Etelä-Savon maakuntaliiton kehittämisjohtajan virkaa hoidetaan nykyään leivonmäkeläisvoimin Merja Oleniuksen (kuvassa) aloitettua elokuussa tehtävässä. Viimeksi Hartolan ja takavuosina Leivonmäenkin kunnanjohtajana toiminut Olenius johtaa maakuntaliiton kehittämisyksikköä vastaten työssään maakunnan aluekehitysrahoituksesta ja lakisääteisistä suunnitteluprosesseista.

Viimeksi mainituista tärkeimmät ovat maakuntastrategia sekä maakuntaohjelma ja -kaava, jotka kaikki uudistetaan tietyin väliajoin. Uusi maakuntastrategia on tehty vuosi sitten ja sen alle tehdään nyt vuosien 2022–2025 maakuntaohjelmaa. Maakuntakaavan uudistaminen puolestaan käynnistyy ensi vuonna.

Osana tulevaa maakuntaohjelmaa tekeillä on parhaillaan älykkään erikoistumisen strategia, jossa on Oleniuksen mukaan kyse käytännössä siitä, että tunnistetaan maakunnan kehityksessä avainasemassa olevat seikat. Siis selvitetään, mihin alueen kehittämiseen saatavat resurssit kannattaa suunnata.

Aluekehitysrahoitus on Oleniuksen mukaan suurelta osin EU:n rakennerahastosta tulevaa, mutta osin kansallistakin rahoitusta, jota Etelä-Savon maakuntaliitto ja maakunnan ely-keskus välittävät alueensa hanke- ja kehittämistoimintaan. Vetovastuu EU-rahoituksen rahoituspäätöksen toimeenpanosta on maakuntaliitolla, mutta liitto ei yksin päätä siitä, mihin rahat käytetään, vaan käyttökohteita ohjaavat tarkasti EU:n kullekin rakennerahastokaudelle asettamat tavoitteet.

Näiden asioiden parissa Olenius työskentelee maakuntaliiton virastossa Mikkelissä, alaisinaan 15 asiantuntijaa, joiden vastuulla on muun muassa hankkeiden rahoituspäätökset sekä maakunnan edunvalvonnan, alueiden käytön, ennakoinnin, koulutuksen, elinkeinojen, ympäristönsuojelun ja osallisuuden kehittämistehtävät.

– Eli olen edelleenkin yhteiskunnan kanssa tekemisissä, niin kuin olin kunnanjohtajanakin, mutta nyt vähän eri tavalla, sanoo Olenius.

Merja Olenius pitää noin 130.000 asukkaan Etelä-Savon maakunnan tämänhetkistä tilannetta monella tapaa haastavana. Väestön ikärakenne on vanhusvoittoinen ja nuorten osalta tarvittaisiin pito- ja vetovoimaa, jotta maakunta säilyttäisi kiinnostavuutensa näiden tulevana työskentely- ja asuinpaikkana. Maakuntaan tarvittaisiin maisterin tutkintoon tähtäävä koulutus.

Sitäkin on Oleniuksen mukaan mietittävä, miten runsaslukuisia vapaa-ajan asukkaita pystytään houkuttelemaan pysyvämpään asumiseen maakunnassa – muodostavathan nämä merkittävän potentiaalin osaamisen ja alueen elinvoimaisena pitämisen näkökulmasta.

Muina tärkeinä teemoina Olenius mainitsee digitalisaation ja ilmastonmuutoksen. Molemmat pakottavat muuttamaan toimintatapoja ja jälkimmäisen negatiivisiin vaikutuksiin varautuminen aiheuttaa paljon uutta toimintaa – vaikuttaahan ilmastonmuutos esimerkiksi rakentamiseen, turvallisuuteen, vesistöjen tilaan ja asumiseen, ja sen kautta tullaan energiamurrokseenkin.

– Kaikki energiantuotannon, sähkön ja muiden energiamuotojen lisääntyvän käytön ympärillä oleva teollisuus ja palvelutuotanto tulee kasvamaan. Meidän pitää ymmärtää ja ennakoida tämmöisiä trendejä.

Merja Olenius toimi Hartolan kunnanjohtajana syksystä 2012 tämän vuoden heinäkuun loppuun saakka. Kevättalvella 2020 Olenius osallistui Joutsan kunnanjohtaja Harri Nissisen kanssa Päijät-Hämeen liiton ja Keski-Suomen liiton hallitusten yhteiskokoukseen, jossa kumpikin kunnanjohtaja kertoi oman kuntansa edustajana Nelostien Hartola-Oravakivi -välin remontin tarpeellisuudesta. Kuva: JS Arkisto / Markku Parkkonen

Merja Oleniuksen mielestä on aikamoinen paradoksi, että hän on vasta nyt 57-vuotiaana ensimmäistä kertaa varsinaista koulutustaan vastaavissa tehtävissä.

– Olen kouluttautunut näihin hommiin jo paljon aikaisemmin, mutta niin sanotusti jäin kuntamaailmaan aika pitkäksi aikaa, sanoo yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistunut ja yliopistotason EU-opinnot opiskellut Olenius.

Muutos siirtyessä Hartolan johdosta maakuntaliittoon ei ole Oleniuksen mukaan ollut suuri siinä mielessä, että kuntayhtymänä maakuntaliittokin on kuntaorganisaatio. Toki työtehtävät ovat erilaiset.

Vaikka onkin hankkinut kakkosasunnon Mikkelistä, Olenius haluaa asua muuten Leivonmäellä, jossa hän on asunut siitä asti, kun aloitti vuonna 2001 Leivonmäen kunnanjohtajana. Ensin hän aikoi muuttaa Mikkeliin kokonaan, mutta totesi lopulta välimatkan niin pitkäksi, ettei siinä tapauksessa enää kävisi Leivonmäellä. Sitä hän ei halunnut.

– Jouduin toteamaan sen asian mielessäni, että olen juurtunut tänne ja Leivonmäestä on tullut näinä kahtenakymmenenä vuotena minun kotini.

Kyse on paitsi vuosien varrella koko Itä-Hämeen alueelle rakentuneesta vuorovaikutusverkostosta, myös arjen sujuvuudesta ja sen kautta elämänlaadusta. Tämä on sitä nykyajan monipaikkaisuutta.

– Olen elämän historiassani siinä vaiheessa, sen ikäinen, että uusien lähiverkostojen luominen on paljon monimutkaisempaa, sanoo Olenius.

Olenius: Nuoret ovat valtava potentiaali yrittäjyyteen Suomessa

Etelä-Savon maakuntaliiton kehittämisjohtaja Merja Olenius näkee työelämässä olevissa tai sinne nyt tulevissa nuorissa ison potentiaalin, jota kannattaisi hyödyntää yrityssaralla.

Hiljattain tehdyn kyselyn mukaan yli puolet Suomen 74.000:sta yli 55-vuotiaasta yrittäjästä haluaa luopua yrityksestään viimeistään vuonna 2024. Oleniuksen mielestä tässä olisi hyvät mahdollisuudet miettiä, voisivatko työelämään tulleet tai sinne nyt tulevat nuoret lähteä näiden yritysten kautta tekemään jotain uutta toimintaa tai kehittämään yrityksiä muuten.

– Kun yrityksen elinkaari on loppumassa, niin siinä on kuitenkin paljon arvokasta, ja se olisi hyvä välittää sukupolvenvaihdos- tai myyntiaikomusten kautta tuleville sukupolville, jotta sieltä löytyvät ne uudet ansaintalogiikat ja -mahdollisuudet, sanoo Olenius.

Hän myös arvelee nuorilla olevan valmiuksia huomioida digitalisaatioon, energiamurrokseen ja ilmastonmuutokseen liittyvät asiat osana yrittämistä.

Maaseutu kurjistuu Oleniuksen mielestä juuri siksi, ettei yrityksille löydy jatkajaa, tai yrityksiä ei osata uudistaa niin, että ne kiinnostaisivat nuoria. Olenius näkeekin maaseutukunnissa paljon potentiaalia, mutta muistuttaa, että kehitystä pitää systemaattisesti edistää.

Maaseutu hän ei pidä mitenkään menetettynä alueena, vaan sanoo niin Joutsan kuin Etelä-Savonkin olevan hyvin saavutettavaa. Sijaintiedun hyödyntäminen vaatii kuitenkin panostuksia.

– Ja kysymys kuuluu, kellä on rahaa ja kellä on mahdollisuus panostaa, niin nimenomaan maakuntaliittojen ja elyn myöntämillä hankkeilla ja avustuksilla näitä kehittämistoimenpiteitä voi tehdä, sanoo Olenius.

Tarja Kuikka