Nyt on hetki vierähtänyt Futsal-liigan runkosarjan päättymisestä, ja liigan välierät ovat tulevana viikonloppuna edessä. Siispä lienee aika lausua muutama sananen menneelle kaudelle.

Jo ennakkoon rankaksi tiedetty 26 ottelun runkosarja aloitettiin katsomossa maskit päässä ja lopulta päädyttiin pelaamaan ilman yleisöä. Korona vaikeutti ottelusiirtoineen ja testeineen kaikkien kautta, etenkin pienellä rosterilla touhunneisiin joukkueisiin. JoSePalle oman mausteensa otteluihin toivat puolustusvoimat.

– Mitä pienempi rosteri, sitä suurempi oli tällä kaudella muutaman yskäisyn vaikutus kokoonpanoon. Olimme todella vastuullisia tässä suhteessa. Korona rajoitukset siirsivät todella monia meidän otteluita, mikä vaikeutti otteluihin valmistautumista ja harjoittelun suunnittelua. Kaikkein suurin merkitys oli kuitenkin sillä, että neljä puolustusvoimissa palvellutta ei päässyt ”normaaliin” tapaan treenaamaan ja peleihin. Puolustusvoimat teki kyllä kiitettävää yhteistyötä pelaajiemme suhteen, mutta erityinen tilanne ei vain sallinut pelaajien liikkumista harjoituksiin ja inttiin normaaliin tapaan, kommentoi valmentaja Mikko Paappanen.

Myös loukkaantumisten saralla olisi saanut olla helpompaa. Suma osui rankimpaan vaiheeseen kautta, ja kaikki avainpelaajia, tietenkin. Lisäksi lähes kaikki olivat sieltä maalintekopuolelta, eli ei ihme että keskitalvella vähän homma tökki.

– Tälle kaudelle sattui isompi loukkaantumissuma, joka heijastui väkisinkin sitten peliesityksiin. Meiltä oli pitkään pois loukkaantuneena samanaikaisesti Olli Malin, Aake Partio, Benno Hanslian ja Jari Kotimäki, vähän myöhemmin lisäksi Joonas Manzo, kaikki tietää miten kovista menetyksistä näissä on kyse pelikentällä. Useampi ottelu jouduttiin pelaamaan sitten pienellä porukalla, mutta kovaa saatiin väännettyä ohuemmallakin nipulla useasti, pohti puolestaan joukkueenjohtaja Janne Kosunen.

JoSePa oli alkukaudelle ladannut kovia odotuksia. Kaudelle haluttiin hyvä startti, ettei koko ajan tarvitse otsa rypyssä painaa, mutta aikeeksi jäi. Muutamia voittojakin toki tuli mutta niitä päävastustajia vastaan kämmättiin huolella.

– Tappiot MadMaxille, Riemulle, PJK:lle ja etenkin PP:lle tummensivat syksyä. Alakuloisissa tunnelmissa vaellettiin koko joulukuu, odottaen tammikuun tärkeää otteluruuhkaa. Päävastustajista otettiin sitten pisteet vain Ilvekseltä ja ojennettiin pinnat niin MadMaxille, Riemulle kuin PJK:llekin. Ei mennyt putkeen. Ankea 8-1-tappio suunnilleen kahdella pelaajalla pelaavalle KaDylle vieraissa horjutti jo ainakin minun uskoa sarjapaikan suhteen, sanoo Mikko Paappanen.

Heti masentavan KaDy-pelin jälkeen kuului kuitenkin kummia. Teksti-TV:tä oli vaikea uskoa, kun se ilmoitti JoSePan voittaneen ensimmäistä kertaa liigassa SoVon ja vielä vieraissa. Vilkaisu joukkueen räyhäkkäitä emojia pullistelevalle Whatsapp-tilille varmisti sen että näin pääsi käymään. Tuosta alkoi voittoputki, joka liigan osalta oli ainutlaatuinen JoSePalle. Se kaatui vasta kotitappioon Akaalle, eikä siinäkään pelissä oltu kuutamolla. Viiden ottelun voittoputkeen mahtui riehakkaat nousut selkeästä tappioasemasta voittoon HIFK:ta ja Torniota vastaan.

– The Great Escape alkoi sitten helmikuussa. Jos alkukaudesta pallo ei meille pomppinut, niin nyt vihdoin pomppi. Saimme tekemiseen tarvittavaa puhtia ja seitsemästä pelistä kuusi voittoa suoristi joukkueen jo turhan kumaraan painuneen ryhdin. Henkinen puoli pompsahti kilometrillä eteenpäin ja usko omaan tekemiseen palasi. Vierasvoitto SoVo:sta ja kotivoitto Torniosta jäivät erityisesti mieleen tästä putkesta. Vaikka välillä oltiin kovassa myllyssä, pisteet lipuivat lopulta meille, sanoi Mikko Paappanen.

Kun avainpelaajat olivat sivussa, pääsivät entiset statistit pääosiin. Siitähän se tähtiputki usein alkaa. Näin myös kävi, toki osa luottopelaajista otti joukkueen reppuselkään omalta osaltaan. Pelaajat äänestivät MVP:ksi Jarkko Kosusen joka on johtaja niin kentällä kuin pukukopissa. Elmeri Linnera ja Heikki Rasmus nousivat pelaavaan kokoonpanoon loukkaantumissuman aikana ja myös pitivät paikkansa sen jälkeen.

Alla Mikko Paappasen kommentit muutamista avainpelaajista. Valmentajathan eivät mielellään tällä tavoin laita pelaajia järjestykseen. sillä kaikki ovat tärkeitä.

– Joonas Manzo oli meille hyökkäyssuuntaan äärimmäisen tärkeä erityisesti alkukaudesta, kun kukaan muu ei osannut vielä tehdä maalia.

– Kosusen Jannen asenne ja tekeminen puolustussuuntaan ansaitsi aplodit pelistä toiseen.

– Kapteeni Niko Rantasen nousu voittavaksi maalivahdiksi kauden tärkeimmillä hetkillä.

– Heikki Rasmuksen steppi pelaavaan kokoonpanoon loukkaantumisista huolimatta.

– Elmeri Linneran pomppu pikavauhtia liigapelaajaksi, ei onnistuisi monelta.

– Piilin Oton pivot-pelaaminen kehittyi vielä pari pykälää aiempaa paremmaksi, vaikka lähtötaso oli valmiiksi kova.

– Kotimäen Jarin merkittävä rooli joukkueelle kaikista vammoista ja poissaoloista huolimatta.

Itse haluan tässä tilanteessa nostaa esille Niko Rantasen. Kun Aake Partio loukkaantui kauden ruuhkaisimmalla hetkellä ja aika selkeästi kakkosen roolissa ollut Niko Rantanen astui kehiin, tämä pessimisti oli aika huolissaan, sori siitä. Muutama helppokin ehkä kevätkauden aikana lipsahti, mutta Niko piti maalin puhtaana silloin kuin maalia ei saanut päästää, kuten Tornion kotipelin loppuhetkillä. Huikea tasonnosto hiukan vaikeammista ajoista. Joka tapauksessa Niko ilmoittautui loukkaantumisten jälkeen täysillä mukaan kilpailuun ykkösmaalivahdin tontille.

Kauden kohokohtia sekä Janne että Mikko löysivät useita:

– Jos vain yhden saa valita, niin otan Otto Piilin upean voittomaalin viimeisillä sekunneilla HIFK:ta vastaan kotona. Nousu kolmen maalin takaa voittoon viime hetkillä todisti sen, ettei peleissä kannata hätääntyä, vaikka muutama maali olisikin eroa. Pisteet olivat meille tuossa vaiheessa elintärkeät ja HIFK kärkkymässä meitä kiinni. Ja jos saa valita toisen, niin se on ehdottomasti voitto Torniosta, totesi Mikko Paappanen.

– Alkukaudesta kotivoitto Ilveksestä jäi mieleen, kun se oli viimeinen ottelu missä saatiin rokata kotiyleisön kanssa. Otto Piilin viime sekuntien voittomaali HIFKiä vastaan upealla tsipillä. Voitto ToPVia vastaan kotiottelussa 0-3 tappioasemasta nousu rinnalle ja ohi, sanoi Janne Kosunen.

Itsellekin jäi mieleen epäuskoiset tunnelmat. kun kolmen maalin takaa noustiin voittoon sekä HIFK:ta ja Torniota vastaan. Torniota vastaan jopa selostajalta loppui usko puoliajalla, ja hän erehtyi paljastamaan sen julkisesti.

Suora putoaminen vältettiin ihan itse, mutta karsintojen välttäminen jäi kiinni Liikunnan Riemusta. Erinomaisen kauden pelannut Riemu ei pettänyt, vaan voitti lähes koko kauden viivan päällä keikkuneen PJK:n, ja PJK:n tie vei lopulta karsintojen kautta takaisin FutsalYkköseen. JoSePa välttyi raastavilta karsinnoilta lopulta liigaan nousseitten huippukauden ykkösessä pelanneiden TPK:n ja AU:n kanssa. Molemmat nousivat Liigaan. PJK:n lisäksi liigan menestynein seura Ilves putosi, suoraan putosivat HIFK ja PP-70.

Seuraavan kauden ensimmäiset palaverit on kuitenkin jo pidetty. Kliseisesti sanottuna, runko pyritään pitämään kasassa, budjettia kasvatetaan maltillisesti ja joukkueen taustalle haetaan lisää tekijöitä. Pelillisesti tapetilla on fysiikka ja joukkueen puolustuspelaamisen kehittäminen. Kauden aikana puolustuspelissä saatiin tiettyjä asioita vakiintumaan. JoSePa oppi kantapään kautta mitä voittaminen vaatii, tehokkuutta maalipaikoissa ja kivunsietokykyä. Mikko Paappasen sanoin: Hyvä puolustaminen johtaa myös hyvään hyökkäämiseen. Mikko ja Janne jakavat myös unelman eli tavoitteen siitä, että ensi kaudella joukkue on mukana Play-offeissa ja haastaa kärkijoukkueet ihan tosissaan.

Petri Hentinen

Tagged with →