Kaikilla meillä on varmasti jonkinlainen polttava tarve

Miten vastataan ihmiskunnan tarpeisiin – niin hyvässä kuin pahassa? Niihin tarpeisiin, joita voisi kenties listata lähes yhtä paljon kuin ihmisiä maapallolta löytyy. Näihin jokaisen omiin tarpeisiin, polttaviin sellaisiin voi löytää vastauksia Taidelaitos Haihatuksen kesänäyttelystä Avantgardevekkula: Polttava tarve.

Viime lauantaina yleisölle avattu näyttely kannustaa kävijöitä kehtaamaan rohkeasti ja avoimesti, rajoja rikkoen. Näyttely pyrkii purkamaan ennakkoluulot ja tittelit, jotta jokaisella on mahdollisuus palata ihmettelyn ja pohdinnan tasolle, ikään kuin alkuun ilman mitään määrittelyjä tai saavutuksia.

– Taide on sitä, että tehdään vähän enemmän, kuin olisi tarpeen. Taiteessa tullaan vastaan ja ei jäädä siihen mitä odotetaan, vaan mennään siitä yli, pohti kuraattori ja monitaiteilija Tuomo Vuoteenoma näyttelyn ennakkotilaisuudessa.

– Tunnelmat ovat mahtavat ja takki on tyhjä. Ei tässä osaa sanoin kuvata tunnelmia, täällä on ollut niin kova yhteen hiileen puhaltamisen meininki, kiteytti Haihatuksen omistaja ja toiminnanjohtaja Risto Puurunen.

– Kyllä sitä tuntee itsensä hyvin onnekkaaksi. Paljon on tapahtunut asioita ja kyllä sitä miettii, että miten tämä onkaan mahdollista, jatkaa Vuoteenoma.

Yläkoulun pienryhmä suunnitteli ja kunnosti OssiBussin sisältä ja ulkoa.

Monipuolisuutta ei tämänkään vuoden kesänäyttelystä puutu teosten saatika taiteilijoiden mittapuulla tarkasteltuna. Näyttelyn nuorin taiteilija on joutsalainen 8-vuotias Kasperi Virtanen, jonka hitsaama Kuuraketti-teos tupruttelee savua Haihatuksen ITE-taidepellolla. Idea teokseen syntyi Kasperin bongatessa vanhan betonimyllyn isänsä Samuli Virtasen romukasasta.

Voimametsästä löytyvän OssiBussin kunnostamisesta puolestaan on vastannut täysin paikallisten nuorten taiteilijoiden ryhmä. Yläkoulun pienryhmän oppilaat Siiri, Jimi, Veeti, Joni, Lempi sekä Bubba tekivät aikuisten avustamana kevään mittaisen projektin, jonka lopputulos on upea aikaansaannos.

Paikallisten nuorten taitelijoiden kädenjälkien lisäksi teoksista voi bongata joutsalaisia rakennuksia. Jenni Yppärilän kolmiulotteiset, maalatut veistokset antavat uuden näkökulman kylänraitilta tutuksi tulleiden rakennuksien tarkasteluun.

Ulottuvuus on läpi näyttelyn kantava voima. Galleria-talon vintin toisessa päässä pääsee tutustumaan Jonne Pitkäsen ja Eeva-Liisa Puhakan vanhasta lypsykoneesta ja maitoputkista rakennettuun ääni-installaatioon. Vastaavasti vintin toisesta päästä löytyy Petri Eskelisen teos Kotimyrsky. Kotimyrskyssä kymmenmetriselle pöydälle on asetettu 28 lautasta ja lusikkaa, joita moottorit ja magneetit liikuttelevat tuottaen noin kuuden minuutin mittaisen sinfonian.

Viime kesän tapaan näytteilleasettajat eivät ole vain yhden alan taiteilijoita, vaan myös taiteilijoiden keskuudessa rikotaan rajoja. Tästä esimerkkinä Videokonttiin rakennettu, paremmin muusikkona tunnettu Heta Bilaletdin teos, jossa yhdistyvät muun muassa videoprojisointi, luonnonkivet, kierrätetyt tekstiilit sekä näkymättömät voimat.

Jonna Keihäsniemi

Vintiltä löytyy Petri Eskelisen toteuttama kuuden minuutin mittainen lusikoiden ja lautasten sinfonia.

Yläkuva: Kesänäyttelyn taiteilijat yhteiskuvassa ITE-taidepellolla.

Tagged with →