Joutsan moottorikerhon aktiivisimmassa ajoporukassa on noin 20 aikuista ja 10 junnua. Tähän porukkaan kuuluvat myös Karoliina Heikkonen, Teresa Jokinen, Sanni Nyberg, Pauliina Rolig ja Minna Virtanen. Yhteisenä pyrkimyksenä viisikolla on käydä ajamassa viikossa vähintään kerran, mutta aina ajot sovitetaan muun elämän sekä perheen ehdoilla.

– Tässä lajissa parasta on porukka ja se, että ajoseuraa kyllä löytyy. Yksin ei kyllä tulisi lähdettyä kovinkaan usein, toteaa Heikkonen.

Kaikki naiset ovat löytäneet lajin pariin erilaisista lähtökohdista. Nyberg sai kipinän kaksipyöräisiin mopokortin ajaessaan ja Rolig innostui lajista nuorena ollessaan töissä endurokisoissa. Siinä missä Jokinen seuraili ensin veljensä puuhia ja Heikkonen isänsä ajamista, rohkaistui Virtanen kokeilemaan miehensä Kimmo Virtasen pyörää.

– Ajattelin lajin olevan miesten juttu, mutta päätin kokeilla Kimmon pyörää ja jäin koukkuun heti. Nyt olen ajanut kuusi tai seitsemän vuotta, toteaa Virtanen.

Minna Virtanen on ajanut crossia kuusi tai seitsemän vuotta.

Mikä viisikon mielestä lajissa sitten on se juttu?

Heikkosta kiehtoo vauhti ja adrenaliini, Virtaselle ajaminen puolestaan on tapa irrottautua arjesta. Roligia ja Jokista motivoivat kovan lajin haastavuus sekä ainainen mahdollisuus kehittyä. Nyberg puolestaan on innostunut siitä, että aikuisiälläkin voi oppia uutta ja kehittää itseään.

Yhteinen motivaatiotekijä on lajin monipuolisuus. Jokainen voi harrastaa juuri sillä tavalla ja niillä ehdoilla kuin itse haluaa ja mihin rahkeet riittävät. Välillä vauhtia voi riittää radalla pitkäksi aikaa, joskus työkiireet tai muut esteet voivat rajoittaa treenin lyhyeksi ajeluksi.

– Kaikki ajaminen vie kuitenkin lajissa aina eteenpäin, muistuttaa Jokinen.

Eikä ajot ole jääneet pelkästään sunnuntaiajeluiksi, vaan naiset ovat osallistuneet myös kisoihin ja leirille. Muutama viikko sitten Heikkonen, Virtanen ja Jokinen osallistuivat Lopen Enduron järjestämälle naisten enduroleirille Lopella, josta palattiin kotiin jälleen viisaampina. Joutsa-tytöt on jo tuttu käsite enduro- ja crossikilpailuissa, joista on haettu kokemusta myös ulkomailta.

Josemoran enduro-radan mutkissa ajamassa Pauliina Rolig.

Jokinen, Rolig ja Virtanen pääsivät mukaan vuonna 2017 perustettuun naisten EM-valmennusryhmään. Ryhmään karsittiin 11 kovinta kuskia tason perusteella ja porukan valmennuspäällikkönä toimi enduron supernainen ja pitkän linjan harrastaja Mami Jäntti. Ryhmällä oli koulutuspäiviä ympäri vuoden eri puolella Suomea. Iso osa ryhmäläisistä kävi ajamassa Virossa EM-osakilpailun, jossa mukana olivat myös kaikki Joutsan tyttökolmikko. Ryhmä pyöri parisen vuotta, jonka jälkeen toiminta loppui rahoitus- sekä aikatauluvaikeuksien vuoksi.

Toisilla myös kilpailut kasvattavat harjoittelumotivaatiota huomattavasti.

– Viime vuonna kisoja peruttiin koronaepidemian takia ja kyllä se laski motivaatiota, kun ei ollutkaan tiedossa tavoitetta, johon treenata. Onneksi tällä kaudella on päässyt taas kilpailuihin, toteaa Rolig.

Vahva yhteishenki välittyy myös siinä, että kaikki kokevat olevansa samalla viivalla, vaikka joukossa on lajia monia vuosia harrastaneita konkareita sekä vasta-aloittaneita.

– Itselläni harrastaminen katkesi hetkeksi perheenlisäyksen myötä. Nyt kuitenkin vajaan vuoden ajan halu käydä säännöllisesti ajamassa on kasvanut ja ajamiselle haluaa järjestää aikaa, kun on päässyt taas jyvälle. Tiedän että täältä saa jeesiä vaikka taaperon perässä juoksemiseen sillä aikaa, että käyn ajamassa muutaman kierroksen, naurahtaa Heikkonen.

– Kyllä tässä porukassa itkuhälyttimet ovat kiertäneet ja luottamus on vahva, että jokainen voi vuorollaan harrastaa. Välillä ensin ajavat nuoremmat juniorit, sitten on naisten vuoro ja kyllä perheen miehille myös löytyy oma aikansa harrastaa, summaa Virtanen.

Kaikille perheen jäsenille löytyy oma aikansa ajaa, toteaa Sanni Nyberg.

Entäpä vuodenaika ja keli, mikä on kenenkin suosikki?

Heikkonen ja Nyberg ovat loppukesän kuskeja, kun maa ei enää pöllyä eikä ole vielä liian märkää. Rolig on vahvasti kesäkuljettaja, kun taas Virtaselle lumi ja talviset olosuhteet ovat ehdoton suosikki. Mitä enemmän rapa ja kura roiskuu, sitä enemmän Jokinen tykkää ajella vuodenajasta riippumatta.

Laji ei kuitenkaan ole pelkkää ajamista radalla tai metsikössä. Ensin kotona pakataan autoon pyörä ja varusteet sekä yleensä perhe, tai vähintään puoliso. Porukalla suunnataan radalle ja muutaman tunnin päästä pakkaudutaan autoon ja palataan kotiin. Kotona huolletaan ja putsataan pyörät, jonka jälkeen harrastaminen siltä päivältä on paketissa. En enää ihmettele yhtään, miksi hyvin usein kyseisestä lajista tulee koko perheen yhteinen harrastus.

– Tämä porukka on kuin toinen perhe. Täällä on autettu ja jeesattu alusta lähtien, oli kyseessä vian korjaaminen pyörästä tai jälkikasvun vahtivuoro. Kun koko perhe harrastaa, ei esimerkiksi kisareissultakaan ole kiirettä kotiin, kun koko porukka on yhdessä matkalla, kiteyttää Nyberg.

Jonna Keihäsniemi

Yläkuva: Karoliina Heikkonen (vas.), Sanni Nyberg, Teresa Jokinen, Minna Virtanen ja Pauliina Rolig pyrkivät vähintään kerran viikossa käymään ajamassa Josemorassa. Lajista on tullut koko perheen harrastus, jossa yleensä on mukana myös jälkikasvu sekä puolisot.

Tagged with →