Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin -elokuvan kuvaukset Luhangassa kesällä 1971 ovat jääneet lähtemättömästi monen paikkakuntalaisen ja vapaa-ajan asukkaan mieleen. Osa myös pääsi osallistumaan elokuvan kuvauksiin toimimalla avustajana tai auttamalla kuvausryhmää muuten.

Luhangan vanhoihin taloihin kuuluvan Moiskalan emäntä Aino Rancken-Vuoristo muistaa sisarensa Kirsti Aron kertoneen miehensä Leo Aron olleen keväällä 1971 sattumalta paikalla, kun elokuvaohjaaja Matti Kassila tuli katsastamaan Luhankaa mahdollisena Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin -elokuvan kuvauspaikkavaihtoehtona. Rancken-Vuoriston mukaan Aro opasti Kassilaa ja kuvaaja Olavi Tuomea ympäri pitäjää, ilmeisellä menestyksellä.

Moiskala päätyi yhdeksi elokuvan kuvauspaikoista. Se sai esittää nimismiehen taloa niin ulkoa kuin sisältäkin.

– Meillä kuvattiin monta kohtausta, mutta ihan varsinaiseen evakkoon ei ollut tarpeen lähteä, kunhan olimme pois tieltä tarpeen vaatiessa. Välillä oleskelimme tuparakennuksessa. Anna-siskoni lapset olivat tuolloin kaksivuotiaita ja vaativat huolenpitoa. Huomiota heille tuli ilahduttavasti myös Heikki Kinnuselta, jonka oma Santeri-poika oli myös samaan aikaan parin vuoden ikäinen, muistaa Rancken-Vuoristo.

Aino Rancken-Vuoriston huvilalla Moiskalassa kuvattiin monia kohtauksia Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin -elokuvaan. Kuva: JS Arkisto / Tarja Kuikka

Kuvauksia tehtiin muun muassa Moiskalan keittiössä, yläkertaan johtavassa portaikossa, yläkerran hallissa sekä pienessä järven puolen makuuhuoneessa. Lavastaja Aino Mantsas-Kassila muutteli muun muassa keittiössä ja ruokasalissa tarpeen mukaan kalusteiden järjestystä ja asetteli värillisiä kalvoja ikkunoihin.

– Kaikki palautettiin alkuperäisille paikoilleen kuvausten jälkeen. Tuumasimme jälkeenpäin, että kalvoilla hän ehkä peitteli, etteivät pihalta lasten ynnä muiden touhut näy, sanoo Rancken-Vuoristo.

Eräässä kohtauksessa Heikki Kinnunen syöksyy talon yläkerrasta alakertaan. Elokuvaväki lainasi Moiskalasta tilannetta varten Kinnuselle laskeutumisalustaksi patjan ja kustansi kuvausten jälkeen käytetyn tilalle uuden.

Esko Jutilan kotona Ylä-Riihijärvellä kuvattiin elokuvan kohtaus, jossa vankikarkuri Granberg varastaa munia kanalasta.

Liisa Keihäsniemen silloinen koti Kumpu, nykyisen Palvelukeskus Tuuliharjun kupeessa sijaitseva talo, esitti elokuvan poliisiasemaa ulkoapäin. Keihäsniemi muistaa tien varteen pystytetyn, kotinsa suuntaan osoittamaan asetetun Poliisi-tienviitan ja sanoo kodin tuntuneen sinä kesänä todella turvalliselta asua.

– Kohtauksessa, jossa karkuri anastaa moottoripyörän talon seinustalta, ikkunan takana ovat meidän tytöt Sari ja Anne, Salon Päivi sekä pojat, jotka vissiin olivat filmiryhmäläisten lapsia. Matti Kassila sanoi minulle, että seiso sinä vieressä ja pidä niiden naamat vakavina. Eihän se tietenkään meinannut onnistua, kun kaikkia nauratti mahdottomasti ja kohtaus uusittiin monta kertaa. Kotoa ei aina saatu aina poistua, varsinkaan niinä hetkinä, kun ihan vieressä kuvattiin sitä siltakohtausta, muistelee Keihäsniemi.

Kohtaus, jossa pakomatkalla oleva vankikarkuri Granberg (roolissa Risto Mäkelä) varastaa kananmunia Niemelän talon kanalasta, kuvattiin Esko Jutilan kotona Ylä-Riihijärven kanalassa. Jutila muistaa kuvausten ajalta hauskan tarinan.

– Elokuvan tekijät ihastuivat hyviin muniin ja ottivat niitä enemmänkin mukaansa omiin tarpeisiinsa. Mutta kukaan ei niitä hoksannut maksaa. Velipoika Pekka otti siis asiakseen lyöttäytyä tulevana iltana Keitaalle filmimiesten porukkaan. Seuraavana aamuna hän totesikin Maija-emännälle: On muuten munat nyt maksettu, muistelee Jutila.

Kohtaus, jossa piika pelästyy alastonta miestä, kuvattiin Joutsassa nykyään asuvan Timo Tommolan mukaan hänen nuoruudenkotinsa Koivumäen mailla, ja siinä esiintyvät tilan lehmät. Elokuvassa hengästynyt piika ryntää Koivumäen keittiöön kertomaan kokemastaan.

Timo Tommolan nuoruudenkodin Koivumäen mailla taltioitiin elokuvaan kohtaus, jossa piika pelästyy alastonta miestä.

Nykyisin Joutsassa asuva Rauno Ahola pääsi ainoana luhankalaisena elokuvassa ihan puherooliin asti. Hänet nähdään elokuvan loppupuolella takaa-ajokohtauksessa, jossa Kauko Helovirran esittämä nimismies Korpela käskee häntä lähtemään veneellä yhä pakenevan Granbergin perään. Nimismiehen käskyn saatuaan Ahola sanoo ainoan vuorosanansa: ”Selvä!”.

Tuolloin hieman päälle kolmekymppinen Ahola joutui näyttelijän rooliin täysin yllättäen. Hän kuten muutama muukin luhankalainen oli kyllä lainannut kuvausryhmälle venettään kuvauksiin ja auttanut muutenkin elokuvanteossa muun muassa kuljettamalla näyttelijöitä kuvauspaikoille, mutta pieneen sivurooliin päätyminen tuli silti yllätyksenä. Kun henkilö, jonka oli määrä lähteä takaa-ajokohtauksessa vankikarkurin perään, ei ilmestynytkään kuvauspaikalle, ohjaaja Kassila päätti korvata tämän paikalla olleella Aholalla.

– Se sanoi se ohjaaja, että tule sinä nyt siihen. Että sinä selviät siitä ihan hyvin, Ahola muistelee päätymistään mukaan takaa-ajokohtaukseen, jota kuvatessa hänen oma veneensä, iso keskimoottorivene, toimi elokuvakameran kuljetusvälineenä.

Rauno Ahola pääsi ainoana luhankalaisena elokuvassa puherooliin asti. Hänen ainoa repliikkinsä oli tosin lyhyt ja ytimekäs: Selvä!

Ennen kohtauksen kuvaamista Ahola myös näytti Risto Mäkelälle tämän pyynnöstä reitin, jota Mäkelän oli määrä ajaa pakoveneellä kohtauksessa. Tällä reissulla Ahola tuli maininneeksi Mäkelälle, että hänellä on mökki Onkisalon puolella, ja hän näyttikin tälle missä.

– Risto Mäkelä sanoi: jaa, mehän voitaisiin käydä siellä. Minä kysyin, tykkäätkö saunasta? Hän sanoi, että ilman muuta. Ei muuta kuin illalla saunaan ja saunottiin ja oltiin mökillä yötä, muistelee Ahola.

Myöhemmin Ahola toimi Mäkelän pyynnöstä tämän autonkuljettajana muutamalla muullakin kuvausten ulkopuolisella reissulla.

Toisin kuin Rauno Ahola, Tapio Rämö oli kesällä 1971 pikkupoika, ja kuten useat muutkin paikkakunnan lapset, pääsi avustajaksi muutamiin kohtauksiin.

– Elokuvan alussa paloaseman päädyssä on Pietilän poikia ja meikäläinen. Ja oltiinhan me myöhemmässä siltakohtauksessakin haulikolla aseistautuneen keskusneidin perässä. Minä olin siinä pyörällä. Mukana oli lisäksi ainakin Aron tytöt ja muitakin, muistelee Rämö.

Tapio Rämö oli kuvausten aikaan pikkupoika ja pääsi monen muun luhankalaislapsen lailla avustajaksi muutamiin elokuvan kohtauksiin.

Myös Rauno Aholan lapsista kaksi oli siltakohtauksessa, samoin Raija Virtasen tyttäret Satu ja Päivi. Elokuvassa nähtiin myös kolmas Virtasten perheenjäsen.

– Beaglemme Sirukin pääsi mukaan filmiin ihan sattumoisin. Se sai olla tyttöjen mukana kylällä ihan vapaana, sellaistahan se silloin oli, muistelee Virtanen.

Tapio Rämön mieleen on jäänyt siltakohtauksen tekemisen ohella myös se, kuinka elokuvassa puhelinkeskuksena toimineen Pauli Rinteen kaupan edustalla kuvattiin kohtausta, jossa lumppuri Hiski (Pentti Irjala) heittää vanginvaatteet ikkunaan puhelinkeskuksen naisille. Kohtaus kuvattiin Rämön mukaan moneen kertaan uusiksi. Samoin Rämö muistaa, kuinka kuvattiin kohtausta, jossa nimismies ajaa autollaan elokuvan nuoria naispäänäyttelijöitä Marja-Leena Koukia ja Tuire Saleniusta vastaan.

– Harmaa Mercedes-Benz ei aina käynnistynyt ja raitilla kuului huuto ”Mersu tulee!”. Kylän isommat pojat Lahden Arton johdolla työnsivät sen käyntiin, muistelee Rämö.

Raija Virtasen tyttäret pääsivät elokuvaan avustajiksi, ja myös perheen Siru-beagle taltioitui elokuvaan.

Marja-Leena Vuori ja Antti Ahonen muistelevat luhankalaisia tarvitun elokuvan stunteissakin.

– Kohtauksessa, jossa Heikki Kinnusen piti paeta susikoiraa ylös Moiskalan kuistin pylvästä alasti kiiveten, todellisuudessa esiintyy Rinteen Ollin alavartalo, he muistavat.

Elokuvan kuvausryhmä majoittui kirkonkylän kansakoululla. Paitsi eri puolilla pitäjää tehtyinä kuvauksina, kuvausporukka näkyi kylällä muutenkin.

– Keitaalla oli toimintaa harva se ilta, kun kuvausryhmäläiset kävivät siellä ja kyläläisetkin sen myötä tavallista enemmän. Se kesä toi tosiaankin lisää väriä luhankalaisten elämään, muistavat Marja-Leena Vuori ja Antti Ahonen.

Elokuvaväen majailu Luhangassa kesällä 1971 toi lisäväriä luhankalaisten elämään, muistaa Marja-Leena Vuori.

Luhangan vapaa-ajan asukas, espoolainen Minna Erkamo (o.s. Balhorn) muistaa kaksikin elokuvaporukan kanssa pidettyä illanviettoa. Toinen tapahtui Lapinsaaressa, jossa porukka oli juhannustulilla ja elokuvaväestä näyttelijä Juha Hyppönen intoutui heittämään rohkeana nuotion yli kärrynpyöriä.

Eräänä toisena iltana Erkamon mökillä Luhanksaaressa pidettiin jatkot, joille osallistui Erkamon muistin mukaan elokuvan näyttelijäkaartin nuoremmista näyttelijöistä ainakin Hyppönen, Kinnunen, Salenius, mahdollisesti myös Kouki ja vanhemmista näyttelijöistä Helovirta ja Hämäläinen.

– Syötiin, juotiin ja viihdyttiin yhdessä. Heikki Kinnunen kertoi aivan ohittamattoman mainion kukko ja kana -vitsin, kaikki ratkesivat katkeamatta nauramaan ja meinasivat pudota pöydän alle. Ilta jatkui rattoisasti. Vanhempia miehiä vietiin heidän vähän väsähdettyään välillä veneellä mantereen puolelle ja me nuoret aina vaan jatkettiin, muistelee Erkamo.

Minna Erkamo (o.s. Balhorn) osallistui kesällä 1971 elokuvaväen kanssa pariinkin illanviettoon, joista jäi hauskoja muistoja.

Kun Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin -elokuvaa alettiin esittää syksyllä 1971 elokuvateattereissa ja tammikuussa 1976 vihdoin televisiossakin, Rauno Ahola muistaa sen tuoneen Luhangalle hyvää mainosta. Vaikkei elokuvassa sinänsä tuotu Luhangan kuntaa nimellä esille, siinä nähdyt maisemat ja paikat herättivät katsojissa kiinnostusta.

– Kyllähän se oli Luhangalle piristysruiske, muistelee Ahola.

Hän muistaa myös, kuinka tv-ensi-illan koittaessa lähes kaikki tuohon aikaan television omistaneet luhankalaiset olivat vastaanotintensa äärellä. Heidän kiinnostuksensa elokuvan tv-esitykseen noteerasi pari päivää myöhemmin myös paikallislehti Joutsan Seutu. Lehti kertoi luhankalaisten olleen kyseisenä päivänä suhteellisen harvalukuisina Joutsan Hiihdoissa ja syykin tiedettiin: nämä olivat keskittyneet naapuripitäjän hiihtokisojen sijaan oman elokuvansa katselemiseen.

Tarja Kuikka
Okku Vahervuori

Yläkuva Aatamin puvussa… ja vähän Eevankin -elokuvan kohtauksesta, jossa Jussi ”Jusa” Kirves on väärinkäsityksen myötä otettu kiinni ja puhelinkeskuksen hoitaja Selma (aseen kanssa, roolissa Pia Hattara) ja postivirkailija Salme (Tiina Rinne) saattavat miehen nimismiehen pakeille. Kohtauksen kuvauksissa avustajana toimi useita luhankalaisia lapsia. Kuva: Fennada-Filmi Oy, Yle.

Lue myös:

JS 12.1.2022: Kun Suomiwood laskeutui Luhankaan Osa 1 – Kinnunen, Kouki ja Kassila muistelevat elokuvantekoa Luhangassa kesällä 1971