Jälleen ollaan päätepisteessä, kun poikkeuksellinen vuosi on takana. Vuosiluku vaihtuu, mutta edelleen virus on seuranamme. Mitä tästä kuluneesta vuodesta jäi käteen?

Itselle jäi paljonkin, niin hyvässä ja pahassa. Olen kiitollinen tästä oudosta vuodesta, joka pakotti jatkamaan perusasioiden äärellä toistamiseen. Olen löytänyt muutamia uusia harrastuksia, jotka eivät ole poikkeuksellisesti jääneet vain siihen yhteen kokeiluun. Esimerkiksi tänä jouluna useampi läheinen sai lahjaksi itse virkattuja tiskirättejä ja kissanmuotoisia ovistoppareita, joiden ohjeita opettelin illan pimeinä tunteina Youtubesta.

Vaikka kuinka tykkään käsitöistä, tuottaa vasenkätisyys aina oman haasteensa ohjeen tulkitsemisessa. Ihan kerralla ei ole käsityöt valmistuneet, useamman kerran ne purkaneena turhautuminen on vallannut mielen ja lähellä on ollut projektin keskeyttäminen. Mutta ei, tänä vuonna kärsivällisyys on kasvanut ja valmiit työt ovat ilahduttaneet niin tekijää kuin niiden saajia!

Olen myös oppinut kierrättämään paremmin. Aiemmin olin juuri se tyyppi, joka vähät välitti mihin roskalaatikkoon mikäkin päätyi. Ehkä kierrättäminen iski tänä vuonna oikeasti vasten kasvoja, kun noutoruuat ja nettikaupoista tilattujen pakettien pakkausmateriaalit täyttivät pienen kaksion roskakaapin melko tiuhaan tahtiin. Nyt lajittelu tuntuu jopa kivalta arkipuuhalta, kun kaikella on oma paikkansa.

On vuodessa ollut ikäviäkin opetuksia. Surullisia asioita on joutunut kohtaamaan, eikä niitä ole voinut jakaa läheisten kanssa samaan tapaan kuin ennen. On pitänyt keksiä, onko lohduttavaa halausta mahdollista mitenkään korvata. Entä saako puhelimen välityksellä ilmaistua ne asiat, joita kasvokkain ei iäkkäälle läheiselle pääse kertomaan kovalla äänellä? Meneekö viesti varmasti perille?

Epätietoisuuden kanssa pääsemme aloittamaan myös tulevan vuoden. Kukaan ei tiedä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, mutta omalla asenteella jokainen voi vaikuttaa sen kulkuun ja sisältöön. Itse aion aloittaa jonkin uuden harrastuksen sekä olla läsnä vielä enemmän – tavalla tai toisella.

Jonna Keihäsniemi

Tagged with →