Joutsa-vinssi oli aikoinaan maan kuulu ja maailman parasta huipputekniikkaa puunkorjuun saralla. Turhaan ei Joutsan maatalousnäyttelyssä vuonna 1964 vieraillut presidentti Urho Kekkonen luovuttanut kunniakirjaa laitteen kehittäjälle Alho Österbergille.

Österbergin konepajan valmistama vinssi tuli erityisen tunnetuksi tukkiautojen ja traktorin peräkärryjen nostureissa. Siitä valmistettiin myös omalla moottorilla varustettua siirrettävää juontolaitetta, jolla puutavaraa vedettiin kannolta ajourien varrelle. Tällaista moottorivinssiä Joutsan kotiseutuyhdistyksen talkooporukan kunnostamana esiteltiin viime perjantaina Joutsan talomuseolla järjestetyssä työnäytöksessä.

– Tällä tilaisuudella halutaan kunnioittaa Österbergin konepajan toimintaa, joka aikoinaan oli merkittävä työllistäjä Joutsassa ja sai paljon hyvinvointia aikaan koko maassa, Joutsan kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Arto Hölttä totesi tilaisuutta avatessaan.

Esittelytilaisuutta varten Pirjo ja Pekka Österberg olivat luovuttaneet Joutsa-vinssiä koskevia dokumentteja.

Nyt entisöity moottorivinssi päätyi Hartolan kunnan lahjoittamana Joutsan kunnan varastoon, missä se makasi kymmenkunta vuotta odottamassa kunnostamista. Viime syksynä kotiseutuyhdistyksen talkooporukka sai tehtävän suorittaakseen.

– Työ alkoi paksun ruostekerroksen poistamisella. Vinssi purettiin yksin kappalein. Joka nippeli hiekkapuhallettiin ja maalattiin erikseen. Kasauksen jälkeen kone maalattiin vielä uudelleen, Mikko Pylvänäinen kertoi.

Oma hommansa oli 10-hevosvoimaisen Bernard-moottorin korjaaminen.

– Moottori piti purkaa. Sen venttiilit olivat jumissa ja pakoputki puuttui kokonaan. Kipinävehkeitäkin piti kunnostaa ja tiivisteitä uusia, koneen henkiin herättämisestä vastannut Antero Virtanen totesi.

Suuren kunnostusurakan tekivät myös Heikki Partanen ja Antero Kuitunen. Kunnostukseen käytettyjä tunteja talkooporukka ei laskenut, mutta koko talvihan siinä meni.

Esittelytilaisuudessa oli mukana myös Juhani Virmanen, joka aikoinaan käytti samanlaista moottorivinssiä metsätöissä.

– Tähän vehkeeseen törmäsin ensimmäisen kerran 1950-luvun lopulla. Yhtyneillä Paperitehtailla oli käytössä varmaan ensimmäisiä kappaleita koekäytössä. Tällä juonnettiin puita metsäteiden varsille. Lyhyen matkan siirroissa tämä oli ihan käyttökelpoinen siihen aikaan, Juhani Virmanen totesi.

Uudelleen moottorivinssiin Juhani Virmanen törmäsi mentyään Evon metsäkouluun.

– Siellä se oli opetustarkoituksessa. Muut oppilaat eivät tällaista olleet nähneetkään, joten minä pääsin esiintymään vähän niin kuin asiantuntijana.

Yhtyneet Paperitehtaat käytti moottorivinssiä lähinnä omissa metsissään.

– Viimeisen kerran työkäytössä näin tällaisen 1970-luvun puolella Vaarunvuorella. Imatran Voima suunnitteli sinne pumppuvoimalaa ja Yhtyneet Paperitehtaat korjasi puut suunnittelulinjoilta. Siihen aikaan käytössä oli jo metsätraktoreita, mutta Vaarunvuorella maasto oli niin hankalaa, että vinssiäkin tarvittiin, Juhani Virmanen kertoi.

Kuten Itä-Päijänteen metsäalan teknisten järjestämässä työnäytöksessa havainnollistettiin, kaksirumpuisella moottorivinssillä sakset tai propsien juontamisessa käytetty vieläkin painavampi kita voitiin vetää juonnettavien puiden luokse. Se oli suuri apu etenkin paksussa lumessa. Vakolan kokeiden mukaan juontolaitteen työteho oli keskimäärin 34,95 pinokuutiometriä päivässä, kun laitteen siirtelyyn kului 18 minuuttia 20 sekuntia, koneen korjaamiseen 16 minuuttia 40 sekuntia ja tupakkataukoihin 21 minuuttia 15 sekuntia päivässä.

Yksin tein vinssin lisäksi talomuseolla esiteltiin myös uuteen uskoon laitettuja näyttelytiloja.

– Hankerahalla palkattiin opiskelija luetteloimaan ja kuvaamaan esineistöä. Kolmen vuoden aikana on museoviraston ohjeiden mukaan käyty läpi kaikki tilat, talo, sauna, paja, varastoaitta, riihi ja ruumentalli. Työ alkoi suursiivouksella. Kaikissa rakennuksissa esineet laitettiin asiallisesti esille ja saunassa toteutettiin sahtiteema. Suurin homma oli päärakennuksen kengittäminen, Heikki Partanen kertoo.

Kolmivuotinen hanke ollaan saamassa kunnialla loppuun, mutta Heikki Partanen on vähän huolissaan jatkosta.

– Rakennukset ovat nyt kunnossa, mutta miten näyttelyt saadaan pysymään asiallisessa järjestyksessä. Kiinteistöpuolella on talkoovoimaa, mutta kukaan ei ole oikein sitoutunut varsinaiseen museotoimintaan, jota varten yhdistys on olemassa, Heikki Partanen sanoo.

Osmo Kuisma