“Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa – se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa”. Tämä lastenlaulu on alkanut pyöriä mielessä seuratessani Joutsan Seudun mielipide- ja puheenvuoropalstoille purettua katkeruutta ja itsensä ylentävää toimielinten päätöksien alasampumista. Perusteeksi on annettu huoli kuntalaisten etujen loukkaamisesta.

Eikö voisi joskus yrittää ensin miettiä mikä on mielen päällä suurin huoli, sen jälkeen kuvitella miltä näyttää, kun huoli on pois. Viimeisimpänä ja tärkeimpänä on miettiä toiminta, jolla tavoittaa toivotun tilan huolta lisäämättä. Joutsalaisen valituskoneiston puheenvuoroista en löydä sen paremmin oikeaa huolta kuin kirkasta visiotakaan, mutta huolta lisäävää ja visiota häivyttävää toimintaa sitäkin enemmän. Otetaanpa käsittelyyn muutama hämmennys ja kummastus.

Tässä taannoin oli mennä aamukahvi väärään kurkkuun, kun sukulaistyttö Iiris Ilmonen oli otsikoinut kirjoituksensa lupaavasti “Kunnan johtaminen on taitolaji”. Jäi epäselväksi missä roolissa hän kirjoitti. Myönteisin odotuksin ryhdyin lukemaan ajatellen, että usko kunnan taitavaan johtamiseen on herännyt, mutta hymy hyytyi, kun teksti osoittautuikin käänteiseksi arvostukseksi piilotettuine moitteineen. Jutusta puuttui kokonaan kunnan johtamisen erityispiirre eli viranhaltijoiden ja kunnan henkilöstön psyykkinen turnauskestävyys jatkuvan silmällä pidon ja virheiden tekemisen pelon alla.

Joutsaan syntyneellä pienellä “jahtiseuralla” näyttää olevan parkanolainen etäohjaus. Ryhmän saumaton yhteispeli kummastuttaa ja tuottaa mielenkiintoisia näkökulmia esimerkiksi kunnan laskudatan avaamisen avoimuutta lisäävästä vaikutuksesta. Avoimuuskiimassa osui pilkka vahingossa jahtaajien omaan nilkkaan. Avoimuuden nimissä nostettiin yksi yritys tikun nokkaan vuokrarästeistä ja toinen vaiettiin kuoliaaksi. Tämäkö on jahtiseuran käsitys avoimuudesta ja oikeudenmukaisuudesta?

Pari numeroa sitten Jukka Huikko jatkoi avoimuusjurnaamista näin: “Eräät kokoukset on sovittu luottamuksellisiksi.  Tämä tarkoittaa vain sitä, että poliitikkojen ei ole tapana kertoa mitä muut ovat kokouksissa sanoneet.  Sen mitä itse on sanonut ja mitä kokouksissa on käsitelty, voi sen sijaan kertoa missä yhteydessä hyvänsä.”

Viitattiinko tässä mahdollisesti Joutsan Seudun mainitsemiin “epätavallisiin tiedonhankintakeinoihin”. Kunnanhallitus ei ole mikään juoruileva klubi, joten minä puolestani kannustan kunnanhallitusta sopimaan pelisäännöt, joista pidetään kiinni. Ei se ole salailua, jos pyritään arvostavalla vuoropuhelulla yhteisymmärrykseen. Kunnanhallituksen puheenjohtajan tehtäviin muistaakseni kuuluukin poliittisten mielipiteiden yhteensovittaminen. Eriävä mielipide on paikallaan, jos pelkää joutuvansa taloudelliseen vastuuseen päätöksestä. Kiukuttelun välineenä se menettää merkityksensä.

Valtuutettu Kalle Willmanin tapa laskea kustannusnousuja jaksaa myös hämmästyttää. Onhan se raflaavaa kertoa kuntalaisille, että hoitopäivän hinta on noussut 43 %. Vastuunsa tuntevana valtuutettuna hänen olisi kuitenkin ollut syytä katsoa kokonaisuutta, joka pitää sisällään kaikki omat yksiköt, asumispalvelujen ostot, perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja myös kotihoidon. Nämähän keskustelevat keskenään eli jos asumispalvelut ja kotihoito eivät pelaa yhteen, sairaanhoidon kustannukset nousevat ja jos perusterveydenhoito ei toimi, erikoissairaanhoidon kulut kasvavat.

Kaikki nämä tiedot löytyvät Joutsan kunnan tilinpäätöksistä. Ei muuta kuin kynä kauniiseen käteen ja laskemaan. Minä olen laskenut.

Helsingin Sanomissa oli taannoin pääkirjoitussivulla otsikko “Kiusaaja voi lamauttaa pienen kunnan.” En väitä, että joutsalainen valituskoneisto kiusaa. Minun on silti vaikea ymmärtää mihin tämä koneisto pyrkii. Miten paljon parempi Joutsa olisi, jos kaikki valitukset, oikaisupyynnöt, eriävät mielipiteet tai poliittinen teatteri olisi tuloksekasta.

Uskon ja luotan, että kuntalaiset osaavat itse ajatella ja arvostavat johtavien viranhaltijoiden ja kuntapäättäjien hyvää tarkoitusta, kun on laitettu omat nurkat kuntoon ja valmistauduttu 1.1.2023 vastaanottamaan hyvinvointialueen tuomat muutokset. Nurkkien kuntoon laittamisessa aika moni kunta Keski-Suomessa on vasta lähtökuopissa ja pahimmassa tapauksessa lähipalvelut ovat siellä myös.

“Kunnan johtaminen on taitolaji”. Tosi on. Joutsassa johtaminen vaatii todellakin taitoa ja sinnikkyyttä, jotta kuntavankkurit kulkevat kohti visiota “Hyvinvoiva ja uudistuva maaseutukunta”. Kuntalaki tarjoaa valituskoneiston käyttöön oivallisia työvälineitä.  Sieltä löytyy valituskoneiston jäsenille myös velvoitteita. Yksi tärkeimmistä on arvokas käytös. Viimeisin valtuuston kokous kävisi oppimateriaalista mitä tarkoittaa taitavan puheenjohtajan arvokas käytös arvottoman käytöksen käsittelyssä.

90-luvulla taloudellisten paineiden, yhteistoimintaneuvottelujen ja henkilöstön pelkojen puristuksessa viisas esimieheni ohjeisti minua ja kollegoja tähänkin päivään sopivalla tavalla: “Ole johtaja. Keskity hoitamaan vastuualueesi niin, että henkilöstö voi olla luottavaisin mielin ja saa keskittyä omaan työhönsä.”

Kunnallisiin luottamustehtäviin sovellettuna ohje voisi olla: “Kuntalaisten valitsemien luottamushenkilöiden tulee hoitaa tehtävänsä yhdessä viranhaltijoiden kanssa niin, että kuntalaiset voivat olla luottavaisin mielin ja keskittyä omaan elämäänsä.”

Onnistuminen luottamustoimessa mitataan neljän vuoden välein vaaleissa, ei eriävien mielipiteiden, epäluulojen kylvämisen tai hallintovalitusten määrällä.

Maija Salonen

Ihmettelijä Pajumäestä