Koronaviruspandemian rantautuminen Suomeen keväällä 2020 muutti työntekoa monella alalla. Etätyöt, koronaohjeistusten huomioiminen ja jopa kokonaan uusien työtapojen opettelu tekivät työpäivistä erilaisia kuin ennen.

Joutsan K-Supermarketissa hedelmä- ja vihannesosaston hoitajana työskentelevän Jaana Soilun päivittäinen työnteko muuttui heti, kun koronan ilmoitettiin maaliskuussa olevan Suomessa ja ihmiset alkoivat hamstrata kaupoista esimerkiksi pastaa, perunoita ja vessapaperia.

– Silloin se iski oikeasti kasvoille, kun perunahyllyt olivat tyhjenneet, muistelee työssään elokuussa 2017 aloittanut ja muun muassa heviosaston tilauksista, esillepanosta ja hävikistä vastaava Soilu.

Pandemian myötä kaupassa esimerkiksi tehostettiin hygieniaa ja otettiin turvavälit käyttöön. Asiakkailta alettiin ottaa aiempaa enemmän tilauksia vastaan puhelimitse, kun osa heistä – varsinkaan iäkkäät – eivät halunneet tulla kauppaan. Soilu saattoi viettää työpäivän aikana monta tuntia puhelimessa vastaanottamassa tilauksia. Osa asiakkaista haki itse tilaamansa ostokset, osalle henkilökunta toimitti ne kotiin. Toimitusten yhteydessä asiakkaat eivät Soilun mukaan halunneet ostosten tuojaa sisälle kotiinsa.

– Kaikkihan pelkäsivät sitä, että varsinkin me, ketkä ollaan asiakkaiden kanssa tekemisessä, mahdollisesti levitetään pöpöä.

Pandemia näkyi Soilun työssä myös muuten. Esimerkiksi henkilökunnan yhteiset aamupalahetket, joiden aikana oli käyty läpi työasioita ja vaihdettu kuulumisia, lopetettiin. Kuulumisia vaihdettiin lähinnä työn lomassa turvavälejä noudattaen, mutta se ei ollut Soilun mukaan samanlaista kuin ennen. Turvavälien noudattaminen myös haastoi asiakaspalvelua.

– Tuntui, ettei pysty antamaan niin hyvää asiakaspalveluakaan ihmisille, kun et oikeasti voi mennä lähelle näyttämään tai neuvomaan jotain tiettyä asiaa, sanoo Soilu.

Maskeja ei otettu kaupassa heti pandemian alussa käyttöön, mutta hieman myöhemmin niistäkin tuli osa Soilun työpäivää.

Koronapandemia muutti Jaana Soilun työpäiviä viime vuoden maaliskuussa monella tapaa. Uutta työssä huomioitavaa tuli Soilun mukaan alussa niin paljon, että hän mietti jo, ehtiikö hoitaa kaikki työtehtävänsä. Myöhemmin uusistakin asioista on tullut jo rutiinia.

Myös lähihoitajana työskentelevän joutsalaisen Tuija Toivosen työpaikalla Joutsan Palvelukodilla koronapandemia johti hygienian tehostamiseen ja hyvin pian myös maskien käyttöönottoon. Eniten pandemia näkyi Toivosen mukaan siinä, etteivät talon ulkopuoliset kuten omaiset, fysioterapeutit, jalkahoitajat ja erilaiset vapaaehtoiset saaneet enää käydä.

Talon ovet suljettiin konkreettisestikin, ja vaikka vierailurajoituksia on nyt jo kevennetty, ovet pidetään yhä lukossa. Näin siksi, että tiedetään taloon tulijat ja voidaan varmistaa, että heillä on maskit ja he pesevät tullessa kätensä.

Merkittävin muutos maaliskuussa 2020 oli Toivosen mukaan juuri omaisten käyntien loppuminen. Se herätti palvelukodin asukkaissa paljon ihmetystä ja näkyi siten myös henkilökunnan työssä. Asukkaiden ja omaisten kanssakäymisen jäätyä aiempaa vähemmälle palvelukodin työntekijät yrittivät Toivosen mukaan antaa asukkaille entistä enemmän läheisyyttä.

– Vaikka emme pysty korvaamaan heidän yhteistä historiaansa, mutta sitä semmoista jotakin turvaa on koittanut vielä enemmän antaa asukkaille, sanoo palvelukodilla koko talon historian ajan eli 1990-luvun puolivälistä työskennellyt Toivonen.

Asukkaiden ja omaisten yhteydenpitoa helpotettiin pandemian alkuvaiheessa Toivosen mukaan ottamalla käyttöön Skype-yhteydet. Asukkaista myös alettiin ottaa enemmän valokuvia, joita lähetettiin heitä ikävöiville omaisille. Lisäksi henkilökunta alkoi järjestää omin voimin entistä enemmän virikkeitä asukkaille, jotta näiden elämä saataisiin pidettyä mielekkäänä poikkeusoloista huolimatta. Se on tarkoittanut esimerkiksi leipomista, lukupiiriä ja kukkien kastelua.

– Ne ovat pieniä asioita, mutta ne pienemmät asiat ovat saaneet ehkä suuremman merkityksen, sanoo Toivonen.

Koronapandemian jatkuessa suojavälineet ovat yhä osa Jaana Soilun ja Tuija Toivosen työpäivää, samoin niiden tuomat haasteet. Molemmat naiset ovat kokeneet pitkäaikaisen maskin kanssa hengittämisen hankalaksi ja Toivoselle maskin käyttö on myös aiheuttanut päänsärkyä. Pandemian helpotettua hieman hän onkin vaihtanut maskit visiiriin.

Toivonen sanoo maskien käytön myös tuoneen haasteita palvelukodin henkilökunnan ja asukkaiden väliseen kommunikointiin. Palvelukodin ryhmäkodin asukkailla on muistiongelmia, ja muistiongelmaiset eivät Toivosen mukaan välttämättä tuota enää puhetta, mutta henkilökunta on oppinut lukemaan heitä ilmeistä ja eleistä. Samaa lukemista tapahtuu toisinpäinkin. Henkilökunnan maskien takia se ei kuitenkaan enää onnistunut.

– Eräskin mamma sanoi, että heitä tuo rätti pois! sanoo Toivonen.

Soilu ei voi käyttää työssään visiiriä, sillä pienessä hevikylmiössä visiiri jää rullakoihin kiinni. Hänen on siis pidettävä maskia huolimatta siitä, että sen kanssa on hankala hengittää ja se tuo haasteita silmälasien kanssa.

– Kun me mennään täällä kylmätiloissa ja tullaan lämpöiseen, ja on silmälasit, niin mehän mennään ihan rillit huurussa. Mutta sehän on kaikilla sama ongelma.

Joutsan Palvelukodilla lähihoitajana työskentelevän Tuija Toivosen työssä koronaviruspandemia näkyi viime vuoden maaliskuussa eniten siinä, etteivät palvelukodin ulkopuoliset saaneet enää käydä talossa.

Riski saada koronavirustartunta on kaikkialla, missä ihmisiä liikkuu. Jaana Soilu ja Tuija Toivonen ovat miettineet tartuntariskiä työssään ja enempi nimenomaan niin päin, että mitä jos sairastaisivat itse tietämättään ja toisivat tartunnan vahingossa työpaikalle.

Toivonen sanoo suhtautuvansa tartuntariskiin todella vakavasti, sillä ei halua missään nimessä tuoda vakavana pitämäänsä tautia palvelukodin iäkkäille asukkaille. Siksi hän on järjestänyt siviilielämänsäkin siten, että välttyisi tartunnalta. Tosin hän tiedostaa sen, etteivät huolellisetkaan varotoimet välttämättä estä tartunnan saamista.

– Mutta sitten tietää, että olen ainakin tehnyt parhaani. Enempäähän ei voi. Se on huonoa tuuria, jos tartunta tulee. Mutta kyllä se vastuullisuus pitää olla itsellä.

Etätyöhän siirtyminen tartuntariskin minimoimiseksi ei ole Soilun ja Toivosen työssä mahdollista, eikä kumpikaan siksi ole edes haikaillut sen perään.

Osa työssäkäyvistä on kokenut koronapandemian myötä aiempaa suurempaa kuormitusta. Myös Jaana Soilulle ja Tuija Toivoselle pandemia on tuonut siinä mielessä henkistä kuormitusta, että se on aiheuttanut esimerkiksi pientä epävarmuutta tilanteen etenemisestä. Soilu sanoo pelänneensä alkuun jossain määrin sitä, tuleeko pöpö heti.

– Että tarttuuko se suunnilleen kaikkiin heti, sellaisia asioitahan siinä mietti.

Omaa työssäjaksamistaan ja palautumistaan naiset ovat hoitaneet pandemian aikana vaihtelevin tavoin. Soilu riittävällä levolla, lihashuollolla, hieronnalla ja venyttelyllä, Toivonen liikkumalla koiran kanssa metsässä.

Kumpikaan ei ole kokenut tarvetta käydä keskustelemassa pandemian herättämistä ajatuksista esimerkiksi työterveyshuollossa, vaan molemmat sanovat työyhteisön tuen olleen tärkeämpi – ovathan työkaveritkin samassa tilanteessa.

Vaikka koronatilanne on Suomessa nyt jo parempi, tulevaisuus on silti epävarma, sillä virusvarianttien takia tilanne voi taas pahentua. Soilu ja Toivonen eivät ole kuitenkaan työskentelystä ”koronan varjossa” erityisen huolissaan. Toivonen pohtii, että pitää mennä vaan päivä kerrallaan ja sen mukaan, mitä eteen tulee. Hän myös huomauttaa, että pandemiasta on seurannut hänen työpaikallaan jotain hyvääkin: yhteisöllisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen ovat korostuneet.

–  Me-henki on korostunut. Se, että kukaan ei ole tällä yksin, eikä palvelukotikaan ole tässä yksin, vaan meitä on tässä enemmän. Että kyllä me yhdessä tästä selvitään, havainnollistaa Toivonen.

Tarja Kuikka