Valtakunnallinen Avoimet puutarhat -tapahtuma avasi viime sunnuntaina yleisölle pääsyn tutustumaan yli viiteensataan pihaan ja puutarhaan eri puolilla Suomea. Puutarhaliiton, Svenska Trädgårdsförbundetin ja yhteistyökumppaneidensa järjestämä tapahtuma toteutettiin yhdeksättä kertaa, ja mukana oli myös yksi kohde Joutsan seudulta, Luhangassa sijaitseva Klemettilän vanhan kansakoulun piha.

Vuonna 2006 lakkautetun ja seuraavana vuonna yksityisomistukseen siirtyneen kansakoulun pihalla on useita kukkapenkkejä, pieni kasvihuone, katoton avokasvihuone, lampipuutarha ja luonnonvaraisia alueita, joilla kasvaa kieloja ja valkolehdokkeja. Hehtaarin kokoisen pihan lajikirjo on runsas, siellä kasvaa muun muassa leimukukkia, erilaisia liljoja, rohtosuopayrittiä, palavaarakkautta, erilaisia kellokukkia, kärhöjä, tarha-alpia ja kesäkukkia – vain muutamia lajikkeita mainiten.

Perinteisessä kasvihuoneessa vanhan kansakoulun puolisonsa kanssa omistavalla Taina Rantasella (kuvassa) on kasvamassa tomaatteja, kurkkuja sekä viiniköynnös, ja avokasvihuoneeseen Rantanen aikoo istuttaa lähiaikoina venäläisiä aprikooseja.

– Ne kestävät kylmää, mutta tarvitsevat vähän mantereisemman, kuumemman kesän kuin mitä täällä on. Arvelen, että tuommoinen lasiseinäinen koppi tuottaa sen.

Kuinka paljon eri lajikkeita pihapiiristä kaikkiaan löytyy, sitä Rantanen ei oikeastaan edes osaa sanoa. Häntä miellyttävät kasvit, jotka kasvavat isoiksi ja reheviksi.

– Minusta ei olisi viljelemään semmoista kaktuspuutarhaa, jossa haravoidaan hiekkaa.

Kun Klemettilän koulu siirtyi kesällä 2007 Luhangan kunnan omistuksesta Taina Rantaselle ja hänen puolisolleen, koulun piha oli eri näköinen kuin nyt. Koulun ja Luhangantien välissä nykyisten kukkapenkkien ja kasvihuoneen paikalla oli hiekkakenttä, ja ylempänä pihalla oli umpeenkasvanutta, ohdakkeista aluetta. Runsaat istutukset ovat siis syntyneet talonväen omissa käsissä. Sattumalla on ollut siinä Rantasen mukaan iso osuus.

– Aprikoosit ovat varmaan ainoat, joita olen oikein päättäväisesti etsinyt. Kaikki muut kasvit, joita pihassa on, ovat niitä, joita on sattunut olemaan myynnissä, tai joku on antanut minulle niitä.

Kukkien kasvattaminen on Rantaselle tärkeä luovuuden ilmaisumuoto. Hän ei koe omaavansa taiteellisia lahjoja, ei esimerkiksi osaa piirtää tai maalata, joten kukkien kasvattamisessa hänestä on mukava keskittyä asioihin, joista syntyy jotain kaunista. Hän myös pitää siitä, että kukilla on oma tahto.

– Niilläkin on oma visio, jota ne toteuttavat, ja en aina saa niitä tekemään sitä, mitä haluaisin.

Vaikka toisin voisi luulla, pihanhoito ei vie Rantaselta erityisen paljon aikaa, tosin helteillä kasveja on tietysti kasteltava enemmän. Hän arvioi tekevänsä pihatöitä tunnin, kaksi päivässä.

– Mutta jollen tekisi niitä, niin sittenhän minä varmaan lukisin kirjoja tai löhöisin sohvalla, hän naurahtaa.

Klemettilän vanha kansakoulu osallistui Avoimet puutarhat -tapahtumaan ensimmäisen kerran joitain vuosia sitten. Taina Rantanen kuvaa kokemusta kivaksi, kävijöitäkin poikkesi arviolta 150. Toisin kuin nyt korona-aikana, tuolloin kävijät myös pääsivät käymään vanhassa koulurakennuksessa, ja moni jakoikin talon omistajille koulumuistojaan.

– Se oli tosi kiva, muistelee Rantanen.

Päätökseen osallistua puutarhatapahtumaan toistamiseen vaikuttivat paitsi Rantasen viehtymys puutarhatöihin ja halu jakaa oman työskentelyn tulos muidenkin iloksi, myös juuri vanhan koulun historia.

– Minä jotenkin koen niin, että kun monet ihmiset ovat käyneet tässä koulua, niin he tykkäävät käydä katsomassa näitä paikkoja, sanoo Rantanen.

Tarja Kuikka