Toukokuinen ilta vuonna 1904 kaartuu yötä kohti kauniina ja valoisana. S/s Arcturusin höyrykone jyskyttää tasaisesti Itämerellä. Rikhard Pylsy kääntää kylkeä hytin kapealla punkalla ja yrittää nukahtaa. Tuntuu kuin olisi kulunut jo pitkä aika siitä, kun hän oli nostanut matka-arkkunsa hevoskärryihin Pylsyn tilan pihalla ja silti matka Amerikkaan on vasta alussa.

S/s Arcturus on legendaarinen osa Suomen historiaa. Alus liikennöi pääasiassa Hangosta Hulliin ja ehti olla liikenteessä kaiken kaikkiaan 57 vuoden ajan 1899-1959. Siirtolaisten lisäksi Arcturus kuljetti jääkäreitä Saksasta Vaasaan helmikuussa 1918. Talvisodan aikana Arcturus vaurioitui pommituksessa ja korjausten yhteydessä sen ruumaan rakennettiin tilat 500 sotalapsen kuljettamiseen, joita alus kuljetti toisen maailmansodan aikana Turusta Tukholmaan. Toukokuussa 1904 Rikhard matkusti Arcturuksella Englantiin aluksen kulkiessa reittiä Hanko-Turku-Kööpenhamina-Hull. Pitkä merimatka, mutta ei vielä mitään verrattuna Atlantin ylitykseen.

S/s Arcturusin saavuttua Hulliin Rikhardin matka jatkui rautateitä pitkin Liverpooliin. Siellä hän astui valtamerilaiva s/s Cymriciin, joka irtosi laiturista torstaina 2.6.1904 määränpäänään Bostonin satama. Cymric oli White Star Linen alus, joka kulki Liverpoolin ja Bostonin väliä 1903-1912. White Star Line -varustamo tuli maailmankuuluksi kahdeksan vuotta myöhemmin, kun RMS Titanic törmäsi jäävuoreen ja upposi huhtikuisella Atlantilla. Rikhardilla oli enemmän onnea matkassa, vaikka merisairauden vuoksi matka oli melkoinen koettelemus.

S/s Cymric oli alun perin suunniteltu vain 1. luokan matkustajille sekä rahdille ja karjalle, mutta jo suunnitteluvaiheessa karjatilat muutettiin 3. luokan matkustajille, koska enää ei matkustettu alkeellisesti karjan kanssa samoissa tiloissa. Cymric oli hidas alus, mutta taatusti myös miellyttävä, koska hitaat koneet pitivät vähemmän melua ja tilaa oli vanhempia aluksia enemmän. Cymric aloitti nykyaikaisempien alusten sarjan, joka linjasi White Star Linen alukset edustamaan mukavuutta ja loistokkuuttakin. Tämä näkyy etenkin myöhemmin valmistuneessa Titanicissa.

Rikhard matkusti Cymricin 3. luokassa muiden suomalaisten matkustajien kanssa. Matkustajaluetteloiden mukaan Cymric saapui Bostonin satamaan lauantaina kesäkuun 11. päivänä vuonna 1904. Pitkän merimatkan jälkeen Rikhardin jalat olivat taas tukevasti maan kamaralla, mutta toisella mantereella kaukana kotoa. Matkustajaluetteloon on merkitty tarkat tiedot maahan saapuvista siirtolaisista. Luettelon mukaan 25-vuotias Rikhard Pylsy on Suomesta saapunut naimaton työläinen, joka osaa lukea ja kirjoittaa. Hänellä on 23 dollaria ja lippu Minnesotan Lewistoniin serkkunsa Kristian Jokelan luokse. Ei muita merkintöjä, vaikka luettelon sarakkeet jatkuvat rikostaustan, moniavioisuuden, anarkismin, terveystietojen ja fyysisten epämuodostumien selvittelyillä. 

Salaperäinen Amerikka

Rikhardin jalanjäljet veivät siis Minnesotan Lewistoniin. Vaikka suomalaisia siirtolaisia päätyi eri puolille Yhdysvaltoja, oli suomalaisia siirtolaisia eniten Michiganissa ja Minnesotassa. Minnesotasta löytyy yhä suomalaisia paikannimiä kuten Palo, Toivola ja Alango. 1890-luvulle asti Yhdysvalloissa oli tarjolla maatalouden käyttöön soveltuvaa maata, joten 1860-1880-luvuilla saapuneilla siirtolaisilla oli mahdollisuudet päästä maanomistajiksi. 1900-luvulle tultaessa parhaat raivaamattomat alueet olivat jo loppuneet, mutta Yhdysvallat tarjosivat yhä työtä, joka oli suomalaisen näkökulmasta hyvin palkattua. Minnesotassa oli suuria rautamalmiesiintymiä ja siksi sinne perustettiin 1800-luvun lopulla avokaivoksia. Lisäksi Minnesotassa oli useita sahoja ja suuria metsätyömaita. Muistitiedon mukaan Rikhard työskenteli minnesotalaisella sahalla, mikä varmaan oli Keski-Suomen männikkömetsien kasvatille luonteva työpaikka.

Rikhardin Amerikassa oloajasta ei ole juuri merkintöjä. Suvussa kulkevien tarinoiden mukaan Rikhard olisi käyttänyt Amerikassa sukunimeä Riipinen, mikä varmaan oli käytännön sanelema seikka englanninkieltä puhuvien keskuudessa. Rikhard Riipistä ei arkistolähteistä löydy, mutta sen sijaan Rikhard Pylsy löytyy Yhdysvaltojen kaupunkihakemistosta, jossa hänen asuinpaikkansa vuonna 1907 on Minnesotan Tower. Hakemiston mukaan hän asuu Jacob Leinosen nurkissa ja hänen ammatikseen on merkitty labor, työläinen.

Amerikasta lähetettyjä kirjeitä ei ole säästynyt. Uskon, että Rikhard niitä kirjoitti, sillä Rikhardin vanavedessä Amerikkaan saapui Risto Jokela seuraavana kesänä ja Juho Tamminen pari vuotta myöhemmin. Matkustajaluetteloissa molempien vastaanottajaksi Yhdysvalloissa on merkitty Rikhard Pylsy. Taatusti Rikhard kirjoitti myös vanhemmilleen. Rikhardilla ei ollut sisaruksia ja vaimo ja lapsetkin astuivat kuvaan vasta vuosia myöhemmin, mikä selittää varmaan sen, ettei kirjeitä ole säilynyt.

Rikhardista on vain yksi Amerikassa otettu kuva, joka oli Pylsyn tuvan seinällä vaimon Lydia Pylsyn kuvan vieressä. Kaikkiaan olen nähnyt Rikhardista kolme kuvaa, mikä tuntuu hyvin vähältä nykypäivän digikuvaviidakossa, jossa kolme kuvaa ja enemmänkin otetaan jo vastasyntyneen elämän ensimmäisenä päivänä. Yksi kuva, ei ainuttakaan kirjettä, muutamat merkinnät arkistolähteissä. Kaikki muu jää arvailujen varaan.

Takaisin Joutsaan

Monet suomalaiset siirolaiset lähtivät Amerikkaan paremman ansion perässä muutamaksi vuodeksi palatakseen rikastuneena takaisin. Jos matkalle asetetut tavoitteet toteutuivat, saatettiin kotitalon velat maksaa pois tai ostaa lisää maata. Aina ei kuitenkaan näin käynyt, vaan kotiin saatettiin palata tyhjin taskuin, vammautuneina tai sairaina.

Setäni mukaan Rikhard sanoi aina olleensa Amerikassa kolme ja puoli vuotta. Joutsan seurakunnan rippikirjoihin on merkitty Rikhardin ehtoolliskäynti 28.6.1908, noin neljä vuotta Amerikkaan lähdön jälkeen. Rikhard tiesi jo lähtiessään, että häntä odottaa Suomessa Pylsyn tilan isännän velvollisuudet, joten takaisin oli tultava. Rikhardin isä Wilhelm Pylsy menehtyi lokakuun 16. päivänä vuonna 1915, jonka jälkeen Rikhardista tuli Pylsyn tilan isäntä.

Uskon, että Amerikka muistui Rikhardin mieleen aina hänen nähdessään Kälän navetan kivijalan vuosiluvun. Amerikka muistui mieleen, kun istuttiin iltaa samaan aikaan reissussa olleiden joutsalaisten kanssa. Kuulemma kieli vaihtui englanniksi, kun sahtia oli nautittu riittävästi. Amerikka oli kaiketi Rikhardin suuri seikkailu, juuri se reppureissu, joka piti kokea ennen isännän saappaisiin astumista ja perheen perustamista.

Ja entä jos Rikhard ei olisikaan tullut takaisin? Jos hän olisi viitannut kintaallaan joutsalaiselle sukutilalleen, löytänyt onnensa Amerikasta ja päättänyt jäädä? Eläisinkö nyt isoisäni isän jälkeläisenä Yhdysvalloissa, osaisinko suomea sanaakaan? Kenties kirjoittaisin pienestä suomalaiskylästä, josta Rikhard Pylsy oli aikoinaan lähtenyt Amerikkaan.

Elina Pylsy-Komppa

Joutsasta kotoisin oleva FM Elina Pylsy-Komppa työskentelee Merikeskus Vellamossa Kymenlaakson museon kuva- ja asiakirjakokoelmasta vastaavana tutkijana.

Lue myös jutun ensimmäinen osa: Rikhard Pylsyn matka Amerikkaan osa yksi

Tagged with →