Nykyaika on monella tavalla stressaava ja ahdistava. Se koettelee erityisesti ihmissuhteita, sillä kiireinen elämänrytmi ja ajan mukanaan tuomat paineet ovat omiaan pinnallistamaan niitä ja siten lisäämään yksinäisyyttä. Kaikki energia ja tarmo kuluu omien asioiden hoitamiseen, eikä lähimmäisen tarpeista huolehtimiseen juurikaan liikene aikaa.

Lähimmäisen kuorman kantaminen on täydellinen vastakohta itsekkäälle, vain omat tarpeet huomioivalle, elämälle. Mahdollisuudet lievittää lähimmäistemme hätää ovat toki rajalliset, mutta voimme omalta vähäiseltä osaltamme luopua jostakin toisten hyväksi. Antamiseen liittyy se sama jumalallinen ihme kuin muinoin pienen pojan eväille – kaikki nälkäiset tulivat ravituiksi eikä antajakaan jäänyt osatta.

Tässä tasa-arvoa vaativassa maailmassa olemme kaikki yhdenvertaisia ajan suhteen. Jokaisella on käytössään 24 tuntia vuorokaudessa. Meillä on aina aikaa siihen, mitä pidämme tärkeänä, ja rakkaus kekseliäänä ei jätä meitä pulaan, mikäli meillä vain on halu palvella lähimmäistämme. Yksinäisten elämää voisimme helpottaa pitämällä heihin enemmän yhteyttä, erityisesti tällaisena poikkeusaikana. On arvokasta jakaa aikaa lähimmäisen kanssa ja kuunnella hänen huoliaan. Tähän me kaikki pystymme, mutta liikeneekö meiltä aikaa lähimmäisellemme.

Sakari Halmemies
tekniikan tohtori, yliopettaja, eläkeläinen
kuntavaaliehdokas KD (sit.)
Luhanka

Tagged with →