Joutsan Pommin ampumahiihtäjä Suvi Minkkinen valmistautuu parhaillaan toiseen olympiatalveensa. Ainakin elokuun lopun rulla-ampumahiihdon MM-kisojen perusteella Minkkiseltä on lupa odottaa hyvää suoritusta ja olympiapaikkaa. Minkkisen paras sijoitus Nove Meston rullakisoissa oli pikamatkan kuudes sija.

Tulevan kauden päätavoite kaikilla maajoukkueurheilijoilla on luonnollisesti Pekingin olympialaisissa, joihin on vielä annettava alkutalven maailmancupissa näyttöjä.

– Olen neljä vuotta puhunut, että tämä on se tavoitevuosi urallani, enkä puhumista nytkään lopeta, vaikka näyttöjä olympialaisiin pääsy vielä vaatii. Sillä ajatuksella lähden kauteen, että Pekingiin mennään, varsinkin, kun kesäkisoissa meni ihan hyvin. Viimeinen haaste on saada kesän kunto siirrettyä sukselle. Se on loka-marraskuun työsarka, kertoo Minkkinen.

Ampumahiihdon viehätys piilee siinä, että huipulle päästäkseen pitää olla hyvä sekä hiihdossa että ammunnassa. Minkkisellä ammunta on jo pitkään ollut hyvänä päivänä maailman huippujen tasolla. Kesän MM-kisoissa hänellä onnistui 12 sarjasta 11, joten ampumakunto on jo tässä vaiheessa hyvässä mallissa.

Hiihdossa Minkkinen on testitulosten ja kesäkisojen perusteella mennyt eteenpäin.

– Olen päässyt tekemään korkean paikan harjoittelua, mikä auttaa eteenpäin. Loppusyksystä harjoittelussa tehot nousevat koko ajan ja tietysti tarkoitus on olla kauden parhaassa kunnossa helmikuussa olympialaisten aikaan.

Ampumahiihtäjillä on olympialaisten suhteen aavistuksen verran enemmän haasteita kuin joidenkin muiden lajien urheilijoilla. Suomen olympiakomitea on nimittäin asettanut ampumahiihdolle kansainvälisen lajiliiton rajoja tiukemmat olympiarajat. Käytännössä tällä hetkellä Suomen ampumahiihtäjillä on Pekingiin viestikisojen perusteella neljä miespaikkaa ja kaksi naispaikkaa varmistettuina, mutta naisten viestijoukkueen tulisi napata maailmancupin kisoista ennen olympialaisia yksi kahdeksas sija, jotta Pekingiin saataisiin neljä naisampumahiihtäjää.

– Kyllähän tässä joutuu näyttöjä antamaan ja rajat ovat kovat. En kuitenkaan usko, että olympiapaikka minulta mitään ihmeitä vaatii. Toki terveenä pitää pysyä ja viimeisten harjoituskuukausien pitää mennä putkeen kaikilta osin.

Naisten viestijoukkueella on neljä kisaa maailmancupissa, ja viimeinen näyttöpaikka on samalla viimeinen kilpailu ennen olympialaisia.

– Jos ei siihen mennessä ole vielä olympianäyttöjä tullut, siinä saattaa olla vähän painetta kattilassa, pohtii Minkkinen.

Viime talvena ampumahiihdon maailmancup vietiin läpi ”koronamausteilla”: kisoissa ei ollut yleisöä ja kullakin kisapaikkakunnalla kilpailtiin putkeen kahtena viikonloppuna matkustamisen vähentämiseksi. Tulevalla kaudella palataan pääosin normaaliin eli kisapaikka vaihtuu viikoittain.

– Urheilijat olisivat itse asiassa toivoneet, että olisi voitu jatkaa samalla systeemillä, koska on paljon kevyempää, kun saa olla kaksi viikkoa yhdessä paikassa. Mutta kisojen järjestäminen tuplana on kisapaikkakunnilla niin iso ponnistus, että on ymmärrettävää palata normaalisysteemiin, kertoo Minkkinen.

Maailmancup alkaa Ruotsin Östersundista marraskuun lopulla. Olympialaiset ovat helmikuussa ja Kontiolahden maailmancup kisataan heti olympialaisten jälkeen maaliskuun alussa.

Koronatilanteen helpottuminen näkyy myös kisajärjestelyissä.

– Toimenpiteet eivät ole viime talvesta hirveästi muuttuneet, mutta ehkä vähän alkaa porukka jo rentoutua, kun suurin osa on rokotettu. Maski- ja käsienpesusäännöt ovat edelleen voimassa, mutta täysin rokotetuille ei enää tehdä testejä kisojen aikana. Viime talvenahan kansainvälinen liitto testasi kaikki kolmen päivän välein, kertoo Minkkinen.

Itse kilpailujen kannalta suurin muutos viime vuodesta tulee varmasti olemaan yleisön läsnäolo. Jo elokuun lopun MM-kisoissa yleisöä Tšekin Nove Mestossa oli paikalla noin 7.000 katsojaa.

– Oli kyllä ihan kiva päästä kilpailemaan yleisön keskelle. Tšekissä osataan todella pitää meteliä. Stadionilla ei omaa hengitystä kuullut, kertoo Minkkinen.

Ampumahiihdossa yleisörajoitukset olivat niin sanotusti kaksipiippuinen juttu. Ainakin Minkkisen mielestä hiihtosuoritusta auttaa, mitä kovempaa meteliä yleisö pitää.

– Ammunnassa meteli on lisähaaste. Mutta se pitää vaan osata sulkea pois. Silloin, kun yleisö jäi pois, tuntui, että tämähän on helppoa kilpailla ilman yleisöä, kun ei kukaan huuda mitään mistään. Ja kun yleisöä nyt oli, niin kyllähän siitä kuitenkin saa tsemppiä eri tavalla.

Paikalliset tukijat mukana

Ampumahiihto on Suomessa jäänyt edelleen monien muiden lajien varjoon. Keski- ja Itä-Euroopassa tilanne on aivan toisenlainen.

– Nove Meston kesäkisoissa oli paikalla 7.000 katsojaa, mikä on meidän lajissamme pieni määrä, kun parhaimmillaan puhutaan 30.000 katsojasta. Maastohiihdossa taas 7.000 katsojaa on jo iso katsojamäärä, pohtii Suvi Minkkinen.

Minkkinen kohtasi eri maiden arvostuserot, kun keskusteli tuoreen maajoukkuetoverinsa Nastassia Kinnusen kanssa. Kinnunen on syntyisin Valko-Venäjältä.

– Kysyin Nastassialta, joutuivatko he hankkimaan omia sponsoreita Valko-Venäjällä. Vastaus oli, että ”ei, vaan meille maksettiin palkkaa”. Suomessa A-maajoukkueen jäsen joutuu hankkimaan kisakaudelle omavastuuosuuden. Joissain maissa maksetaan, että edustaa maataan. Suomessa me joudumme itse maksamaan.

Minkkisen uraa ovat vuosien mittaan olleet tukemassa lukuisat paikalliset yhteistyökumppanit, muiden muassa Joutsan kunta, paikallislehti Joutsan Seutu, Sydänpuuikkunat, Metsä-Pirkka, Ansioniemen Sähkö, MStone, Rautakauppala, K-Supermarket Joutsa ja Vaaran Aihkitalot.

Markku Parkkonen

Tagged with →