Aallot lyövät höyrylaiva Cymricin ikkunaan. Rikhard voi huonosti ja kaipaa Suonteen rannalle Keski-Suomeen. Mitä hulluutta olikaan lähteä tänne keskelle Atlantia! On kesäkuu vuonna 1904 ja Suonteella taatusti kaunis tyyni kesäilta, mutta Cymric kyntää pohjoisen Atlantin aallokossa hitaasti kohti Bostonia. Laiva putoaa jälleen aallonharjalta, vatsassa muljahtaa ja Rikhard antaa ylen.

Nuori ja seikkailunhaluinen

Muistan katselleeni lapsena pahvitaustaisia valokuvia, jotka mummin kertoman mukaan olivat hänen appensa, minun isoisäni isän Amerikan matkan kuvia. Nyt samat kuvat ovat jälleen edessäni ja vakavailmeiset tuntemattomat ihmiset vuosikymmenten takaa katsovat niistä takaisin. Kuvissa ei ole merkintöjä, mutta valokuvaamojen leimat paljastavat, että ne on otettu kaukana täältä: F. Mako, Virginia, Minn.

Rikhard Pylsy syntyi vanhempiensa ainoaksi lapseksi tammikuun 23. päivänä vuonna 1879. Joutsalainen Pylsyn maatila saneli Rikhardin tulevaisuuden itsestään selvänä alusta asti: Rikhard astuisi vielä joskus isänsä Wilhelmin saappaisiin ja jatkaisi tehtävää tilan isäntänä.

“Epäilemättä löytyy niitäkin paljon, etenkin nuorista miehistä, jotka matkustawat ilman mitään pakkoa ja ainoastaan sen tähden, että muitakin sinne menee, ja jotka, ollen nuoria ja seikkailuhaluisia, owat saaneet matkakiihkon kuulemalla niitä liioiteltuja kertomuksia, jotka jotkut Amerikasta palanneet kewytmieliset kerskailijat ja walehtelijat osaawat niin hyvin halullisille kuulioillensa syöttää.”

Näin kirjoitti J. Yliaho artikkelissaan “Minkä tähden mennään Amerikkaan?”, joka julkaistiin Keski-Suomi -lehdessä 2.7.1903. Samaan aikaan Joutsan sivukylällä Pylsyn tilalla elämä rullasi omaa kapeaa uraansa ja maa Rikhardin jalkojen alla poltteli. Pystyn kuvittelemaan tämän helposti, sillä kaipasin yhtä lailla maailmalle tasan sata vuotta myöhemmin samaiselta tilalta.

Vuosien 1865-1930 aikana Suomesta lähti lähes 400 000 suomalaista siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Amerikan kuume oli saavuttanut Keski-Suomen maaseudunkin. Toiset lähtivät uuden elämän toivossa, toiset silkasta seikkailunhalusta. Amerikkaan houkutteli tietysti toiveet rikastumisesta, jota monet aikalaiskertomukset ja tyylikkäät valokuvat varmasti ruokkivat. Jää arvoitukseksi, kuinka Rikhardin päätös lähtemisestä on saanut sinettinsä, sillä tuskin riuskaa 25-vuotiasta tulevaa isäntää on laskettu työntäyteiseltä maatilalta menemään ihan mukisematta.

Kohti kaukana siintävää Amerikkaa

Joutsalaisen Kälän tilan navetan kivijalkaan on maalattu vuosiluku 1904. Rikhardilla oli tapana muistella, että vuosiluku on sama kuin se, jolloin hän lähti Amerikkaan. Ja todellakin: kun Kälässä rakennettiin uutta navettaa, pakkasi Rikhard tavaransa ja lähti. Matkustaja-asiakirjoihin on merkitty, että Rikhard oli matkalla serkkunsa Kristian Jokelan luokse, joka oli raivannut polkua edeltä ja lähtenyt jo aiemmin Pylsynkylästä Amerikkaan. Tieto oli tärkeä, sillä jos siirtolaisella ei ollut Yhdysvalloissa sukulaisia tai tuttavia, jotka vastasivat tulijasta, hän joutui maksamaan maihinnousurahan.

Matkanteko oli hidasta ja vaivalloista. Ensin täytyi matkustaa Joutsan Pylsynkylästä Hankoon. Siirtolaiset saapuivat Hangon satamaan usein junalla, sillä rautatieyhteydet Vaasasta ja Hyvinkäältä Hankoon oli rakennettu 1800-luvun jälkipuoliskolla. Joutsasta ei ole tänä päivänäkään junayhteyttä, joten vuonna 1904 Rikhard matkusti todennäköisesti hevoskyydein ja kievareihin turvautuen, kunnes pääsi viimein hyppäämään Hankoon vievään junaan. Matkalippuja Amerikan laivoihin myytiin eri puolilla Suomea, mutta sen pystyi ostamaan myös Hangosta. Saattoi myös olla, että Kristian Jokela oli lähettänyt Yhdysvalloista Hangon siirtolaiskonttoriin maksuosoituksen ja konttorista ilmoitettiin Rikhardille, milloin hänen pitää olla satamassa.

Vaikka Rikhard olisi päässyt Hankoon ja saanut matkalipun käteensä, ei voinut loikata laivaan noin vain. Amerikkaan haluttiin vain terveitä ja työkykyisiä siirtolaisia. Amerikkaan lähtijät rokotettiin Hangossa isorokkoa vastaan ja vuodesta 1903 alkaen heille tehtiin lääkärintarkastukset. Vuonna 1904 Hangossa tarkastettiin 10 236 siirtolaista. Yksi heistä oli Rikhard Pylsy. Hän läpäisi tarkastuksen ja pääsi matkaan.

Hangon satamassa vallitsi juhlava lähdön tunnelma. Rikhard saattoi muiden tavoin ostaa Hangon torilta matkaevääksi paksua limppua ja amerikanläskiä ja kenties näki ensimmäistä kertaa elämässään appelsiineja ja tomaatteja. Sitten tuli aika kävellä Englanninlaiturille ja nousta laakonkia pitkin s/s Arcturusin kannelle. Oli keskiviikko, toukokuun 25. päivä vuonna 1904. Laiturille oli kerääntynyt ihmisiä katselemaan lähtöä. Siirtolaiset olivat pukeutuneet käytännöllisesti ja vaatimattomasti, mutta vaatteisiin ja laukkuihin oli kiinnitetty kukkia juhlan kunniaksi. Lähdön hetkellä hurrattiin, vilkutettiin ja laulettiin. Tunnelmat olivat paikoin ristiriitaisia ja toiset saattoivat seistä peräkannella niin kauan, kunnes vanha kotimaa katosi horisontin taakse. Syitä lähtöön oli yhtä monta kuin matkustajiakin. Yksi lähti paremman toimeentulon perässä, toinen pakon sanelemana, kolmatta kenties odotti perhe Atlantin takana. Miltähän isoisäni isästä tuntui se hetki, kun Arcturus irtosi laiturista höyrykoneen tasaisesti jyskyttäessä? Lensivätkö ajatukset Keski-Suomen kotitilalle jääneiden vanhempien luokse vai tunsiko nuori mies itsensä vapaammaksi kuin ehkä koskaan ennen?

Elina Pylsy-Komppa

Joutsasta kotoisin oleva FM Elina Pylsy-Komppa työskentelee Merikeskus Vellamossa Kymenlaakson museon kuva- ja asiakirjakokoelmasta vastaavana tutkijana.

Tagged with →