Peruskoulun jälkeen moni miettii peukaloitaan pyöritellen, että mitäköhän sitä tulevaisuudessa tekisi. Sampo Sulo Halttunen, lähtöisin Leivonmäen Rutalahdesta, pyöritteli siinä vaiheessa ensimmäisen laivansa ruoria. Hän lähti merille suoraan koulunpenkiltä 15-vuotiaana vuonna 1970 ja jäi eläkkeelle Kotkan satamasta vuonna 2015.

Halttunen on elänyt vaiherikkaan elämän, ja tästä hän kertoo uunituoreessa muistelmateoksessaan Tuntematon merimies. Teos valottaa seikkaperäisesti aikaa, jolloin merimieheksi pääsi ilman koulutusta ja alaikäisenä. Halttunen seilasi erityyppisissä aluksissa maailman meriä vuosikaudet, ja monet satamat Euroopassa ja Amerikassa tulivat hänelle tutuiksi. Pisimmän yli vuoden kestäneen keikan aikana hänen silloinen laivansa kävi muun muassa Chilessä asti.

– Dokumentaarisen kerronnan lisäksi kirjoitan merimiehen elämästä, kaveruudesta, sattumuksista, peloistani ja iloistani, toteaa Halttunen.

Paitsi merimieselämän arkea, sattumuksia ja anekdootteja, Halttusen kirja valottaa kulttuuri- ja paikallishistoriallisesti myös menneisyyden Keski-Suomea. Halttusen suku tuli Leivonmäelle vuonna 1908, kun hänen isoisänsä Oskari Halttunen muutti Syysniemen tilalle valtion metsänvartijaksi. Syysniemen tila sijaitsee tätä nykyä keskellä Leivonmäen kansallispuistoa.

Kirjailija käy läpi laajalti oman sukunsa historiaa, ja tulee siinä samassa selostaneeksi maaseudun elämää ajalta ennen sotia, sotavuosilta, ja sen jälkeen tapahtuneesta murroksesta ja maaltapaosta. Sotavuosien raskautta kuvaa kaatuneet ja haavoittuneet, ja Halttunen kertoo myös sotavankityövoiman käytöstä maatiloilla.

Perhe muutti Syysniemestä lähelle Rutalahtea, Alkula-nimiselle tilalle vuonna 1963. Rutalahden asuneet persoonat ovat myös päässeet esille Halttusen kirjassa, jossa on sen vuoksi aineksia myös kylähistoriikkiin.

– Vartuin maalaistalon poikana ympärilläni suuri perhe ja ilmeikkään kyläyhteisön monet persoonat. Jotkut perheemme naapureista ja ystävistä olivat olleet merillä, mm. komentajakapteeni John William Konkola ja stuertti Teodor Väisänen. Väisäseltä opin merimieselämän hyvistä ja huonoista puolista jo ennen kuin olin nähnyt ensimmäistäkään valtamerilaivaa, kertoo Halttunen.

Kesäkuussa 1970 Halttunen aloitti merimiehenä matkustajalaiva m/s Suvettaren ”viinakallena”. Käytännössä työ oli ravintolahenkilökunnan avustamista monin tavoin. Suvetar teki risteilyjä Saimaan kanavalle, Visbyyn, Tallinnaan ja Kapellskäriin.

– Seuraava alus oli tankkilaiva m/t Lansing, jossa olin salonkivillenä eli kipparin salongin erilaiset ruoka- ja kahvitarjoilu ja siivoukset kuuluivat töihini. Seilattiin Venäjälle ja Saksaan Pelkäsin laivan katkeamista, kuten oli käynyt samanikäiselle ja samanlaiselle m/t Ragnylle jouluna 1970.

Sitten vuorossa oli m/s Agneta, tramppi, joka seilasi merillä rahteja hakien, eikä aikataulutetuilla vakiolinjoilla kuten konttilaivat nykyään. Halttunen toimi jungmannina ja yleni puolimatruusiksi. Hyviltä ja kokeneilta merimiehiltä oppi paljon työn ohessa.

Uusi ro-ro-alus Gunilla ajoi linjaa Helsinki-Kotka-Hampuri. Matruusiksi ylennyt merimies sai olla satamaan tullessa usein ruorissa, ja oppia kertyi Decca- ja tutkanavigoinnista. Välillä Halttunen kävi armeijan laivastossa, jossa palveli matruusina koululaiva Matti Kurjella. Syksyllä 1974 tie vei Kotkan merenkulkuopistoon.

Hän sai valmistuttuaan laivan päällystöön lukeutuvan perämiehen jobin m/s Dorikseen, joka vei paperirullia Eurooppaan ja toi paluulastina mm. henkilöautoja. Perheen perustamisen ja lapsen syntymän myötä Halttunen jäi maihin 1977. Virka Kotkan satamalaitoksessa kesti 38 vuotta.

Tosin merenkulkija vietti lomiaan ja ylitöistä vaihtamiaan vapaita tuurauspesteihin toimien eri laivoissa perämiehenä ja yliperämiehenä. Näistä monista aluksista mainittakoon Kristina Brahe vuosina 1991–1999.

– Olin mukana myös kaverini taljausfirmassa. Loviisalaiset liikemiehet olivat laivanneet Päijänteen sahojen vientituotteet Loviisan satamaan 1700-luvulta lähtien. Siellä laskin 200 vuotta myöhemmin Leivonmäeltä tulleita sahatavaralasteja.

Sittemmin Halttunen perehtyi myös tuulennaukujiin eli purjelaivoilla purjehtimiseen. Niistä ja Kotkan sataman ajoista hänellä on myös kirjat suunnitteilla.

Tuntemattoman merimiehen lähteinä on koko merimiesajaltani keräämäni lehtileikkeet ja säilyttämäni dokumentit. Äitini Mirja Halttunen säilytti kirjeenvaihtoni kotiväen kanssa.

– Tämä kirja on kirjoitettu kiitoksena ihmisille, joiden seurassa sain elää ja tehdä työtä niin merellä kuin maissakin. Nykyisin katselen kesäisin Rutajoen hiljaista juoksua uomassaan – eikä kiirettä kummallakaan, kertoo Halttunen.

Janne Airaksinen

Kotkassa nykyisin asuva Sampo Sulo Halttunen on Leivonmäeltä kotoisin oleva merimies. Muistelmansa kirjoittanut merikarhu on säilyttänyt monta muistoa työajoiltaan.