Kuulen koko ajan ympärilläni kovaa puhetta, kovia vaatimuksia, kovia tavoitteita, ehdottomuutta, neuvotteluhaluttomuutta tai kykenemättömyyttä kompromisseihin. Näin tapahtuu yksilöiden maailmassa, yhteisöjen toiminnassa, seurakunnissa sekä kirkoissa ja jopa maailmanlaajuisesti valtioidenkin toiminnassa.

Mittana on ihmisen taitavuus, osaaminen, valtapyrkimykset, näkyvyys, raha. Elämä on vaatimusten paineissa selviämistä, jopa pelko ympäröi monia ja pelkoa käytetään hyväksi. Onko armo kuollut?

Jumalan mitta on radikaali. Se on rakkaus ja rakkauden ilmentymänä on armo. Armohan on sellaista, mitä ei ansaita. Se on lahjaa. Se on raikas vastapooli olemassa olevalle kovuuskulttuurille. Mutta se jostain syystä painuu kovuuden alle. Armokulttuuri ei tunkeudu väkisin esiin. Se ei ole trendikästäkään.

Toki armon olemukseen kuuluu hiljaisuus, mutta siinä on sen voima ja erilaisuus. Armoa ei voi tuottaa mikään rakenne, ei hallinnolliset päätökset tai sopimukset. Armoa tuottaa yksi ihminen, joka on ymmärtänyt ja kokenut armollisuuden ja armahtamisen, joka on saanut lahjan ja rohjennut ottaa lahjan vastaan.

Jumalan armo on kristillisen kirkon perusviesti. Surullista on se, ettei armo pääse käytäntöön aina kristittyjenkään keskuudessa. Onko armo unohdettu? Ensi sunnuntain teemana on Ansaitsematon armo. Otsikossa on toisto. Armo itsessään on ansaitsematonta ja lahjaa, mutta tätä lahjaa vielä korostetaan määreellä. Niin tärkeä ja korvaamaton armo on kristitylle. Jumalan rakkaus – armo – todellistui Jeesuksessa, hänen kuolemassaan ja ylösnousemisessaan.

Jeesus kuoli ihmisen pahuuden ja itsekkyyden sekä kaiken muun ihmisen arvomaailman vinoutuneisuuden vuoksi. Jeesus kuoli, jotta Jumala voisi armahtaa ja monella tavalla raadollinen ihminen kelpaisi Jumalalle.

Ihmisen teot ja ratkaisut kertovat, miten vieraantunut hän on Jumalasta. Kaikkivaltiaalle ja Pyhälle Jumalalle kelpaa vain täydellisyys. Siksi Jumala laati armahtamissuunnitelman ja otti mitakseen armon. Risti ja ylösnousemus toivat ihmisen maailmaan armomahdollisuuden. Kun Jumala mittaa meitä armon avulla, meidänkin elämässämme voisi olla käytössä sama armon mitta?

Kai Jantunen,
rovasti, vs.srk.pastori

Tagged with →