Meillä on joskus tai useinkin synkkiä ajatuksia tulevaisuudestamme. Huominen ahdistaa. Ahdistus tuntuu varsinkin ns. sudenhetkinä, kun aamuyöstä heräämme. Saatamme jopa lamaantua, eivätkä silloin muiden murheet kiinnosta tai ne tuntuvat vähäisiltä omiemme rinnalla.

Jeesus kuvaa laskiaissunnuntain evankeliumissa Luuk.18:31-43 omaa lähitulevaisuuttaan. Siinä Hän kertoo, kuinka häntä Jerusalemissa pian pilkataan, häpäistään ja kuinka hänen päälleen syljetään. Häntä ruoskitaan ja lopulta tapetaan.

Jeesus ei kuitenkaan lamaantunut, eikä keskittynyt omiin murheisiinsa. Se näkyy siinä, kuinka hän toimi matkalla Jerusalemiin. Hän kohtasi Jerikon lähellä sokean miehen, joka pyysi häneltä apua. Jeesus pysähtyi miehen kohdalle ja kysyi, mitä tämä tahtoo häneltä. Mies sai pyytämänsä eli Jeesus auttoi häntä.

Kyllä oli onnellinen mies, kun sai avun synkkää tulevaisuuttaan kohti kulkeneelta Jeesukselta.

Edellä mainittu Jeesuksen kuvaus omasta tulevaisuudestaan ei kuitenkaan päättynyt sanoihin tapetuksi tulemisesta. Hän sanoi nousevansa kolmantena päivänä kuolleista, kuten myös tapahtui. Tulevaisuus ei ollutkaan niin synkkä kuin ensin näytti. Niin se on usein meidänkin kohdallamme. Varsinkin silloin, kun kohtaamme ylösnousseen Jeesuksen ja erityisesti kun ajatellaan tulevaisuuttamme kuoleman jälkeen. Meillä on jo nyt tulevaisuus ja toivo, kuten Paavali kirjoittaa.

Raamatussa ovat myös sanat ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”. Sinä ja minä sudenhetkinemme voimme kokea jotain samaa kuin tuo Jerikon tien varren sokea mies. Saada ilon elämäämme omaa kuolemaansa ja ylösnousemustaan kohti kulkeneelta Jeesukselta. Se on myös laskiaisesta alkavana paastonaikana täysin mahdollista!

Matti Kallioinen

pappi Leivonmäen Kuhasenmäeltä

Tagged with →