Puheenjohtaja ei tuonut aineistoa eli ei yhdenyhtäkään kuittia lautakunnan nähtäväksi (tämä olisi varmaan pitänyt kirjata pöytäkirjaan väärinymmärrysten välttämiseksi), joten niihin ei ollut mitään mahdollisuutta tutustua.

Esittelijä eli puheenjohtaja joutui sen vuoksi muuttamaan esityksensä toiseen muotoon (lautakuntahan ei itse tee itselleen esityksiä). Voitiin käydä vain yleinen keskustelu. Lautakunnalla ei ollut mitään perusteita antaa puheenjohtajalle valtuutusta tarkempiin tutkimisiin.

Minulle, kun olin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana 8 vuotta ennen nykyistä lautakuntaa, ei koskaan vinkattu maksukorttien väärinkäytöksistä, eikä minulle kerrottu muidenkaan lautakunnan jäsenten niistä kuulleen. Mielenkiintoista, että nyt on alkanut tulla vinkkejä!

Matti Kallioinen