Tammijärvellä sijaitseva Peltolan Mäkitupalaismuseo on valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen perinnekohde. Alue kuuluu Mäentalon tilaan, joka oli alun perin osa Tammijärven kantatiloihin kuulunutta Möngölää.

Peltola oli alkujaan Mäentalon tilan mäkitupalaisten ja muonamiesten asuinpaikka. Entisajan Suomessa mäkitupalaiset asuivat maatilalta vuokratussa asumuksessa ja saivat elantonsa tiloilla työskennellen tai muilla palkkatöillä. Muonamiehet taas olivat tilattomia, omillaan asuvia, jotka tekivät päivätöitä tilanomistajille saaden osan palkastaan ruokana.

Peltolan mäkitupalaismuseon alueella on 19 hirsirakennusta, muun muassa asuinkäytössä olleita ja eläinten pitoon käytettyjä rakennuksia sekä latoja ja savusauna. Alun perin rakennuksia on ollut useampia, mutta osa niistä on hävinnyt ajan myötä. Vanhin säilynyt rakennus on 1700-luvulta peräisin oleva Isotupa, joka on ollut haikutupa eli savupirtti.

Rakennukset ovat niillä paikoilla, minne ne on aikanaan rakennettu ja kunnostustoimia lukuun ottamatta ne ovat yhä alkuperäisenlaisia. Peltolan mäkitupalaismuseo onkin maailmanlaajuisesti ainoa aito mäkitupalaisasumus, jossa rakennukset ovat alkuperäisillä paikoillaan ja esineistö mäkitupalaisajalta peräisin.

Museossa on noin 1.800 esinettä, muun muassa kotitalouteen ja maanviljelykseen liittyvää tarve-esineistöä. Osa on alun perin Peltolan alueelta, osa muualta Luhangasta. Suuren osan esineistä keräsi lahjoituksena paikkakunnan taloista vuonna 1960 kotiseuturetkensä merkeissä Luhangassa kiertänyt Helsingin yliopiston Hämäläis-Osakunta.

Museoalueella on säilynyt 19 hirsirakennusta. Niistä vanhin on 1700-luvulta peräisin oleva Isotupa, joka on ollut haikutupa eli savupirtti.

Peltolan alueella asui aikanaan useita perheitä. Kullakin perheellä oli oma asumus ja aitta, samoin navetta, jossa oli yksi tai kaksi lehmää ja syksyllä teurastettava sika. Savusauna oli yhteiskäytössä, samoin veden lämmittäminen, ruuan laittaminen ja pyykinpesu hoidettiin yhteisissä rakennuksissa. Savusauna, vedenlämmityskota ja keittokota ovat yhä olemassa, mutta pyykkikota tuhoutui aikanaan tulipalossa.

Peltolan entisiin asukkaisiin kuului esimerkiksi Nestor Suuronen (s. 1888) perheineen. Kahdeksan lapsen isä ja leskimies Suuronen tunnettiin kätevänä käsistään, ja hän teki muun muassa päre- ja tuohikoppia sekä tuohivirsuja. Hänen poikansa Uuno Suuronen (s.1925) muisteli myöhemmin Peltolassa viettämiään vuosia Joutsan Seudussa nimimerkillä Isotuvan Uuno.

Peltolan viimeiset asukkaat asuivat alueella vielä vuonna 1961, kun aluetta jo kunnostettiin museoksi. Viimeisiin asukkaisiin kuului muun muassa koko ikänsä Peltolassa asunut Julius Keskinen (s. 1891), jonka entisen asuinrakennuksen kattoa museolla aiotaan kunnostaa tänä kesänä talkoovoimin Leader Maaseutukehityksen myöntämän hankerahoituksen avulla.

Entinen mäkitupalaisasumus on nykyisin valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen perinnekohde. Kuva: Luhangan Kotiseutuyhdistyksen arkisto

Normaalin opastustoiminnan lisäksi Peltolan mäkitupalaismuseolla on järjestetty vuosien varrella esimerkiksi toukosiunauksia, entisajan työnäytöksiä ja tietysti talkoita, joissa on kunnostettu aluetta ja sen rakennuksia. Museoalue on myös toiminut aikanaan teatterinäyttämönä, kun Tammijärven Nuorisoseura esitti siellä näytelmiään.

Peltolan mäkitupalaismuseo on auki kesäisin, tänä kesänä 7.6.–9.8. Museolla on opastus. Museoon on pieni pääsymaksu.

Lähteet: Arto Huuskolan ja Mikko Majasen haastattelu 27.5.2021. Luhangan Kotiseutuyhdistyksen kotisivut. Mönkölä, Aino 2018: Peltolan mäkitupalaisia. Teoksessa Ihmisten Luhanka. Toim. Pasi Saarimäki.

Luhangan Kotiseutuyhdistyksen pitkäaikainen entinen puheenjohtaja Arto Huuskola (vas.) on nähnyt Peltolan mäkitupalaisten elämää aikanaan läheltä, sillä mäkitupalaisasumus kuului Huuskolan kotitilaan Mäentaloon. Huuskola muistaa käyneensä Peltolassa jo lapsena, kun alueella oli samanikäisiä lapsia. Huuskolan seuraajaksi Luhangan Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan tehtävään valittiin tänä keväänä Mikko Majanen.

Kotiseutuyhdistys ylläpitää museoaluetta ja sen rakennuksia

Peltolan mäkitupalaismuseota ylläpitää Luhangan Kotiseutuyhdistys ry, joka perustettiin vuonna 1959 huolehtimaan Mäentalon tilaan kuuluneesta mäkitupalaisalueesta ja sen rakennuksista.

– Tästä rupesi väki häviämään ja rakennukset rupesivat rappeutumaan ja ajateltiin, että saataisiin tämä mäkitupalaisasumus säilymään jälkipolville, taustoittaa museohanketta kotiseutuyhdistyksen entinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja Mäentalon entinen isäntä, nyt jo isännyyden seuraavalle sukupolvelle luovuttanut Arto Huuskola (kuvassa yllä vas.).

Museohankkeen panivat Huuskolan mukaan alulle Antti Kotiranta ja Eero Laaksovirta. Heidän lisäkseen kotiseutuyhdistyksen perustajajäseniin kuuluivat Jaakko Iitinmäki, Heli Kilvensalo, Anna Salokoski, Junno Halmekoski, Maarit Sorvali, Pentti Kuparinen, Juhani Aarne, Voitto Jaakkola ja Arto Huuskolan isä Veikko Huuskola, joka oli tuohon aikaan Mäentalon isäntä.

Mäkitupalaisalue rakennuksineen oli alkujaan juuri Veikko Huuskolan hallussa, kunnes tämä vuonna 1960 myi rakennukset kotiseutuyhdistykselle. Alue itsessään kuuluu yhä Mäentaloon.

Kuusi vuosikymmentä mäkitupalaismuseosta huolehtimista on tarkoittanut kotiseutuyhdistykselle runsaasti talkootyötä. Arto Huuskolan ja yhdistyksen puheenjohtajana tänä keväänä aloittaneen Mikko Majasen (kuvassa yllä oik.) mukaan talkoita on tiedossa tällekin kesälle. Ensi maanantaina niitetään heinää ja lisäksi kesän aikana on luvassa pärekattotalkoot.

– Sinne on jo päreet tehty. Siihen on saatu Maaseutukehitykseltä rahaa materiaalihankintoihin, kertovat Huuskola ja Majanen.

Mäkitupalaismuseota pidetään kunnossa talkoovoimin. Se tarkoittaa niin heinänniittotalkoita kuin monenlaista kunnostusrakentamistakin. Kuva viime kesän kattotalkoista. Kuva: Mikko Majanen.

Kotiseutuyhdistys toimii pienen joukon voimin, joten talkoisiin toivotaan lisää väkeä. Huuskola sanoo varsinkin katontekotalkoisiin olevan toiveissa nuorempaa väkeä.

– Tässä vanhettuu tämä porukka, ja paljon on jo pois vanhoja talkoolaisia, jotka ovat olleet paljon tässä talkoohommassa.

Peltolan mäkitupalaismuseo on sekä Huuskolalle että Majaselle varsin tuttu jo vuosikymmenten takaa. Majanen laskee pyörineensä museolla jo 1960-luvulta lähtien, tosin välillä hän oli useamman vuosikymmenen maailmallakin.

Huuskola taas on mukana museon ja kotiseutuyhdistyksen toiminnassa suvun peruina, olihan hänen isänsä Veikko Huuskola yhdistyksen perustajia ja pitkäaikainen puheenjohtaja, ja myös tämän isä Mooses Huuskola oli mukana, kun museota perustettiin ja aluetta kunnostettiin. 1940-luvun alussa syntynyt Arto Huuskola pääsi itsekin aikanaan näkemään mäkitupalaisten elämää läheltä.

– Lapsena tuli käytyä paljonkin täällä, kun täällä oli saman ikäisiä lapsia, hän muistelee.

Tarja Kuikka

Juttu julkaistiin alun perin paperisessa Joutsan Seudussa 16.6.2021. Jutussa mainitut heinänniittotalkoot on jo pidetty.