Reserviupseerikoulu aloitti toimintana 1.4.1920. Sota-ajan kurssit 44–61 pidettiin Niinisalossa, jonne kurssi siirrettiin Haminasta Talvisodan syttyessä. Jatkosodan aikana jatkui koulutus tehostettuna. Painopiste oli oman aselajin johtamistaidoissa ja niihin liittyvissä käytännön harjoituksissa.

Kesäkuun lopulla 1941 kurssin nimi muutettiin upseerikouluksi ja samalla tuli oppilaiden viralliseksi nimitykseksi upseerioppilas aiemman reserviupseerioppilaan tilalle. Sana reservi kuului menneisyyteen.

UK 53 1941–1942 ”Mitä Suomess on vaatinut vapaus maan, se isästä poikaan maksetaan”

Syntyperäisiä joutsalaisia UK 53 kurssilla olivat Eino Järvilä, Niilo Kotimäki, Johan (Hannes) Tami ja Johannes Virtanen. Heidän lisäkseen UK 53 kurssin osallistujana oli Sortavalassa syntynyt Joutsassa kirjoilla oleva Suojeluskunnan alisotilasohjaaja Matti Pakkanen. Jatkosodan alkaessa he kaikki palvelivat Jalkaväkirykmentti 43:ssa.

UK 53 oli todellinen sotakurssi. Suurin osa sen oppilaista saapui kouluun rintamilta. Kurssijulkaisun artikkelit kuvaavat jatkosodan hyökkäysvaiheen ilmapiiriä: Itä-Karjalan kansa on suomalaista kansaa, Avartuvat rajat ja sisäinen rintamamme, Aunusta vapauttamassa 1918–1922, Suomalaissaksalainen aseveljeys ja Rakennuksia rajan takana.

53. Kurssin oppilaille – Upseerikoulun johtaja eversti V. Kauppila: (ote):

”Työ on vielä kesken, sillä annettua tavoitetta ei ole toistaiseksi kaikissa kohdin saavutettu. Kurssin päätyttyä on useimmilla teillä tilaisuus palata takaisin sinne, missä työnne Upseerikouluun komennuksen vuoksi jäi keskeneräiseksi. Elähdyttäköön teitä kaikkia tässä työssä luja usko ja luottamus siihen, että se, mitä tähän mennessä Itä-Karjalassa on tehty ja vielä tullaan suorittamaan, on koituva niin koko maamme kuin ennen muuta rajantakaisten heimoveljiemme onneksi ja menestykseksi.”

53. Kurssin oppilaat – Oppilaskunnan kuraattori luutnantti J. Muttonen (ote):

”Kun te nyt jätätte tämän koulun ja hajaannutte eri puolille armeijaamme, Teitä odottavat monet raskaat ja vastuunalaiset tehtävät. Tosin Teistä useimmat ovat jo nähneet sodan todellisuuden taistellessanne rivimiehinä ja aliupseereina. Te tiedätte myöskin, miten paljon enemmän Teiltä tullaan vaatimaan lujuutta, päättäväisyyttä ja uhrivalmiutta voittaaksenne alaistenne, esimiestenne ja koko isänmaan luottamuksen.

Kun sitten rauha palaa ja maamme koskemattomuus on taattu, jatkuvat Teidän tehtävänne toisaalla. Teidän velvollisuusuudeksenne jää kansan eheyttäminen, rajantakaisen kansanosan kasvattaminen suomalaiseksi sekä puolustusvalmiuden ylläpito. Tämä saadaan aikaan valistustoiminnalla sekä innokkaasti maanpuolustustyöhön osaa ottaen.”

Tällaisia me olemme:

Tami Johan Viktor, Tupa 18: Liikeapulainen, Joutsa, 23 v. Mies, jonka ikää oli vaikea arvata. Hiljaisista hiljaisin. Yhteisiä muistoja kapteenimme kanssa. ”Kyllä reserviläinen saa kärsiä” ”Ei sitä rintamalla tällä lailla menty.”

Virtanen Johannes, Tupa 19: Maanviljelijä, Joutsa, 29 v. Usein silmätikkuna äänensä takia, jota ei juuri korviasärkeväksi voi sanoa. Himosiivooja vup:ssä ollessaan. Ennätti junailla oppilaspäällikkönä ennen joululomaa.

Järvilä Eino, Tupa 32: Maanviljelijä, Joutsa, 26 v. Kannas. Hurmiojännittäjä. ”Te juuri, te siinä” Piti tupakkaturinaa hyökkäyskäskynä. Junaili käsin ja jaloin. Kertoi juttuja kuin romaanista.

Kotimäki Niilo Matti Alvar, Tupa 36: Maanviljelijä, Joutsa, 26 v. Kannas. ” He – heh Herra eversti!” Kun muut painuivat ruokailun jälkeen Pohjoismaiseen, aloitti tuvassa jälkiruokailun omien eväitten voimalla.

Pakkanen Matti, Tupa 39: Alisotilasohjaaja, Sortavala, 27 v. Kannas. Tunnontarkka mies – varsinkin sotahommissa. Joukkueen tietosanakirja, onhan komentohihnakin jo valmis.

Johannes Virtasta lukuun ottamatta joutsalaiset reserviupseerit palasivat sodan päätyttyä siviilitöiden pariin.  Enoni ja vuosi aiemmin Metsäpirtistä Laitjärven Jaakkolan talon emännäksi tulleen Hilja Pulakan aviopuolison elämä päättyi räjähtäneestä käsikranaatista 29.4.1942 saamiinsa vammoihin I/53 SotaS.:ssa 24.5.1942.

53. kurssille osallistui myös Kauko Risku Kaskisista. Ensimmäisessä työpaikassani varusmiespalvelukseni jälkeen esimiehenäni toimi yli kahden vuoden ajan suuresti arvostamani Ilmavoimien Majuri evp, Kauko Risku. Luutnantti Kauko Risku Luonetjärveltä oli yhtenä Messerschmitt MT-437 sotilaskoneen lentäjänä Suomen Marsalkka Mannerheimin hautaussaattolennolla sekä lisäksi toimi vuonna 1964 Tokion Olympiakisoissa Suomen Kivääriampujien joukkueenjohtajana.

Pertti Mattila

Lähteet: UK 53 kurssijulkaisu; Joutsa sodassa 1939–1945

Tagged with →