Flunssa yllätti lomailijan. Olon helpottamiseksi keittelen itselleni kuumaa vettä, johon sekoitan sitruunaa, inkivääriä ja hunajaa. Välillä haudutan itselleni “Flunssateen” tai “Bronkiittiteen” erään virolaisen teevalmistajan yrttiteevalikoimista. Valkosipulia syön hurjia määriä. Höyryhengittääkin pitäisi, mutta se on kauhean tylsää. Tietysti lepään sekä pidän jalat ja kaulan lämpiminä. Kuivuneisiin sieraimiin voin hieraista tyrniöljyä.

Nämä kaikki ovat konsteja, joita virolainen lääkäri tai terveydenhoitaja tyypillisesti neuvoisi tekemään olon keventämiseksi. Tavallisen nuhakuumeen hoitoon on virolaisessa kansanperinteessä loputtomasti erilaisia helpotuskeinoja. Apteekin käsikauppahyllyssä on jos jonkinlaista yrttiteetä ja mikstuuraa, joita voi oireiden lievittämiseksi kokeilla, ja niiden pariin myös lääkäri usein ohjaa.

Jos veisin itsehoidon täysille virolaiskierroksille, hakisin apteekista purkillisen hanhenrasvaa. Kyllä, luit oikein. Sitä hierotaan vilustumispotilaan rintaan ja jotenkin sen kai pitäisi lämmittää tai helpottaa oloa. Olen pari kertaa kokeillut, jotta tietäisin, mistä on kyse, mutta sama rasvapurkki on ollut kaapissa jo aika kauan. En aivan ymmärrä, mihin hanhenrasvan vaikutus pitäisi perustua. Suomalainen lääkärikaveri nauroi vedet silmissä, kun kerroin rasvasta: “Ehkä se ihoa pehmittää!”

Jos hanhenrasva ei tunnu missään, niin sinappi- ja pippurilaastari sitä vastoin tuntuvat. Ne ovat kämmenen kokoisia laastareita, joista sinappilaastaria käytetään flunssapotilaan olon helpottamiseksi. Pippurilaastaria taas käytetään jumittuneiden lihasten lämmittämiseksi. Kokeilin kerran, mutta vartin jälkeen ihon polte oli sellainen, että en kestänyt enempää.

Lopullinen ratkaisu kuumeen alentamiseksi on viinasukat. Villasukat kostutetaan miestä väkevämmällä ja sukat vedetään jalkaan. Ei ole huumoria tämäkään, vaan kikka elää edelleen. Nautin kyllä kirkkaat mieluummin lasista.

Olen ehdoton kovan lääketieteen kannattaja, eikä minulle tarvitse tulla ehdottamaan pakurikääpää tai energiakristalleja syöpälääkkeiksi. Mutta Viro on saanut minut ymmärtämään paremmin sen, että omaa oloaan voi ja kannattaa helpottaa monin eri tavoin. Sen sijaan, että ensimmäisestä aivastuksesta alkaen vaatii käsi ojossa antibioottia ja “jonkun pitää pystyä parantamaan minut” -ratkaisua, voi itse tehdä omalle ololleen paljon.

Tietysti järki tulee olla kädessä. Kun on antibiootin tai pahimmillaan sytostaatin aika, niin sitten käytetään niitä. Mutta jos viinasukat helpottavat oloa, niin mikäpä siinä. Nauraessa sairastaminen ainakin hetkeksi unohtuu.

Silja Hurskainen

Kolumnisti on Tallinnassa asuva virolaisen hunajan ja valkosipulin suurkuluttaja.

Tagged with →