Nykypäivänä ei tarvitse välttämättä hieraista silmiä uudestaan, vaikka lenkkipolulla vastaantulevalla henkilöllä olisikin kengistä poiketen villasukat jalassa. Lenkkeily villasukissa – juosten tai kävellen, nimettiin talven hittilajiksi muutama vuosi sitten. Villasukkakävely on paljasjalkakävelyn pehmeä talvimuoto, jossa jalkaterän lihakset aktivoituvat laajemmin sekä ääreisverenkierto paranee.
Satu Simola kokeili villasukkakävelyä ensimmäisen kerran viime talvena aamulenkkikaverinsa kanssa.
– Jostain olimme lukeneet tai kuulleet tästä hullutuksesta ja pitihän sitä kokeilla. Kävelyt jäivät kuitenkin muutamiin kertoihin, kun talvi ja lumikelit loppuivat, kertoo Simola.
Innostus kuitenkin jatkui ja Simola hankki itselleen kesäksi paljasjalkakengät – ensin kävely- ja hölkkälenkkeilyyn, sitten myös työkengiksi.
– Oikeastaan en muita kenkiä kesällä käyttänytkään. Siitä tämä paljasjalkafiilis jatkui taas tähän talveen villasukkakävelyn muodossa, summaa Simola.
Simolan lenkkeilee yleensä kolmen sukkaparin taktiikalla, joista ainakin yhdet ovat pidempivartiset, joskus jalassa on myös säärystimet. Vielä kertaakaan villasukkailussa ei ole jalkoja palellut, kun vastaavasti kengillä liikkuen vilu on iskenyt useamman kerran. Simola villasukkailee pääasiassa yksin metsäpoluilla 2–3 kertaa viikossa. Muutamia kertoja lenkkejä on tullut tehtyä kaksin tai porukalla.
– Kymmenen astetta pakkasta tai enemmän, yläpakkasrajaa ei sinänsä ole. Parin asteen pakkasessa lumi paakkuuntuu helposti sukkien pohjaan. Mitä kylmempi keli, sen parempi, tiivistää Simola.
Villasukkalenkkeily on Simolan mukaan hyvän mielen lenkkeilyä, jossa väkisinkin hymy nousee huulille villasukissa viipottaen. Lajia voi harrastaa kävellen tai juosten, oman kunnon sekä mielenkiinnon mukaan.
– Olen saanut ihania elämyksiä kävellessäni hiljaa hipsutellen yksin metsässä kuunnellen luontoa, villasukilla kun ei paljon meteliä kuulu. Askellus on kevyttä, mutta silti jalan pienet lihakset ja nivelet saavat paljon enemmän töitä kuin kengät jalassa. Se parantaa tasapainoa ja ryhtiä, valaisee Simola.
Myös Eila Paappanen kokeili villasukkakävelyä viime talvena ensimmäistä kertaa. Innostus lähti naapurin näyttäessä esimerkkiä villasukilla liikkumisesta lumihangessa.
Paappanen pukee jalkaansa ensin urheilusukat, joiden päälle tilanteiden mukaan vedetään 2–4 villasukat.
– Tielle lähtiessäni laitan useammat parit sukkia, sillä tiellä kävely kuluttaa enemmän sukkia sekä rasittaa jalkoja. Metsään suunnatessa ei tarvitse niin monia sukkia, sillä polut ovat pehmeämpiä kävellä. Tykkään lenkkeillä metsässä, sillä siellä voi halutessaan halailla puita ja heittäytyä hankeen selälleen. Metsä myös rauhoittaa mieltä, toteaa Paappanen.
Viidestä kymmeneen pakkasastetta tai enemmänkin on Paappasen ihannekeli villasukkailuun. Paappasen lenkit kestävät yleensä puolesta tunnista tuntiin. Paappanen muistuttaa, että villasukkakävely kannattaa aloittaa pienillä lenkeillä ja pienin askelin.
– Kannattaa totutella rauhassa ja asteittain, että välttyy jalkojen rasittumiselta ja kipeytymiseltä. On hyvä muistaa, että kantapäät osuvat kevyesti maahan. Villasukkakävely on vähän niin kuin jalkahieronta, jalat ovat tosi lämpimän tuntuiset kävelyn jälkeen. Villasukilla kävely antaa liikkumisen vapauden jalan pienimmillekin lihaksille. Se ei myöskään tue jalkaa tiettyyn asentoon tai estä liikeratoja, taustoittaa Paappanen.
Villasukkailua Paappanen suosittelee lapsille ja lapsenmielisille, jotka haluavat samalla nauttia luonnosta yksin tai yhdessä.
Jonna Keihäsniemi
Yläkuva: Satu Simolan mielestä villasukilla lenkkeilyssä parasta on hiljaisuus ja kevyet askeleet.
Loading ...
