Virolaiset tuttavani nauravat minulle, kun Tallinnan katukuvassa tunnistan suomalaiset, erityisesti suomalaiset naiset, jo kaukaa. Se on helppoa, sillä tuntomerkit ovat selvät: lyhyet hiukset, joihin on laitettu väriraitaa. Mukavat kengät. Pikkureppu. Aina jotakin Marimekkoa. Vaatetuksessa tunikamallinen yläosa. Ei koskaan hametta, vaan aina housut.

Missään edellä mainitussa ei ole mitään väärää! Tosiasia vain on se, että suomalais- ja virolaisnaisten tyylissä ja olemuksessa on eroa.

Kun 2008 muutin Tallinnaan ja vietin sitä seuraavina vuosia ahkerasti aikaa leikkipaikoilla, tajusin usein, että olen liukumäen liepeillä ainoa äiti, jolla on kumisaappaat ja goretex-housut. Toiset äidit olivat toki ulkoiluun sopivissa vaatteissa, mutta heistä vain huokui tyyli, johon minä en kontioissani päässyt.

Se oli valaisevaa. Jos kotiäidin arki on muutenkin jo nuhjuisen sosepurkin hajuista, niin voi kai omaa puoliunista habitustaan terävöittää siistimmällä pukeutumisella.

Minulla meni myös jonkin aikaa, ennen kuin löysin kampaajan, joka uskalsi varmakätisesti leikata lyhyitä hiuksia. Täällä kun suurimmalla osasta naisista on pitkät hiukset. Muistan eräänkin kampaajan, joka epäröiden varmisti minulta, haluanko tosiaan niin lyhyet hiukset kuin pyysin.

Ylipäänsä aika monta kertaa olen tuntenut itseni nukkavieruksi pitkien, hoikkien, säteilevien ja kauniisti arjessa laittautuneiden virottarien rinnalla.

Virolaisnaisten tyyliin on osaltaan vaikuttanut varsin miehinen kulttuuri. Naisen on kuulunut näyttää hyvältä miehen rinnalla ja miestä varten. Kiinnostavaa on se, että tämä asetelma on alkanut muuttua ja virolaisnaisten tyyli on vuosi vuodelta enemmän alkanut lähestyä suomalaista mukavuudenhaluisuutta. Haastattelin aivan hiljattain virolaista muotisuunnittelijaa, joka kertoi, että näkee työssään koko ajan enemmän, että nainen pukeutuu nyt itselleen, ei miehelleen. Esimerkiksi mekossa ei tarvitse enää korostaa vyötäröä vain siksi, että asiakkaan puoliso niin haluaa. Vähän virallisempaankin työtilaisuuteen voi mennä siisteissä tennareissa, mikä olisi aiemmin ollut mahdottomuus.

Mutta vaikka virolaisnaisten tyyli muuttuu rennommaksi, halu kauneuteen ei vaikuta katoavan mihinkään. Ihailen virolaisnaisia, koska he osaavat ottaa kauneuden ja itsestä huolehtimisen luontevana osana elämää. Se ei ole mitään erityistä tälläytymistä ja vaatteilla koreilua, vaan kuuluu arkeen. Se, että laittaa huulipunaa ja lakkaa kyntensä, ei tee kenestäkään aivotonta kanaa, vaan päin vastoin skarppaa ja piristää oloa.

Itseäni tässä kaikessa huvittaa se, että nyt kun yli 10 vuoden jälkeen alan tottua ajatukseen, että voisin mennä töihin korkokengissä, virolaisnaiset ovat siirtyneet tennareihin! Äh!

Silja Hurskainen

Kirjoittaja on Tallinnassa asuva tammijärveläinen

Tagged with →