Pari vuotta sitten päätin avata tilin Sysmän Säästöpankin Joutsan konttorissa. Perustelin asian itselleni seuraavasti: pankin pitkäaikainen hyvä maine ja vakavaraisuus, konttori myös Joutsassa, josta oli mahdollisuus saada tallelokero ja mukava henkilökunta.

Meni reilu vuosi, kun postilaatikkoon tupsahti kirje, jossa kerrottiin, että pankki fuusioidaan Helmipankkiin. Asiakkaille mikään ei muuttuisi. Kävin pankissa, aiheesta keskusteltiin, tulin möläyttäneeksi, että katsotaan, milloin Joutsasta konttori häviää. Suuri yllätys myös minulle, asiaan varautuneellekin, oli, ettei mennyt edes yhtä vuotta, kun saimme uutisen fuusiosta ja konttorimme lakkautuksesta.

Mitä tapahtuu tallelokerolleni? Pitäisikö minun ajaa Sysmään tai Lahteen asti päästäkseni lokerolleni. Mitä tapahtuu ihanalle henkilökunnalle, siirtyykö osa Sysmään tai johonkin muuhun pankin konttoriin vai aukeaako ura kortistoon? Entä tyhjä huoneisto?

Isommassa kuvassa kehitys on huolestuttava. Voiton maksimointiin ei näy takaseinää.

Kaukana on ajat, jolloin riitti, että pärjätään. Pärjättiinkin, kun yhdessä tehtiin ja jokainen hoiti leiviskänsä parhaan kykynsä mukaan. Tämä ei tarkoita, että ’ennen oli kaikki paremmin’, mutta nykyisestä kehityksestä seuraa helposti, että lauseesta tulee totta.

Niin kauan kuin meillä on ihmisiä, jotka eivät hallitse digitalisaation nykyisiä vaatimuksia, on välttämätöntä, että nämäkin ihmiset pystyvät hoitamaan asiansa, tosin mielikuvitukseni ei riitä kuvittelemaan, miten korvata pankin tallelokerot, vaikka mielessäni kävikin jo muutama idea…

Leena Gäddnäs
kuntalainen

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.