Luhangan Hevosjalostusyhdistys ry on valinnut Luhangan viime vuoden Vuoden hevoseksi Jukka Huuskolan omistaman ja kasvattaman seitsemänvuotiaan suomenhevosori Vokkenin. Palkitsemisperusteena oli oriin viime vuoden kilpailutulokset: yhdeksän starttia toivat viisi voittoa, yhden kakkossijan ja yhden kolmossijan ja voittorahoja 13.250 euroa. Parempaankin olisi ollut mahdollisuus, ellei koronapandemia olisi keväällä pistänyt raveja useamman kuukauden tauolle.

Kaikkiaan Vokkeni on juossut vajaat kolme vuotta sitten alkaneella kilpaurallaan 29 starttia, joista se on voittanut 13 eli lähes puolet. Sen ennätykseksi on kirjattu auton takaa 25,9 ja voltista 26,0.

Tänä vuonna oriin uraa ovat Jukka Huuskolan mukaan hieman haitanneet tavallista voimakkaamman siitepölykauden tuomat hengitystieongelmat. Vuosi alkoi hyvin, mutta keväällä oriin huomattiin hengästyvän rasituksesta normaalia enemmän ja palautuvan hitaammin. Huuskola arvelee, ettei se olisi normaalikäytössä näkynyt, mutta kilpailukäytössä ja rasituksessa se näkyi.

– Hevonen ei ole ihan ollut sellainen, miltä pitäisi tuntua, kun lähtee ajamaan kilpaa.

Alkukesän Vokkeni piti kisataukoa ja kesän ainoan startin se juoksi heinäkuussa Forssassa. Nyt oriin treeniohjelma on ollut kevennetty, mutta tarkoituksena on saada hevonen loppuvuodeksi starttikuntoon. Huuskola pohtii, että hoitohevosen kanssa joutuisi ehkä yrittämään radalle aiemmin, mutta oman hevosen kanssa voi mennä sitten, kun siltä tuntuu.

– Kumminkin tietää hevosen, että se aina yrittää parhaansa, niin sitten jos ei ole ihan sataprosenttinen, niin ei kannata turhaan viedä. Kiusata sitä sillä lailla.

Seitsemänvuotias Vokkeni asuu Jukka Huuskolan omassa tallissa Luhangan Judinsalossa.

Kilpaa Vokkenilla ovat ajaneet viime aikoina ammattikuski Hannu Torvinen ja Jukka Huuskolan Heta-tytär, jonka hoitohevonen ori on. Huuskola itse valmentaa oria ja se asuu hänen tallissaan Uusi-Jutilan tilalla. Ori on hänen mukaansa kiltti, mutta kuin pikkupojat. Voimakasluonteinen ja aina jäynää mielessä.

– Hirveän eläväinen ja ravipaikalla seuraa tomerasti, mutta tosi kiltti on siellä. Mutta tottakai sillä on semmoisia omia juttuja. Se on aika voimakas. Onneksi se on niin pieni. Koko on pieni, mutta ego on iso, Huuskola naurahtaa viitaten oriin noin 150 senttimetrin säkäkorkeuteen.

Huuskola on pitkänlinjan hevosmiehiä niin kasvattajana kuin valmentajanakin ja hänet tunnetaan ravipiireissä laajalti Luhangan ulkopuolellakin. Tällä hetkellä miehen tallissa on 14 hevosta ja kaksi ponia. Osalla hevosista ajetaan kilpaa, mutta joukossa on myös siitostammoja ja muutamia nuoria hevosia.

Yli 400 vuotta Huuskolan suvun omistuksessa olleella Uusi-Jutilan tilalla on muutenkin pitkät hevosperinteet. Ensin kyse oli työhevosista, myöhemmin ravureista. Jo työhevosilla ajettiin jäärata-ajoja ja Huuskola arvelee ravihevoskipinän syttyneen sitä kautta.

Hän itsekin muistaa, miten hevosia treenattiin työajolla; talvella esimerkiksi ajettiin polttorankaa liiteriin, kesällä ajettiin kilpaa. Ajatus siitä, miten hevonen pärjää raveissa, on Huuskolan mukaan noista ajoista muuttunut. Silloin ajateltiin, että treenin täytyy olla raskasta, muuten ei pärjää raveissa. Nyt tulokset tehdään kevyellä treenillä ja hiittiajolla.

Vokkeni on Jukka Huuskolan oma kasvatti. Samoin olivat oriin isä Vikkeni ja emä Vopsa.

Raviurheilu ei tunnetusti ole siistiä sisätyötä kevyillä aikatauluilla, vaan sitovaa, fyysisesti kuormittavaa, riskialtistakin, eikä sillä tehdä noin vain rahaa. Jukka Huuskolan ovat pitäneet hevosten parissa kiintymys lajiin ja hevoseen. Hevoshulluutta on miehen mukaan vaikea saada pois.

– Jonkinmoinen sairaushan se varmaan on, mikä ei lähde pois sitten asperiinillakaan, Huuskola naurahtaa.

Tarja Kuikka

Luhangan Hevosjalostusyhdistys ry palkitsi hiljattain pidetyssä vuosikokouksessaan yhdistyksen menestyjiä. Anna Johansson palkittiin vuoden 2020 Vuoden menestyjänä ja Jukka Huuskolan (keskellä) omistama Vokkeni Vuoden hevosena. Palkinnot luovutti hevosjalostusyhdistyksen varapuheenjohtaja Aki Heinonen. Kuva: Kirsi Salonen

Anna Johansson Vuoden menestyjä

Luhangan Hevosjalostusyhdistys ry palkitsi Vuoden hevosen ohella myös Vuoden 2020 menestyjän. Ensimmäistä kertaa jaetun tunnustuksen sai Anna Johansson (kuvassa yllä), jonka palkitsemisen keskeisimpiä perusteita olivat viime vuoden hyvät kouluratsastustulokset. Johansson voitti suomenhevosorillaan Unetun Elmolla Keski-Suomen alueen nuorten hevosten mestaruuden ja Katri Harvian suomenhevostamma Haavis-Estellellä Keski-Suomen alueen suomenhevosten mestaruuden ja oli Haavis-Estellellä neljäs suomenhevosten koulumestaruuskisoissa.

Viime vuonna runsaat parikymmentä kisastarttia ratsastanut Johansson on monipuolinen hevosalan toimija: kilpailemisen lisäksi hän valmentaa, tuomaroi koulukisoissa, kouluttaa ratsuhevosia ja kasvattaa FWB-hevosia eli suomalaisia puoliverisiä. Tällä hetkellä hänellä on viisi omaa hevosta, joista kisakäytössä on ollut tänä vuonna vain Unetun Elmo.

– Muut hevoset ovat vielä aika nuoria ja yksi on ollut vielä ammattilaisella koulutettavana. Sillä olisi tarkoitus ensi kaudella minun aloitella. Vanhemmat hevoset on tullut pistettyä eteenpäin ja olen keskittynyt enemmän näihin nuoriin lupaaviin, sanoo Johansson.

Ratsuilla kilpatouhuihin käsiksi pääseminen kestää Johanssonin mukaan pidempään kuin ravureilla. Ravurin kilpaura alkaa varhain, ratsun vasta 5–6-vuotiaana. Kouluratsastuksen Grand prix -tasolla alle 10-vuotias hevonen on Johanssonin mukaan harvinaisuus.

– Toki olympialaisissa oli yksi 9-vuotias hevonen, mutta se on sillä lailla harvinaista, kun ratsun kisaura kehittyy paljon hitaammin kuin ravihevosen. Mutta lupaavimman hevosen kanssa olisi tarkoitus, että jossain vaiheessa sinne GP-tasolle asti noustaisiin, Johansson sanoo viitaten ensimmäiseen omaan kasvattiinsa, nyt jo 8-vuotiaaseen My Emeraldiin.

Anna Johansson ja Unetun Elmo voittivat viime vuonna Keski-Suomen alueen nuorten hevosten mestaruuden.

Koronapandemia näkyi viime vuonna myös kouluratsastuksen saralla. Anna Johanssonin mukaan alkuvuoden kisat peruttiin ja kausi alkoi melko myöhään. Kansalliset kisat ja mestaruuskisat pyrittiin pitämään, mutta helpompitasoisia kisoja peruttiin paljon. Sen sijaan Johanssonin omaan hevosarkeen pandemia ei muuten erityisemmin vaikuttanut.

– Valmennuksiakin saatiin ihan mukavasti pidettyä, kun ne eivät ole sellaisia yleisötapahtumia. Ja täällä alueen maneesitallit ovat myöskin aika pieniä, ettei ole montaa kymmentä hevosta, niin on mahdollista varata sitten halli sillä lailla, ettei siellä ole muita samaan aikaan.

Johanssonia itseään valmentaa Vihdissä valmennuskeskusta pyörittävä Tiina Karkkolainen. Luhankalainen aikoo jatkaa valmentautumista ja kilpailemista edelleen.

– Tietysti tavoitteena olisi edetä mahdollisimman pitkälle aina sinne GP-tasolle ja vähintään, että voisi sitten SM-kisoissa ratsastaa myös senioreissa. Ja sitten jos saa kansainvälisiä tuloksia, niin niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Hevonen on ainakin sillä lailla lupaava, että jos se säilyy terveenä, niin varmaan kuitenkin pääsee ihan pitkälle.

Johansson aikoo myös jatkaa valmennuspuolen opintoja ja edetä koulutuomariurallaan. Luhangan Hevosjalostusyhdistykseltä saamaansa tunnustusta hän pitää mukavana. Hän kuitenkin pohtii, että huomionosoituksia jaettaessa on hankala vertailla ravureiden ja ratsujen tulostasoa, sillä ravikisoissa raha määrittänee enemmän hevosen tasoa, kun ratsastuskisoissa palkintorahat ovat muutamia kymppejä, eivätkä edes yleensä kata kisakuluja.

– Mutta varmasti on työtä valmennuksen suhteen yhtä paljon sekä ravuria että ratsuhevosta valmentaessa, jatkaa Johansson.

Tarja Kuikka