Kevään merkkejä on jälleen ollut havaittavissa jo runsaasti. Kuukausi sitten lämpötila huiteli ensimmäisen kerran reilusti plussan puolella ja innokkaimmat kaivoivat tennarit ja kevättakit esiin. Auringosta oli pakko päästä nauttimaan joka ikinen sekunti – tosin hien sai varmasti pintaan jo pelkästään terassikalusteita lumikinosten keskelle aseteltaessa.

Meillä jokaisella on oma mielipiteemme siitä, milloin virallisesti alkaa kevät. Voisi ajatella, että tällaiselle voimakkaasti siitepölyallergiasta kärsivälle kevään konkreettisin merkki on katupöly ja kaikkialla reseptin uusimisen muistuttamisesta korvamadoiksi jäävät allergialääkemainokset. Mutta ei, vuodesta toiseen havahdun tilanteeseen liian myöhään ja nenän niiskutus ehtii iskeä päälle.

Minulle kevään varmin merkki on katukuvaan ilmestyvä jäätelökioski, jonka huomasin tänä vuonna saapuneen kaupan nurkalle ennen pääsiäistä Jäätelökioski palauttaa mieleen monia hyviä hetkiä. Lapsena oli parasta, kun viikonloppuna pyöräili jätskikiskalle ottamaan pallon suklaata, mansikkaa tai vaniljaa. Joskus saatoin olla rohkea ja ottaa kaksikin erimakuista palloa. Kuitenkin usein lapsen uteliaisuus vei huomion ympärillä oleviin ihmisiin ja osa jäätelöstä suli hyvin usein rinnuksille. Ja sekös harmitti!

Teini-ikäisenä kavereiden kanssa irtojäätelöllä tuli käytyä useammin, kun kesätöiden jälkeen oli kiva istahtaa yhdessä tai nauttia vaihtoehtoisesti vapaapäivän herkku. Myös useampana vappuna olen käynyt jäätelöllä ylioppilaslakki päässä – lakin kaverina on ollut niin t-paita kuin toppatakkikin!

Yleensä syön jäätelön kupista, vohveli ei ole minun juttuni. Vuosien saatossa käynnit kioskilla ovat vähentyneet – ei ole ollut aikaa, hinnat ovat nousseet, jäätelöä voi tehdä itsekin, se ei ole terveellistä jne. Viime kesänä asioidessani kioskilla hämmennyin; makuja oli valittavana lähes parikymmentä, vohveleita oli muutamaa eri sorttia ja annoksen sai vielä halutessaan koristella lisähinnasta strösseleillä ja kastikkeilla! Kyllä siinä tällainen sosiaalinen persoona meni mietteliääksi, kun vaihtoehtoja oli paljon.

Onneksi allergialääkitys on nyt kunnossa – sitten vain odotellaan kioskin luukkujen avautumista!

Jonna Keihäsniemi

kirjoittaja nauttii keväästä ja suunnittelee sormet syyhyten uuden kodin takapihan laittoa.

Tagged with →