Oliko se ruoho vihreämpää Parkanossa vai ei? Ainakin se oli erilaista. Ja erilaisuudesta heräsi ajatuksia, jotka selittävät nykyisyyttä Joutsassa.

Olin työvaihdossa noilla main ilmestyvässä Ylä-Satakunta-lehdessä (Yläri) puolisen vuotta. Aika oli antoisaa, tapaamani ihmiset ja työkaverit mukavia, ja juttuaiheet kiinnostavia. Parkano ja Kihniö sijaitsevat Pohjois-Pirkanmaalla ja Karvia Satakunnan puolella. Eli Tampereelta pohjoiseen, liikenteestä riippuen siitä tunnin ajomatkan päässä.

Se täytyy näin alkuun sanoa, että on kyllä ollut mukava palata Joutsaan ja Joutsan Seutuun. Ihmiset ovat olleet aidosti ilahtuneita paluustani, ja se tietysti lämmittää sydäntä. 20 vuotta Joutsan Seudulle annettua toimittajan aikaa on selvästi ollut merkityksellistä.

•••

Kokemuksen reissusta voisi kiteyttää siihen, että isojen yritysten määrä ratkaisee sen mikä seutu voi hyvin ja mikä ei. Enemmän yrityksiä ja yrittäjiä, niin homma toimii. Paino sanalla iso, miljoonien liikevaihdolla.

Silmäni aukenivat välillisille vaikutuksille. Kun yrityksiä on paljon, ne maksavat erilaisia veroja. Niiden työntekijät maksavat veroja. Yrityksen hankkivat palveluja, syntyy alihankintayrityksiä, jotka taas maksavat veroja ja palkkaavat työntekijöitä.

Työssä olevat kuluttavat rahansa paikallisiin palveluihin. Kauppaliikkeet menestyvät, erikoisliikkeet menestyvät. Kun nuorilla on töitä, he jäävät kotipitäjään, perustavat perheen, tehdään lapsia, tarvitaan päivähoitoa ja koulua ja mitä kaikkea.

On syntynyt positiivinen kierre. Kun siihen osallistuu kyllin monta mahdollistajaa, niin kierre ruokkii itse itseään, vaikka jollain osatekijällä menisi huonostikin.

Paikalliset valittivat Parkanossa korttelirallista, joka kieltämättä oli kiusallisen kuuluva kesäöinä. Alkuun kuuntelin sitä lähes ilahtuneena. Täällähän on nuoria vielä noin paljon!

Parkanossa yksi ensimmäisiä havaintoja oli, kuinka kaupoissa oli asiakkaina runsaasti juuri nuoria aikuisia työhaalareissa. Selkeästi nuorille on siellä työtä ja toimeentuloa.

Samaan aikaan väkimäärä on sillä seudulla vain noin kaksinkertainen Joutsan seutuun verrattuna, eli ei mikään valtava city.

Yritysten liikevaihto on minulle kerrotun mukaan noin nelinkertainen. Kyseessä ovat erittäin karkeat arviot, mutta siitä pääsi jäljille.

•••

Lisää johtolankoja sykkeen erilaisuuteen tuli, kun Parkanossa asuva, 24 miljoonan liikevaihtoa tekevä ja lähes 300 henkeä työllistävä yrittäjä osti tuosta vain pari kerrostaloa keskustasta. Kaverilla oli vuokra-asuntobisnes kiikarissa.

Tiesittekö, että Ikaalisten kylpylä ehti tässä välillä jo lopettaa toimintansa marraskuussa 2020? Neljä sijoittajaa solmi kaupat kiinteistöistä tämän vuoden maaliskuussa, remontoivat paikat vauhdilla, ja avajaiset olivat juhannuksena. Mukana oli useampi yritys ja yrittäjä, joista suurimman prosenttiosuuden hankki vahvasti parkanolaistaustainen kierrätysmetallifirma.

Kolme reilut parikymppistä miestä perustivat moottorikelkkojen ja mönkijöiden jälleenmyyntifirman. Osaomistajaksi tuli myös eräs autokauppa.

Ajatuksesta avajaisiin kesti puoli vuotta. Aivan, puoli vuotta. Siinä ajassa kaverit vakuuttivat erään tunnetun merkin, hankkivat liiketiloikseen entisen Sotkan huonekaluhallin (ehti olla vain vuoden tyhjillään) ja saivat pankilta rahoituksen liikeidealleen. Myydään firmassa muutakin kuin kelkkoja ja mönkkäreitä, mutta aikamoinen suoritus.

•••

Joutsan seudulta on nimittäin kuulunut kielteistä palautetta pankkien kyvystä ja halusta lainoittaa yrityksiä. Viestiä kuuluu, että ei tahdo saada lainaa, tai sitten meinaa hukkua byrokratiaan.

Tässä näkee eron Pirkanmaan ja Keski-Suomen, ja toisaalta myös Joutsan ja Parkanon seutujen aluetalouden volyymin välillä. Tuolla pankkien kynnet pitävät, kun voittoa tuottavia ja menestyviä yrityksiä on paljon. Lainanantoon riittää rohkeutta ja takataskussa on massia, sillä jos joku iso kaatuu, koko paketti ei vaarannu.

Kelkkafirmassakin varmaan yksi ratkaiseva tekijä oli vakavaraisen yrityksen osaosakkuus. Tässä tullaan toiseen menestystekijään, johon törmäsin useita kertoja Parkanon seudulla.

Siellä yrittäjät ovat ilmeisesti hankkineet sen kesämökkinsä ja täyttäneet sukanvartensa, joten voitot voidaan sijoittaa näemmä yritystoimintaan. Hyvin menestyvä yritys/yrittäjä lähtee mukaan osaomistajaksi johonkin aloittelevaan bisnesideaan. Tämä taas vakuuttaa lainoittajat, ja taas on uusi yritys etsimässä työntekijöitä.

•••

Miksi Parkanon suunnalla on sitten runsaasti metalli- ja puunjalostusteollisuutta? Yksi syy on junarata, mikä on taannut nopeat ja edulliset kuljetusyhteydet.

Isoin ansio taitaa silti kuulua Maalaisliitolle. Ja Kekkoselle. Mekes Oy oli iso vuonna 1962 Parkanoon perustettu konepaja. Yhtiön tarkoituksena oli avustaa osakasyrityksiä tuotekehittelyssä, markkinoinnissa sekä vientiponnisteluissa. Lisäksi sen piti luoda uusia teollisia työpaikkoja maaseudulle. Asiaan liittyi vahvaa poliittista vääntöä. Konkurssikin tuli nopeasti.

Mutta Mekeksen raunioille syntyi heti uutta raskasta teollisuutta. Joku oli laskenut, että yksin Parkanossa oli muutama vuosi sitten noin 700 metallimiestä. Paljon työllistäviä metallifirmoja on silmiin pistävän runsaasti siellä ja lähikunnissa.

Mekes ja sen seuraajat olivat ankkuriyrityksiä, joista se alussa käsitelty positiivinen kierre sai alkunsa.

•••

Viimeisen 20 vuoden aikana on tullut Joutsasta sellainen vähän ilmassa väreilevä tunne, että jokin tahmoo nyt pahasti. Väki vähenee katukuvassa ja tyhjien liiketilojen määrä kasvaa. Joku pisti käsijarrun päälle, mutta selkeä syy tälle hahmottui minulle vasta Parkanon reissulla.

Liian moni ankkuriyritys on lopettanut, ja välilliset vaikutukset ovat aiheuttaneet negatiivisen kierteen.

Hotelli Joutsenlampi lopetti, työpaikkojen lisäksi alihankintayritykset kärsivät, samoin hotelliasiakkaiden seudulle jättämä rahamäärä jäi pois kierrosta. Leivonmäen sahan sulkemisen myötä vuonna 2008 meni 63 suoraa työpaikkaa ja kymmenkunta lisää alihankinnasta ja yövartioinnista.

Joutsan Konepalvelu Oy:n liikevaihto lähenteli 2000-luvun alkuvuosina jopa neljää miljoonaa euroa. Palkattua työvoimaa oli enimmillään noin 25 henkeä. Jos mennään vähän kauemmaksi historiaan, niin Österbergin konepaja oli iso työllistäjä.

Pankkeja oli ennen yksin Joutsassa viisi, ja työntekijöitä ainakin viitisenkymmentä. Leivonmäeltä tulee mieleen Kivisuon kurssikeskus, Luhangasta Lomakeidas.

Tuossa pieni listaus menetetyistä työpaikoista ja yrityksistä, jotka eivät ole täysimääräisesti korvautuneet. Eli suuntaus on päinvastainen; isojen tuloja tuovien yritysten määrä vähenee, työpaikkoja on vähemmän, rahaa jää kiertoon seudulle vähemmän, ostetaan vähemmän, erikoisliikkeet kärsivät jne.

Negatiinen kierre.

•••

Joutsassa ja Luhangan tapaisilla paikkakunnilla fokus tuppaa olemaan aina siinä mitä kunta tekee. Kunnan investoinnit tai vaikkapa teknisen osaston töiden tekeminen joko itse tai ostopalveluna nousevat intohimojen kohteeksi. Se kertoo vain mittakaavan pienuudesta. Kuntien rooli työllistäjänä ylikorostuu, koska katsotaan, että verorahoitteisina organisaatioina se on helpoin tie.

Todellisen elinvoiman pitäjiin antavat kuitenkin yritykset, jotka myyvät tuotteensa kunnan rajojen ulkopuolelle ja kaikista mieluiten ulkomaille. Kaikki muu on saman setelin siirtelyä taskusta toiseen.

Miten tilanteen sitten korjaisi? Siihen Parkanon reissu ei antanut näkemystä. Junarataa ei tule, ja hyviä teollisuustontteja hyvien valtatieyhteyksien varsilla on muuallakin. Miten siinä sitten erotut.

Suurin mahdollisuus piilee olemassa olevien yritysten tukemisessa. Mahdollistetaan niiden selviytyminen koosta riippumatta, ostetaan paikallisilta ja autetaan laajentumaan.

Janne Airaksinen

Yläkuva: Hotelli Joutsenlammen toiminnan loppumisen välilliset vaikutukset näkyivät viiveellä. Isojen työllistäjien ja veronmaksajien poistuminen elinkeinotoiminnasta kurjistaa kuntia. Kun vastaavia tapahtuu liian monta, syntyy negatiivinen kierre.

Tagged with →