Luhangassa on vaikuttanut vuosien varrella useita elinaikanaan merkittävissä tehtävissä toimineita ja siten varsin tunnettuja henkilöitä. Yksi heistä on Päijänteellä Korppisten saaressa sijaitsevan Ainalan huvilan entinen isäntä, Luhangan vapaa-ajan asukkaisiin kuulunut suurlähettiläs, valtiosihteeri Torsten Oskar Vahervuori (s. 1901).

Vahervuori (syntyjään Nordquist) oli Lahden kaupunginlääkärinä toimineen Oskar Gottfrid Nordquistin ja tämän vaimon Aina Charlotta Nymalmin poika. Hän syntyi Helsingissä, mutta perhe asui myöhemmin Lahdessa, josta käsin nämä vierailivat Luhangassa. Vahervuori viettikin lapsuudessaan useita jaksoja Koivumäellä – enimmäkseen kesäisin, mutta myös muina vuodenaikoina.

Vahervuori kirjoitti ylioppilaaksi Lahden yhteiskoulusta ja opiskeli sen jälkeen Helsingin yliopistossa klassista filologiaa ja valtiotieteitä. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi ja edelleen filosofian maisteriksi vuonna 1924. Opiskeluvuosinaan hän oli aktiivisesti mukana yliopiston Hämäläis-Osakunnassa, ja tämä vaikutti paljon hänen verkostoitumiseensa ja tuotti läpi elämän kestäneitä tärkeimpiä ystävyyssuhteita.

T. O. Vahervuori teki koko työuransa Suomen ulkoasiainhallinnossa ja saavutti urallaan korkeimman virkamiesaseman ulkoasiainministeriössä valtiosihteerinä vuosina 1957–60. Ura käynnistyi virkamiesharjoittelijan tehtävästä vuonna 1926.

Vahervuori työskenteli pääosan urastaan ulkomailla ja hänet lähetettiin sinne varhain, ensimmäisen kerran jo uran alkuvaiheessa. Tuolloin hän toimi ulkoasianministeriön virkaa toimittavana avustajana Varsovassa. Vajaassa kymmenessä vuodessa hän eteni eri tehtävien kautta ulkoasiainministeriön jaostopäälliköksi.

Huhtikuussa 1939 sanomalehdet ympäri Suomen uutisoivat Vahervuoren valinnasta New Yorkin pääkonsulinviraston päälliköksi. Hän aloitti tehtävässä kesäkuussa, vain joitain kuukausia ennen talvisodan syttymistä.

Talvisodan aikana Suomen edustustoilla oli tärkeä rooli Yhdysvaltojen avun keräämisessä ja koordinoinnissa, ja ne esimerkiksi järjestivät hyväntekeväisyystilaisuuksia, joissa saatiin Suomen armeijalle kalustoa ja elintarvikeapua. Varainhankintakampanjoihin osallistuivat muun muassa juoksijasuuruudet Paavo Nurmi ja Taisto Mäki, Yhdysvaltojen eturivin poliitikkoja, talouselämän keskeisiä vaikuttajia ja Hollywood-näyttelijöitä, joihin Vahervuorikin tutustui henkilökohtaisesti.

Vahervuori työskenteli Yhdysvalloissa viisi vuotta. Tuona aikana hänellä oli keskeinen rooli Yhdysvaltojen ja kotimaan välisessä asianhoidossa.

Kesällä 1944 Vahervuori joutui palaamaan Suomeen. Elettiin jatkosodan aikaa, ja Vahervuori työskenteli tuolloin Suomen Washingtonin-lähetystössä. Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet olivat sodan myötä heikentyneet, ja kun Suomen Washingtonin-lähettiläs, ministeri Hjalmar Procopé oli toistuvasti kritisoinut asemamaataan, Yhdysvallat kehotti kesäkuussa 1944 Procopéa ja lähetystöneuvoksia Vahervuorta, Urho Toivolaa ja Risto Solankoa poistumaan maasta. Heidän katsottiin syyllistyneen Yhdysvaltoja vahingoittavaan toimintaan.

Useat Suomen sanomalehdet kertoivat tapauksesta Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön tiedotettua asiasta. Sen jälkeen, kun Procopélle ja lähetystöneuvoksille palautettiin Washingtonissa passit ja heitä kehotettiin palaamaan kotimaahansa, heidän oleskeluaan rajoitettiin tiukasti lähtöön saakka. Vaikka kohtelu oli tiukkaa, Yhdysvallat painotti, ettei karkottaminen tarkoittanut Suomen ja Yhdysvaltojen välisten diplomaattisuhteiden katkaisemista.

Vahervuorella ei varsinaisesti ollut väitetyssä Yhdysvaltoja vahingoittavassa toiminnassa osaa, mutta hänkin joutui palaamaan Suomeen. Kotimaassa myös hän joutui disponibilitettiin, eli hänet vapautettiin virkatehtävistä siten, että hän säilytti palkkaetunsa ja oli velvollinen olemaan käytettävissä.

Suomen alkaessa käynnistää yya-neuvotteluja vuonna 1948, diplomatiakielen mestarina tunnetun Vahervuoren taitoja ryhdyttiin hyödyntämään neuvottelujen valmistelussa. Hänellä oli valmistelutyössä keskeinen rooli.

Torsten Oskar Vahervuori mielipuuhassaan, uistelemassa Päijänteellä Souselällä (Saviselällä) 1970-luvun puolivälissä. Vahervuorella oli aina käytössä syvänmerenkalastusvälineet, joilla suurhauet tavoitettiin keskikesän helteilläkin. Kuva: Arvi Paloheimo

1950- ja 1960-luvuilla T. O. Vahervuori työskenteli suurlähettiläänä (ennen vuotta 1954 käytettiin nimitystä lähettiläs) Brasiliassa, Tanskassa ja Italiassa. Noihin vuosiin mahtui myös lyhyt kotimaan vaihe.

Vahervuori oli avioitunut vuonna 1926 Rauna Schroderuksen (s. 1900) kanssa ja saanut tämän kanssa sotavuosina kaksi tytärtä. Perhe oli ollut Vahervuoren mukana ulkomaankomennuksilla, mutta puolisonsa sairastuttua syöpään 1950-luvun lopulla Vahervuori ei ottanut ulkomaankomennuksia vastaan. Hän työskentelikin vuosikymmenen lopulla ulkoasiainministeriössä kansliapäällikkönä ja valtiosihteerinä. Rauna-puoliso menehtyi pitkällisen sairastamisen jälkeen vuonna 1958.

Vahervuoren suurlähettiläsvuosiin 1960-luvulla sisältyy hauska Luhankaan liittyvä tapaus. Toimiessaan vuosina 1961–1968 suurlähettiläänä Italiassa Vahervuori toimi samalla Kyproksen, Tunisian ja Marokon suurlähettiläänä. Syksyllä 1965 hän matkusti Suomen edustajana tarkastus- ja suhdetoimintakäynnille Kyprokselle, jonne YK oli lähettänyt joukkoja hillitsemään saaren kreikkalais- ja turkkilaisväestön välistä kriisiä. Mukana Vahervuorella oli hänen toinen puolisonsa, toimittaja Pirkko Greis (s.1928), jonka kanssa hän oli avioitunut edellisvuonna.

Suurlähettilään mennessä seurueineen tapaamaan kriisin toisen osapuolen johtajia, seurue sai autonkuljettajakseen rauhanturvaajatehtävissä olleen luhankalaisen Antti Weijon, joka oli Vahervuoren ystävän Waltteri Weijon poika. Paluumatkalla Weijo, suurlähettiläs ja tämän puoliso kävivät pitkän Luhanka-aiheisen keskustelun lähtöpaikassa. YK:n herrat ihmettelivät sitä, mutta Vahervuorelle keskustelu oli tärkeä.

Torsten Oskar Vahervuori jäi eläkkeelle 67-vuotiaana vuonna 1968. Hän itse ei pitänyt uransa tärkeimpinä saavutuksina niinkään varsinaisia virkauramenestyksiään, vaan kulttuurien välisten yhteyksien solmimista. Hän ei tavoitellut urallaan aktiivisesti Suomen kannalta poliittiselta painoarvoltaan keskeisimpiä ulkomaisia asemapaikkoja, vaan häntä kiinnostivat enemmän asemamaiden kielet ja kulttuuri. Hän perehtyikin niihin antaumuksella ja häntä arvostettiin sen takia laajalti.

Tärkeimpänä asiana työssään Vahervuori piti Suomen ja suomalaisuuden viemistä maailmalle. Jo 1930-luvulla hän oli suomalaisten, muun muassa paperinviejien, antaumuksellinen vetoavun antaja.

Vahervuori jätti urallaan kädenjälkensä monella tapaa Suomen historiaan ja hänen ansionsa noteerattiin myös ulkomailla. Kun Yhdysvalloissa julkaistiin 1940-luvun puolivälissä ensimmäinen sodanjälkeinen koko maailmaa koskeva tietokirja Biographica Encyclopedia of the World, jossa listattiin tunnetuimpia eri maiden kansalaisia, Vahervuorikin mainittiin kirjassa. Yli 1.200-sivuinen kirja sisälsi tuolloisten valtioiden edustajien sekä tieteen ja taiteen alan etevimpien maailmanmainetta saavuttaneiden henkilöiden elämäkertatiedot.

T. O. Vahervuori ehti viettää eläkepäiviä kymmenkunta vuotta. Hän menehtyi sydänkohtaukseen 77-vuotiaana 25.6.1978.

Luhangan suuri ystävä

Ulkomaankomennustensa aikana Torsten Oskar Vahervuori vietti Luhangassa lähinnä kesälomat, mutta työskennellessään kotimaassa hän saattoi käydä paikkakunnalla muulloinkin. Hän rakasti Luhankaa ja luhankalaisia yli kaiken.

Korkeasta virka-asemastaan huolimatta Vahervuori oli aina kaikille ystävällinen. Kuolemansa jälkeen häntä muisteltiinkin usein Luhangassa toteamalla Se ol niin alava ja lahee. Tällä tarkoitettiin sitä, ettei hän asettanut itseään toisten yläpuolelle ja oli ystävällinen ja helposti lähestyttävissä.

Luhangassa ja seudulla ollessaan Vahervuori kalasti. Hänen tiedetään tehneen muun muassa 1930-luvulla useiden viikkojen mittaisia kalaretkiä Päijänteen ohella myös Suonteelle, reissujen huoltajana ja majoitusmestarina joutsalainen apteekkari Kervinen.

Luhangassa monet Vahervuoren pitkistä ystävyyssuhteista liittyivät naapurisuhteisiin. Suurlähettilään ollessa ulkomailla nämä luottohenkilöt hoitivat hänen asioitaan – yksi heistä oli esimerkiksi Koivumäen pehtoorina toiminut ja työuransa jälkeen yhtenä suurlähettilään luottomiehistä jatkanut Walfrid Ravio. Myös tämän poikaan Eino Ravioon sekä Leo Aroon ja Osmo Virtaseen Vahervuori saattoi ottaa yhteyttä ulkomailta pyytäen näitä hoitamaan huvilansa asioita.

Monelle luhankalaiselle Vahervuori oli ”meidän mies Helsingissä”. Hän esimerkiksi auttoi yrittäjiä lupaprosesseissa – auttoi hankkimaan liikennöitsijöille liikennelupia ja ravintoloitsijoille ravintolalupia – ja auttoi ulkomaanmatkojen järjestämisessä. Aivan kuten luhankalaiset auttoivat Vahervuorta, hänkin tuki tarvittaessa heitä ja häneltä myös uskallettiin pyytää apua.

Vahervuoren tuttavapiiriin kuului monia tunnettuja henkilöitä, joista osa vieraili Luhangassakin hänen luonaan. Viimeksi mainittuun vierailijoiden joukkoon lukeutuivat muun muassa arkkitehti Alvar Aalto, ex-pääministeri J.W. Rangell, vuorineuvos Erik Serlachius sekä Mannerheim-ristin ritari Alpo Marttinen.

Vahervuoren tuttavapiiriin kuului myös hänen lapsuudenystävänsä, luhankalaissyntyinen aikansa johtaviin kommunisteihin Suomessa kuulunut Hertta Kuusinen. Vahervuoren ja Kuusisen ystävyys herätti 1940- ja 1950-luvuilla poliittisissa piireissä ihmetystä. Vahervuorella oli kuitenkin sellainen ajattelutapa, että jos joku säätyyn katsomatta oli ollut hänen ystävänsä missä tahansa elämänvaiheessa, hän piti ystävyyttä yllä läpi elämän.

Torsten Oskar Vahervuori humoristisissa merkeissä vesillä poikansa Oskarin kanssa 1960-luvun lopulla. Kuva: Pirkko Vahervuori

Isän perintö

Torsten Oskar Vahervuoren lapsista nuorin, Villa Ainalan nykyinen isäntä ja osa-aikaluhankalainen Oskar ”Okku” Vahervuori muistelee isäänsä lämpimästi. Poikansa syntyessä suurlähettiläs-Vahervuori oli jo verraten iäkäs, hieman yli kuusikymppinen, mutta Okku Vahervuori ei silti pitänyt isänsä iäkkyyttä puutteena, vaan isä oli hänelle kuten oma isä kenen tahansa pojan mielestä, maailman paras isä.

Vahervuori myös katsoo isänsä voineen tarjota sellaisia asioita, mitä kaikki nuoremmat isät eivät voi tarjota eli esimerkiksi laajaa yleistietoa ja tietynlaista elämänviisautta.

– Minulla on vieläkin tapoja ja periaatteita, jotka olen saanut nimenomaan isältä. Esimerkiksi ”otetaan selvää tästä saman tien”, sanoo Vahervuori.

Yhdessä suurlähettiläs-Vahervuori ja hänen poikansa kalastivat kesäisin. Suurlähettilään ollessa vielä työelämässä yhteistä aikaa oli vähemmän, mutta jäätyään eläkkeelle tämä pystyi viettämään enemmän aikaa perheensä kanssa. Isän ja pojan yhteinen elämäntaival jäi lopulta kuitenkin lyhyeksi, sillä T. O. Vahervuori menehtyi poikansa ollessa vain 13-vuotias.

– Henkinen perintö isältäni on tietynlaisen kosmopoliittisuuden ohella kiintymys Luhankaan. Äiti Pirkko jatkoi osaltaan samoilla linjoilla. Myös meidän lapset osaavat arvostaa puhtaan järviluonnon ja elävien tarinoiden Luhankaa sekä sen aitoja ihmisiä, sanoo Okku Vahervuori.

Tarja Kuikka

Lähteet: Okku Vahervuoren haastattelu 5.7.2020. Okku Vahervuori: Koivumäen ja Korppisten saaren kesätarinoita, teoksessa Saarimäki Pasi (toim.) Ihmisten Luhanka, 2018. Seppinen Jukka: Vahervuori Torsten Oskar, Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet, muun muassa Keskisuomalainen 16.4.1939, Käkisalmen sanomat 20.6.1944, Laatokka 18.6.1944 ja 16.5.1946.

Yläkuvassa Torsten Oskar Vahervuori lähdössä jättämään suurlähettilään valtakirjaa Tanskan kuningas Fredrik IX:lle Kööpenhaminassa vuonna 1956. Kuva: Associated Press