Olen kuukausipalkkaisessa, vakituisessa työsuhteessa, mutta näitäkin sanoja naputtelen yrittäjänä. Siinä mielessä muistutan tyypillistä virolaista: olen päivätöissä, mutta teen jaksamiseni mukaan muutakin. Kaltaisiani on lukemattomia. En taida tietää ketään virolaista, kenellä ei olisi omaa yritystä tai toiminimeä. Yrittäjäksi ryhtyminen on Virossa tehty helpoksi, siihen kannustetaan ja tuntuu, että yrittäjähenkinen ajattelu on kaikille normaalia.

Yrittäjänä toimiminen on monelle taloudellinen pakko. Vaikka Virossa palkkojen kasvu on viimeisen vuosikymmenen aikana ollut nopeaa, niin silti monien on välttämätöntä tehdä lisätöitä, jotta arjen kuluista voisi selvitä. Tämä on nopeasti kehittyvän yhteiskunnan raadollinen puoli.

Mutta jos ei huomioida taloudellista näkökulmaa, monissa asioissa mukana oleminen on mielestäni hyvin tyypillistä virolaisille. Virossa kaikkien on tehtävä erilaisia asioita, sillä vain reilun miljoonan asukkaan maassa ei kerta kaikkiaan ole ottaa joka asiaan aina uusia ja vain yhteen asiaan keskittyviä ammattilaisia.

Sen ansiosta on normaalia ja hyväksyttyä, että ihminen voi työurallaan tehdä monenlaisia asioita. Voi olla laulaja, poliitikko, kokki, tv-juontaja, pitää koulutuksia, kirjoittaa kirjan, olla kotiäiti ja perustaa useita yrityksiä.

Ärsyttävimmillään ilmiö johtaa siihen, että välillä kohtaa joka paikan suhareita, jotka koheltavat kyllä kaikenlaista, mutta joiden touhussa ei välttämättä ole päätä eikä häntää. Monesti olen miettinyt, että toivottavasti näillä sankareilla vauhti korjaa virheet.

Mutta enemmän kohtaan monipuolisia ja rohkeasti erilaisia juttuja kokeilevia ihmisiä, joista ajattelen, että vau, osaako tämä tyyppi tällaistakin. Virossa on mukavaa, että voi hypätä tekemään erilaisia asioita ilman, että henkinen ilmasto muistuttaa, että “kuule, keskity nyt vain tekemään sitä, mitä olet aina tehnyt.” Suutarilla voi olla lukematon määrä erilaisia lestejä ja sitä oikeastaan edellytetään.

Virolaista alakoulua käyvä nuorimmaiseni on osallistunut jo kahteen koulun yrittäjyyskilpailuun. Jos hän jatkaa aikanaan lukioon, on ohjelmassa melko varmasti opiskelijayrityksen perustaminen. Lisäksi oman jälkikasvun suusta kuuluu usein “sit kun mulla on oma firma, niin…” Se on varmasti virolaisen kasvuympäristön ansiota. Itselläni ei olisi tuossa iässä yrittäjyys tullut mieleenkään, eikä kukaan sellaisesta missään puhunut.

Viron tämän hetken seuratuimpia ammatinvaihtajia on maan edellinen presidentti Kersti Kaljulaid, jonka presidenttiys päättyi viime syksynä varsin nuorena, vain 51-vuotiaana. Tällaista ei ole Virossa aiemmin koettu, joten nyt maassa odotellaan, mihin suuntaan Kaljulaidin ura lähtee. Viron tietäen se voi olla mitä vain puoluejohtajuudesta start-up-yrityksen perustamiseen.

Silja Hurskainen

Kirjoittaja on tammijärveläislähtöinen itse itsensä toimitusjohtaja.

Tagged with →