Tyttö juoksee nurmikkoa pitkin muista rakennuksista etäämpänä seisovaan matalaa pajaa kohti. Savu nousee pajan piipusta ja kalke kuuluu ulos asti. Tyttö raottaa ovea ja kestää hetki ennen kuin silmät tottuvat hämärään. Isä on kumartunut taas työnsä ääreen.

Pohjoisesta etelään

Tyttö on seppä Jaakko Matinpoika Högmanin tytär Margareta, joka muistettaisiin vielä seuraavana vuosituhannellakin. Margareta Högmän syntyi Jaakon ja hänen vaimonsa Klaaran nuorimmaksi lapseksi marraskuun 16. päivänä vuonna 1786.

Jaakko ja Klaara asuivat Jaakon kotiseudulla Iissä. Margareta mahtoi kasvaessaan olla vanhempiensa silmäterä, sillä heillä oli ollut suurta epäonnea ja surua: perheen muut lapset olivat menehtyneet alle kouluikäisinä. Vuodet vierivät ja pajasta kuuluva kalke kaikui Margaretan lapsuudesta tuttuna äänenä aina siihen saakka, kunnes tyttö varttui 20-vuotiaaksi nuoreksi naiseksi. Tuolloin ahjon hiillos hiipui ja seppä Jaakko menehtyi.

Leskeksi jääneen Klaaran oli keksittävä tyttärensä Margaretan kanssa uusi suunta elämälleen. Se löytyi palvelustehtävistä Vehniän kartanosta Laukaasta – ainakin aluksi. Kahta vuotta myöhemmin myös Klaara siirtyi ajasta ikuisuuteen, jolloin pohjoisen tytön Margaretan tie vei uuteen työpaikkaan Kangasniemelle Kovalan taloon.

Margareta oli saanut kotoaan kristillisen kasvatuksen. Herätysliikkeen vaikuttajana tunnettu Paavo Ruotsalainen oli vieraillut Margaretan isän pakeilla saamassa hengellistä ohjausta. Tämä pohja viitoitti Margaretan koko elämää. Työskennellessään Kangasniemellä hän tutustui paikallisiin heränneisiin ja eritoten Elias Hänniseen, vaikuttajaan, jonka mukaan nykyisen yhteiskunnan tilalle olisi luotava kristillisessä hengessä parempi. Eliaksen veljen Juhon asenne oli virkavallan mielestä vielä anarkistisempi ja hänet toimitettiin Kymenkartanon lääninvankilaan.

Heränneet halusivat tehdä matkan vangittujen luo ja Margareta hyppäsi samojen kiesien kyytiin. Kärrypolku vei tuolloin Joutsaan kuuluneen Vahvaselän kylän kautta, jossa Margareta seurueineen ystävystyi joutsalaisten kanssa. Näiden verkostojen myötä Margaretan seuraava työpaikka löytyi Mustiselän talosta Uimaniemeltä ja sieltä löytyi myös jotain vielä suurempaa: Margareta tutuistui vuokraviljelijä Antti Hoskoon, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1811. Sen ajan savolaisen tavan mukaisesti rouvaksi tullut Margareta kuitenkin säilytti oman sukunimensä Högmanin.

Ystäväliikkeen johtaja

Mikä oli ystäväliike, jonka keskushahmona Margareta Högmän toimi 1810-luvulta alkaen? Se oli Joutsassa ja lähialueilla vaikuttanut kristillinen herätysliike, jonka uskonkäsitys näkyi ulospäin diakonian, kulttuurin ja sivistyksen muodossa.

Ystäväliikkeessä arvostettiin tietoa sekä luku- ja kirjoitustaitoa, jotka eivät vielä 1800-luvun Suomessa olleet itsestään selviä jokamiehen ja -naisen taitoja. Ystäväliikkeen johtohahmot ja seuraajat luottivat sanaan ja sen itse lukemiseen. Margaretan luonteelle nämä liikkeen keskeiset piirteet tuntuivat sopivan erinomaisesti: hän ei ollut julistaja, vaan ennemmin sielunhoitaja, auttaja ja keskustelija. Ystäväliikkeen kokoontumisia nimitettiin ystävien luona käymisiksi.

Margareta oli liikkeen johtaja, jonka luo tultiin seurojen jälkeen keskustelemaan. Ihmisten kohtaaminen ja läsnäolo oli Margaretan vahvinta osaamista ja esimerkiksi monet mielenterveysongelmista kärsineet saivat Margaretan sanoista lohtua ja toivoa.

Heränneillä oli kuitenkin vastustajansa ja heitä muun muassa syytettiin lainvastaisista kokoontumisista, joista yksi tapaus liittyi Joutsassa järjestettyihin seuroihin. Joutsalainen kauppias Erik Tevalin majoitti kotonaan seuraavan päivän ehtoollisjumalanpalvelukseen osallistuvia heränneitä. Lauantai-iltana veisattiin ja pidettiin seuroja, joista Erik Tevalin ilmiannettiin.

Jos heränneiden kokoontumista ei katsottu lailliseksi toiminnaksi, oli ilmiantajien toimintakin vähintään kyseenalaista: haudankaivaja Johan Spjut kertoi nähneensä Tevalinin kodin ikkunan läpi, että tuvassa oli paljon veisaajia ja saman oli kuullut Anna-Maria Aatamintytär piilopaikkaansa Tevalinin kaivoon. Tevalin puolustautui sillä, että kyseessä oli majoittujien siunaukseksi järjestetty kotihartaus, mutta silti syytetyt Margareta mukaan lukien tuomittiin sakkoihin. Myöhemmin hovioikeudessa päätös kuitenkin kumottiin.

Niin kuin aurinko valaisee taivaan

Margareta Högman ja Antti Hosko elivät loppuelämänsä Hirvensalmella syrjäisessä Kolun torpassa, mikä toimi ystäväliikkeen kokoontumispaikkana. Elettiin talvea 1849. Margareta oli yli 60-vuotias ja lepäsi sairasvuoteellaan. Hän oli ehtinyt toimia ystäväliikkeen ohjaksissa lähes neljänkymmenen vuoden ajan.

Jos vahvan naisjohtajan rooli ei ole tänä päivänäkään täysin itsestään selvä, ei se taatusti ollut sitä 1800-luvullakaan. Kenties Margaretassa oli sellaista luotettavuutta ja vahvaa karismaa, joka aistitaan ihmisestä jo tämän astuessa huoneeseen. Margareta menehtyi maaliskuun 3. päivänä vuonna 1849. Hänen ja Antin pitkä avioliitto oli lapseton, mutta onnellinen. Antti sanoi vaimonsa valaisseen kotielämän niin kuin aurinko valaisee taivaan – kuka tahansa vaimo tahtoisi kuulla puolisoltaan tällaiset sanat!

Margareta siunattiin Joutsan hautausmaalle ja hän jätti jälkeensä ystäväliikkeen perintönä käsityksen maltillisesta ja palvelevasta uskonnollisen elämän keskitiestä. Sepän tyttäreksi Iissä syntynyt Margareta ei varmaan olisi ikinä aavistanut, että hänet todella muistetaan vuosisatojenkin päästä. Herättäjä-Yhdistys täyttää tänä vuonna 110 vuotta ja sen kunniaksi Joutsan seurakunnassa järjestetään huhtikuussa Margareta Högmanin muistoseurat.

Elina Pylsy-Komppa

Yläkuva: Margareta Högmanin hauta sijaitsee Joutsan hautausmaalla. Högman oli yksi niistä entisaikojen joutsalaisista, joiden elämästä kerrottiin Joutsan seurakunnan kesällä 2020 järjestämällä hautausmaakierroksella. Kierroksen vetivät pastori Timo Pietilä ja Hanne Laitinen. Kuva: JS Arkisto / Janne Airaksinen.


”Tällä paikalla asui ja piti herännäisseuroja Margareta Högman 1836-49”, lukee muistolaatassa, jonka Hirvensalmi-seura hankki Kolun torpalle vuonna 2014. Syrjäisen metsätien varrella sijainneesta torpasta on jäljellä enää pieni osa kivijalkaa. Kuva: Eero Komppa
E. Kaalamo piirsi Kolun torpan kyökin takan ja nurkkasalvoksen. Kesällä 1910 valmistunut piirros on sijoitettu Mäntyharjulle, mutta Kolu-nimiset talot löytyvät Hirvensalmelta ja Mäntyharjulta ja se Kolun torppa, jossa Margareta Högman asui, oli Kolunjoen varrella Hirvensalmella. Kolun torppia on siis ollut seudulla useampia, mutta se lienee selvä, että niiden kaikkien lämmitysjärjestelmä on ollut Margaretan aikoihin samanlainen. Kuva: Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.

Tagged with →