Juttusarjassa tavataan mielenkiintoisia vapaa-ajanasukkaita Joutsan seutukunnalta

Mikä toi teidät Luhankaan ja milloin tarina alkoi?

Harri: Osallistuin 1990-luvulla kuntoiluhengessä pyöräilytapahtumiin, joiden reitti kulki Lahden seudulta upeissa maisemissa Pulkkilanharjua pitkin pohjoiseen. Majoituskohteina olivat eri vuosina paitsi mm. Rantasipi Joutsenlampi, myös Luhangan Hakulinniemi. Illanviettopaikkana toimi silloin tietysti legendaarinen Lomakeitaan ravintola. Luhanka jäi jo tuolloin mieleen – puhuimme kaverien kesken Luhangan lumouksesta.

Kaija: Vuonna 2001 olin juuri saanut äitini kuoleman jälkeen perintörahat ja päätin, että nyt on aika hankkia aidosti oma kesäpaikka useiden vuokrapaikkojen jälkeen. Kävimme katsomassa yli 30 mökkiä Keski-Suomessa. Huomasimme pienen ilmoituksen välittäjältä, jolla oli ”rivitalon pääty” myynnissä. Emme alkuun aidosti innostuneet, mutta sinnikäs myyntimies ei heti luovuttanut, vaan tarjoutui jopa kyyditsemään meidät kohdetta katsastamaan ja takaisin. Katsoimme paikat läpi. Harri vilkaisi minua ja minä häntä. Harri tokaisi ”eikös se ole tässä?”…Minä siihen ”taitaa olla”. Lomakeitaan alueen silloisen omistajan Reijo Jokirannan ja Mirjam-vaimonsa oma asunto oli myytävistä viimeisenä jäljellä ja olimme siihen tyytyväisiä, se sopi meille hienosti. Kaupat tehtiin ja asetuimme taloksi heinäkuussa 2002.

Millaisissa oloissa viihdytte Luhangassa?

Harri: Lomakeitaan osakkeeseen on mukava tunne tulla pitkänkin matkan päästä, mukavuuksien äärelle. Meillä on täällä hieno yhteisö, jossa fiilis on kohdallaan ja naapuriapua annetaan sekä saadaan, vaikkapa veneennostoon. Heikki ja Ulla Kiviniemelle erityiskiitokset, he ovat taloyhtiön sielu, moottori ja tosi monessa mukana.

Millaisella joukolla yleensä vietätte aikaa täällä?

Kaija: Vuorottelemme siten että välillä olemme kahdestaan, välillä taas käyvät lapsemme omina aikoinaan. Poikamme Sami on käynyt täällä jo vuosia ja on löytänyt Luhangan luonnon, jossa samoilee mielellään. Myös tyttäremme Kata on hiljattain ”kokenut Luhanka-herätyksen” ja auttelee meitä monin tavoin täällä ollessaan.

Mitä tykkäätte touhuta tontillanne?

Kaija: Olemme aika paljon poissa täältä, joten emme ole halunneet tehdä paljon huolenpitoa vaativia istutuksia. Ja ikäkin alkaa vähän rajoittaa…

Harri: Ympäri vuoden löytyy tekemistä. Tykkäämme kävelystä ja pyöräilystä. Talvella Kiviniemen Heikki touhuaa latukoneella ja tekee huomaavaisesti aina ensin läheisen pihaladun, josta on hyvä käynnistää hiihtokausi.

Mitkä asiat Luhangan tarjoamassa kiinnostavat ja antavat eniten teille?

Harri: Huutokauppa, sählyturnaus, kirkkokonsertit ja muut tapahtumat.

Kaija: Käytän kirjastoa aika paljon, Kylätalossa olen pitänyt aikanaan kaksi näyttelyäkin. Kylätaloa ja sen tiloja voisi hyödyntää enemmänkin. Odotan vain, että joku lähestyisi minuakin vielä joskus näyttelyasioissa…

Harri: Kuntopolku on oivallinen ja ulkoilumaastot muutenkin monipuoliset.

Kaija: Päijänteen selät ja saaristo ovat mielestäni aivan upeita.

Vietättekö täällä aikaa kesäisin, koko ”avovesikauden” vai kenties vielä enemmän?

Harri: Ympäri vuoden tullaan Luhankaan aina kelien salliessa.

Millaisia palveluita käytätte ja miten olette verkostoituneet paikallisiin?

Kaija: Me ja taloyhtiömme käytämme ennen kaikkea paikallisia toimijoita. Ostokset teemme Kyläkaupassa.

Mitkä asiat täällä voisivat olla lomanvieton kannalta paremmin – haluatteko lähettää terveisiä kunnalle ja palveluntarjoajille?

Harri: Lisää uudenlaisiakin tapahtumia mahtuisi vielä entisten joukkoon.

Kaija: Bussiyhteyksiä tarvittaisiin lisää. Niin kanta- kuin vapaa-ajan asukkaidenkin keski-ikä nousee ja kaikilla ei ole omaa autoa. Ennen pääsi suoralla vuorolla ainakin viikonloppuisin isommista kaupungeista Luhankaan ja takaisin.

Kun Luhanka jää taakse, mitä jäätte eniten kaipaamaan?

Kaija: Tunnelma; kaikkien vastaantulijoiden kanssa tervehditään ja voi pysähtyä rupattelemaan. Jään myös kaipaamaan järveä, kaunista luontoa ja naapurin koiraa, jonka kanssa olemme ystävystyneet.

Harri: Kiva aktiivinen porukka naapurissa ja kylällä.

Oskar Vahervuori

Info

Harri Timonen

Monipuolinen toimija suomalaisessa yrityselämässä. Pisin työura Kone Instrumentsilla, kokien mm. omakohtaisesti idänkaupan lennokkaimmat vauhtiajat ”karjalaispojan näkökulmasta”. Työskenteli myös 1970-luvulla Helkama Oy:n palveluksessa osallistuen aktiivisesti ikonisen Jopon suunnittelemiseen ja johti menestystuotteen myyntiä usean vuoden ajan.

Vapaa-ajan lempiharrastus on pyöräily, joka pääsi vauhtiin vasta viidenkympin iässä, mutta vei miehen mennessään. Pyöräily on Harrin sanoman mukaan vaikuttanut kaikkeen elämään. Toinen päälaji on koripallo, joka on koko ajan mielessä ja palaa arkeen ”heti kun salit on vapaina”.

Kaija Timonen

Kolmen lapsen äidin kiireet asettivat aikanaan haasteensa vuosien ajan, mutta kosmetologin koulutuksen hankkinut Kaija myi usean yrityksen palveluksessa alan tuotteita, tehden myös kasvohoitoja ja meikkejä asiakkailleen.

Luhankalaiset naapurit ja ystävät ovat saaneet nauttia maalausta harrastavan Kaijan taiteellisesta luomisvoimasta useankin taidenäyttelyn sekä henkilökohtaisesti kohdistettujen teoslahjojen merkeissä. Kaijan luova työ jatkuu edelleen.

Tagged with →