Perkele poistui Raamatun sanastosta vuoden 1992 raamatunkäännöksen yhteydessä. Sitäkin enemmän ”perkeleitä” on sen jälkeen kuultu ihmisten suusta. Erityisesti kulttuuriväen piirissä kiroilemisesta on viime vuosina tullut suoranainen muoti-ilmiö. Raamatussa Perkele korvautui Paholaisella. Itse asia siis ei sieltä hävinnyt mihinkään.

On sanottu, että Paholaisen näkökulmasta on hyvä, jos hänestä vaietaan kokonaan – tai toisaalta puhutaan paljon ja keskitytään vain häneen. Onko kirkossamme sitten puhuttu Jumalan vastustajasta sopivasti? Saarnojen ja hengellisten kirjoitusten perusteella saa vaikutelman, ettei Saatanaa ole olemassakaan.

Tämä vastaa käsitystä, joka ateistisella humanismilla on Paholaisesta. On kysytty, että jos Saatanaa ei kerran ole olemassa, kuka jatkaa hänen töitään maailmassa? Ukrainan sodan keskellä ei ole epäselvää, etteikö hänen työnsä jatkuisi myös meidän ajassamme.

Raamattu kuvaa Paholaista persoonalliseksi olennoksi, jolla on kyky keskustella, ajatella, tahtoa, tietää, jne. Se on ehdottoman paha olento, joka kiusaa, valehtelee ja murhaa.  Saatanan valta on kuitenkin Jumalan rajoittamaa ja lopulta sen valta otetaan pois. Jeesus on kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan voittanut Pahan vallan, vaikka se vielä käykin viimeisiä taistelujaan.

Persoonallisen pahan olemassaolo ei vapauta ihmistä moraalisesta vastuusta. Ihminen helposti heijastaa sisällään olevan pimeyden itsensä ulkopuolelle ja näkee oman pahuutensa muissa. Siksi usein syytämme muita omista vääristä teoistamme.

Paha saattaa kätkeytyä myös hyvää tarkoittaviin tekoihin ja kauniiseen puheeseen. Näin kävi Pietarille, joka suostutteli Jeesusta luopumaan tehtävästään, ristintiestä. Jeesus näki Pietarin läpi ja sanoi tälle hätkähdyttävästi: ”Väisty tieltäni, Saatana!”  (Matt. 16: 23).

Kuinka usein omissa tekemisissämme ja puheissamme olemme pikemmin Saatanan kuin Jumalan asialla? Lankeemuksista huolimatta Jumala kuitenkin hyväksyy meidät yhteyteensä.

Pietarista tuli alkuseurakunnan perustaja, kallio. Anteeksiantamus ja armo ovat asioita, joita Paholainen, syyttäjäenkeli, ei kykene ymmärtämään. Vain niiden suojissa kykenemme kohtamaan Jumalan vastustajan.

Juhani Räsänen

Tagged with →