Joutsalainen Henry Ollila (kuvassa) kirkasti hiljattain Suomen Vahvin Mies -kisassa viimevuotisen pronssinsa hopeaksi. Vajaa viikko kisan jälkeen Ollila ei vielä oikein käsitä sitä, että on nyt Suomen toiseksi vahvin mies.

– Jotenkin tuntuu epätodelliselta. Se on kuitenkin sellainen titteli, mitä ihailen. On ihan huikea fiilis, sanoo 33-vuotias Ollila, siviilissä perheellinen mies.

Kisasta jäi nälkää jatkoon, ja Ollila aikookin ensi vuonna voittaa Suomen Vahvimpana Miehenä nyt jo neljättä kertaa palkitun Mika Törrön. Tänä vuonna Törrölle häviäminen ei Ollilan mukaan oikeastaan edes niin paljon kirpaissut, koska Ollila pitää kovan elämän elänyttä kisaveljeään todella hienona kaverina. Silti hän ei anna Törrölle armoa ensi vuonna.

– Aion ottaa hänen päänahkansa.

Vahvamieslajien pariin Ollila päätyi runsaat pari vuotta sitten itsekin lajissa kisanneen Sakari Hämäläisen bongattua hänet hänen työmaaltaan talotehtaalta. Hämäläinen tuumasi jo ennestään salilla käyntiä harrastaneen Ollilan raamien sopivan vahvamieslajeihin, ja kokeillessaan lajin perusjuttuja Ollila tiesi heti löytäneensä oman lajinsa.

– Nostelin silloin jo ikään kuin kylmiltään semmoisia rautoja, että Sakari tuumasi, että kyllä sitä kannattaa nyt sitten jatkaa.

Suomen Vahvin Mies -kisat käytiin Alahärmässä toissa viikonloppuna. Henry Ollilalle kyse oli toisista valtakunnallisista vahvamieskisoista, mutta hänellä on myös taustallaan muutamat pienemmät vahvamieskisat.

Peruskaudella Ollilan viikkoon kuuluu kolme punttitreeniä, yksi lajitreeni, yksi reipas aerobinen ja yksi palauttava aerobinen treeni. Lisäksi hän esimerkiksi venyttelee, rullailee, tekee liikkuvuustreeniä ja käy hierojalla. Kehonhuoltoon on Ollilan mukaan käytettävä aikaa.

– Kyllä se sitten palkitaan kisoissa.

Punttitreenit Ollila tekee Joutsassa ja lajitreenit Hartolassa, josta hän on vuokrannut Hämäläisen ja Suomen Vahvimman Naisen vuosimallia 2021 eli Laura Koskenniemen kanssa harjoittelutilan. Siellä voi treenata vahvin-lajeja monipuolisella välinevalikoimalla.

– Vielä merimieskävelyteline pitää saada. Kun se saadaan, niin meillä on aika hyvä kattaus, sanoo Ollila.

Vahvamieslajit perustuvat Henry Ollilan mukaan suurimmalta osin kestävyysvoimaan ja hapenottoon. Lajeissa on jaksettava käsitellä isoja painoja pitkään, sillä monet kisatilanteet kestävät keskimäärin 20 sekunnista minuuttiin. Pärjätäkseen lajeissa naturaalivoimailijan kuten Ollila itse, eli kehitystä vain treenillä, ravinnolla ja levolla hakevan, on tehtävä Ollilan mukaan kovaa työtä ja oltava tarkka nukkumisen, levon ja ravinnon kanssa.

Sitä mies itse onkin. Hän pitää kiinni lepopäivistä ja pyrkii nukkumaan arkisin liki kahdeksan tuntia yössä, viikonloppuisin kymmenen. Hän syö 2–3 tunnin välein ja kolme lämmintä ateriaa päivässä. Pääosin hänen lautasellaan on pastaa ja jauhelihaa, joskus riisiä, mutta yleisesti ottaen tavallista kotiruokaa. Kisojen edellä hän saattaa syödä vähän pullaakin ekstrakaloreiden takia, mutta ei juuri muuten herkuttele.

– Sitä jotenkin syö normaaliruokaa niin paljon, ettei oikeastaan mahdu herkkuja. Ja se on varmaan ollut suuri apu tähän minun niin sanotusti tiiviinä pysymiseen, sanoo 130-kiloinen Ollila.

Henry Ollila ja hänen kanssaan samassa tallissa treenaava, Nuoramoisista kotoisin oleva Laura Koskenniemi (oik.) esittelivät lajiaan muutama viikko sitten Joutsassa järjestetyissä Joutomiehen karkeloissa. Sittemmin molemmat kirkastivat mitalinsa Suomen vahvin -kisoissa. Ollila kirkasti miesten sarjassa edellisvuotisen pronssinsa hopeaksi ja Koskenniemi naisten sarjassa edellisvuotisen hopeansa kullaksi.

Ensi vuoden kisoihin Ollila tosin arvelee joutuvansa hankkimaan viisi lisäkiloa pärjätäkseen paremmin, sillä hän ei ole 185-senttisenä vahvamieskisoihin kovinkaan pitkä. Ollilan mukaan miesten ihannepituus lajissa on yli 190 senttiä ja pituus auttaa monessa lajissa.

– Hapenottokykyä minun ei tarvitse juurikaan oikeastaan parantaa, siihen olin tyytyväinen. Se ei kisassa loppunut, viime kisassa meinasi vähän loppua. Nyt kun saan pidettyä nämä happitasot ja poweria lisää, niin uskon, että tehdään ihmeitä. Nyt vaan pysytään terveinä ja ehjänä.

Ollila pitää vahvamieslajeissa hienona lajin monipuolisuutta ja yhteisöllisyyttä, tietynlainen veljeys näkyy hänen mukaansa kisoissakin. Myös oma talli saa mieheltä kehut. Ollilaa ja Koskenniemeä buustaa lajissa pääosin sysmäläisistä koostuva kaveriporukka, ja yhdessä he ovat kuin toinen perhe.

– Ne ovat aina meidän kisoissa katsomassa, kannustamassa ja kuvaamassa, kiittelee Ollila.

Tarja Kuikka

Lue lisää: JS 16.8.2021 Henry Ollila hopealle Suomen Vahvin Mies -kisassa