. Teatterin puvusto valmistaa asukokonaisuudet pukusuunnittelijan tekemien luonnosten pohjalta.

Yhtenä esimerkkinä erityisesti mieleen jääneistä ompelemistaan asuista Hannele Teurokoski mainitsee Samppa Lahdenperän suunnitteleman, näytelmään Viktor, lapset vallan kahvassa tekemänsä puvun.

– Sain tehdä näyttelijä Topi Salmelalle hienon sotilasasun, missä oli punaiset sivunauhalliset housut ja valkoinen formutakki. Tein asuun myös juhlavyön, kunnianauhat, arvomerkit ja hatun. Siitä näytelmästä meni useita pukuja teatterimuseoon, myös tämä formupuku.

Vaikkei kiinnitäkään muissa teattereissa käydessään kovin paljoa huomiota näytelmien puvustukseen, omassa teatterissa Teurokoski katsoo pukuja tarkkaan. Hän on kriittinen työlleen ja näkee ensimmäisellä kerralla uutta näytelmää katsoessaan vain sen, mitä pitää itse virheenä.

– Vasta toisella katsomiskerralla pääsee nauttimaan itse näytelmästä.

Tällä hetkellä Hannele Teurokoski työskentelee kotiateljeessaan Tammijärvellä sijaitsevassa Säästölässä eli entisissä Säästöpankin tiloissa, jotka eivät tosin ole olleet pankkikäytössä sitten 1980-luvun. Etätöihin Teurokoski siirtyi koronapandemian myötä, sillä oli työyhteisössään ainoa, jolla oli tilojen ja koneiden puolesta mahdollisuus työskennellä kotona.

– Minulla on täällä rauha tehdä. Saan paljon aikaiseksi, koska työ ei keskeydy, ei tarvitse lähteä esimerkiksi hakemaan harjoituskenkiä tai vastata puhelimeen, saan vastata vain omasta tekemisestä. Se on siinä mielessä ihan kivaa, mutta työkavereita aina välillä kaipaa.

Kun Teurokoski osti vuonna 2014 puolisonsa kanssa puolison vanhempien aiemmin omistaman Säästölän, heidän sukulaisensa kauhistuivat.

– He olivat sitä mieltä, että ei tätä kannata remontoida. Ei muuta kuin pillarilla kasaan ja uusi talo tilalle. Mutta me ajattelimme, että semmoisia tavallisia taloja saa tuolta muualta ostettua, mutta tässä on jotain niin ekstraa, että päätimme lunastaa tämän ja remontoida itsellemme eläkekodiksi.

Tarja Kuikka