Pääsiäisen jälkeiset sunnuntait puhuvat aiheiltaan vahvasti ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisesta, hänen hoidostaan ja johdatuksestaan. Ensi sunnuntai on nimeltään Hyvän paimenen sunnuntai. Jeesus sanoo olevansa hyvä paimen, joka antaa henkensä lammasten puolesta (Joh 10: 11-16). Joku voi nähdä tässä vertauksessa myös jotain nurinkurista, sillä pääsiäisenähän usein nimenomaan lammas, ei paimen, antaa henkensä ja löytää tiensä uunin kautta pääsiäispöytään.

Kuitenkin juuri molemmat vertauskuvat Jeesuksesta ovat rinnakkain totta pääsiäisen sanomassa. Jeesus on hyvä paimen, joka kaitsee laumaansa; heitä, jotka pysyvät uskollisesti hänen lähellään, kuin myös heitä, jotka lähtivät maistamaan aidan takaista vihreämmältä näyttävää ruohoa. Samalla Jeesus on myös uhrilammas, joka ottaa kantaakseen meidän syntimme. Näin ihmisen ja Jumalan välille syntiinlankeemuksessa auenneen kuilun poikki rakentuu ristinmuotoinen silta.

Yllä mainitussa evankeliumin kohdassa Jeesus myös sanoo tuntevansa oman laumansa lampaat ja he tuntevat paimenensa. Myös tässä hän osoitti olevansa asian ytimessä ja ymmärtävänsä mistä ihmisen elämässä on kysymys. Ihminen haluaa näyttää ulospäin paraatipintaa, mutta samalla sisällä elää tarve tulla nähdyiksi sellaisina kuin oikeasti on. Nämä kaksi tarvetta ovat monesti ristiriidassa keskenään. Otamme selfiet ja sosiaalisen median kuvat sen häviävän pienen hetken aikana, jolloin kaikki on tip top. Miltä näyttäisi sielusi selfie juuri nyt? Missä ovat peukuttajat silloin kun kuvassa on särö? Missä ovat tsemppaajat, kun kompuroimme?

Voimme avata sisimpämme vain henkilölle, jonka tunnemme ja johon sataprosenttisesti luotamme. Hyvä paimen näkee kiiltokuvien taakse ja tarjoutuu kulkemaan vierellämme. Jeesuksen, hyvän paimenen seurassa kulkevat saavat kokea tulevansa nähdyiksi, hyväksytyiksi ja rakastetuiksi sellaisina kuin ovat. Se on ainoa, joka jotain merkitsee. Kun paimen tuntee laumansa ja lauma paimenensa, kaikki on hyvin tuli mitä tuli.

Annukka Nuto

Joutsan seurakunnan kappalainen

Tagged with →