Joutsan rautulaisevakkojen jälkeläisiä ja muita paikallishistoriasta kiinnostuneita osallistui viime viikolla hautausmaakävelylle rautulaisten haudoille Joutsassa.
Hautausmaakävelyä vetäneen Antti Niemisen (yläkuvassa oik.) mukaan idea syntyi hänen käymästään puhelinkeskustelusta toisen rautulaisevakon lapsen Eija Waseniuksen kanssa.
– Eija kyseli muutaman joutsalaisen hautapaikkaa ja kun satuin ne tietämään, hän ehdotti, että mentäisiin joskus katselemaan hautoja ja siinä samalla käytäisiin rautulaisten sukulaisten haudoilla. Ja sitten sovittiin, että kun korona sallii, kutsutaan muitakin tuttuja mukaan, kertoi Nieminen.
Lopulta mukana oli lähes parikymmentä henkilöä. Rautulaistaustaisten lisäksi hautoihin tutustuivat myös kotiseutuyhdistyksen ja reservinupseerien edustajat.
– Tarkoitus oli käydä noin 30 haudalla, joita olin etukäteen kartoittanut. Matkalla löytyi vielä viisi hautaa lisää.
Hautausmaakävelyllä ei Antti Niemisen tarvinnut yksin olla äänessä, sillä karjalaiseen tyyliin matkalla pysähdyttiin haastamaan ja paikalla olleet kertoivat tarinoita omista Joutsaan haudatuista sukulaisistaan.
– Tätä pidin kokoontumisen parhaana antina. Asioita kerrottiin avoimesti, kerrottiin miestapot, vankilatuomiot, kuultuja sotakokemuksia, paljon tragediaa, surua, mutta myös hauskoja tarinoita ja sattumuksia. Harvemmin haudoilla nauretaan ääneen, mutta nyt kuultiin sitäkin. Potkelan kylässä, Hännikäisenmäellä ja Monnonmäellä oli tapahtunut paljon muisteltavaa, ennen kuin sieltä jouduttiin aseilla uhattuna lähtemään, pohti Antti Nieminen.
Lopulta kävely venyi kolmetuntiseksi tapaamiseksi. Hautausmaakävelylle sovittiin jo jatkoakin: seuraavassa kokoontumisessa katsellaan vanhoja valokuvia ja haastetaan lisää.
Joutsan reservinupseerit löysivät samassa yhteydessä listalleen kymmenkunta veteraania, joilta puuttuu hautakivestä sotaan osallistumisen tunnus.
Antti Niemisen mukaan vanhin Joutsaan haudattu rautulainen on Maria Kuhalainen.
– Hän oli mummoni täti, joka avioitui Raudusta naapuripitäjään, Wuoleeseen Yrjö Savisen kanssa. Kun raja piirrettiin kartalle 1917, Wuolee jäi naapurin puolelle ja se koitui perheen kohtaloksi, perhe muutti sukunimensä Kuhalaiseksi, mutta Stalinin vainot olivat armottomat. Yrjö Kuhalainen surmattiin ja Maria pakeni vielä kotona olevien lasten kanssa Rautuun entiselle kotipaikalle ja myöhemmin tyttären perheen (Vappu ja Simo Hännikäinen) mukana Joutsaan.
Markku Parkkonen
n Info
Rautulaisia evakuoitiin Joutsaan
Rautu oli noin 6.000 asukkaan kunta Karjalan kannaksella, Viipurin läänissä.
Talvisodan syttyessä jouduttiin suorittaman pikaevakuointi, jolloin evakuoitavien suuri määrä ja nopea aikataulu pani valtiovallan alkuperäiset suunnitelmat uusiksi. Joutsa ei ollut lainkaan Raudun siirtolaisten sijoituslistalla, mutta uusitussa suunnitelmassa valtioneuvostossa määrättiin, että Joutsaan tulee siirtolaisia Raudun Potkelan ja Kärsälän kylistä.
Tammi-maaliskuun aikana 1941 asukasottotoimikunta (kaksi Joutsan kunnan ja kaksi Raudun kunnan edustajaa) osoitti asutustilan 45 perheelle. Jatkosodan edetessä osa näistä palasi Rautuun luopuen tiloistaan Joutsassa. Nämä tilat siirtyivät jatkosodan jälkeen muista pitäjistä (mm. Uusikirkko, Antrea, Vuoksenranta, Ruskeala) tulleille siirtolaisille.
Joutsaan jäi pysyvästi 25 rautulaisperhettä.
Eniten Joutsaan jäi Hännikäisiä ja Montoja. Tämä näkyy myös hautakivien teksteissä. Rautulaisia on Joutsaan haudattu kolmessa ikäpolvessa.
Antti Nieminen veti rautulaisten hautausmaakävelyä Joutsan hautausmaalla.
Loading ...
