Kanadalainen malminetsintäyhtiö Mawson on hakemassa malminetsintälupaa Jyväskylän ja Luhangan rajalle. Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on ilmoittanut antavansa päätöksensä ”vapun jälkeen”. Jyväskylän kaupunki ja Keski-Suomen ELY ovat viisaasti antaneet asiassa osin kriittisiä arvioita. Kuitenkin yhtiön väite, että malminetsintä on haitatonta ja ilman ympäristöriskejä, vaatii tarkempaa tarkastelua. Luhangan kunnan kannattaisi tarkastella asiaa myös suhteessa mahdollisen kaivostoiminnan riskeihin alueella, sekä kyseisen yhtiön historiaan.

Kallion kairaus on keskeinen malminetsinnän menetelmä. Sen ympäristöriskeihin kuuluvat vaikutukset pohjavesiin, luvattomien ja haitallisiksi tiedettyjen luvittamattomien kemikaalien käyttö sekä jätteet, joita luokitellaan jopa ongelmajätteeksi. Mawson ilmoittaa kairaustarpeeksi useita tuhansia metrejä, ne voivat ulottua satojen metrien syvyyteen. Teknisesti kairausreiät vastaavat porakaivoja. Ongelmallista on kairaus malmi- ja haittamineraaleihin. Sulfidimineraalit reagoivat veden ja ilman kanssa ja vapauttavat arseenia ja raskasmetalleja. Asbestimineraaleja ja uraania tarkastellaan virheellisesti vain työturvallisuus-, muttei ympäristöongelmana. Kairauksen maaputkien jättäminen maastoon ruostumaan on myöskin ympäristöriski pohjaveden suhteen. Lisäksi putket rikkovat metsäkoneiden renkaita ja ovat riski luonnossa kulkijoille. Kairauksen maaputkien tulpat kestävät aikansa, minkä jälkeen mahdollinen haitta-aineita sisältävä paineellinen pohjavesi vuotaisi ympäristöön. Putkia ei saisi jättää maanomistajan riesaksi. Hylättyjen kaivojen ohjeet suosittavat USA:ssa kairareikien tukkimiseen myös kalliossa pitkäaikaisten pohjavesiriskien välttämiseksi. Varausalueella on useita metsälailla suojeltuja herkkiä pienvesikohteita kuten puroja ja lähteitä, joita kairaukset voivat vaarantaa, ja jotka olisi pitänyt raja pois etsintäalueesta.

Kaivosteollisuus korostaa, että malminetsintä on erillistä kaivoksen perustamisesta ja vain harva etsintä johtaa kaivokseen. Tähän ei pidä tuudittautua. Jos kairaukset osoittavat, että yhtiöllä on omaisuutta maassa, niin heidän oikeutensa kasvavat. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että alueella saattaa olla jonkinlainen esiintymän aihio, siksi on tärkeä puuttua nyt.

Kaivoksen saapuminen alueelle on oikeasti riski kunnalle. Kaivosalueen suojavyöhyke on kilometri suuntaansa, joten vaikutukset ulottuisivat välittömästi Hauhanjärvelle saakka. Kaivoksen koosta riippuen pölyvaikutuksia on viidestä kilometristä jopa kymmenien kilometrin päähän. Tästä seuraisi terveys- ja ympäristöriskejä läheiselle asutukselle ja kylille. Kultakaivoksienkin asbestit ja radioaktiiviset mineraalit on luvituksissa käsitelty puutteellisesti. Avolouhosten räjäytykset ovat aiheuttaneet vaurioita rakennuksille parin kilometrin säteellä, eikä kaivoksen rekkaralli ole mikään pieni haitta. Ympäristövaikutukset ja mainehaitat voivat ulottua erityisesti vesistöissä kymmenien kilometrien päähän, mistä seuraisi usein voimakastakin kiinteistöjen arvon laskua.

Kaikista suurimmat huolenaiheet ainakin pitkässä juoksussa ovat pinta- ja pohjavedet. Alue on Päijänteen rannalla. Kaivosyhtiö saattaa selittää prosessivesien käsittelyn tehokkaaksi, mutta ainakin kaivosjätteen pitkäaikaiset vaikutukset ovat luvituksessa pahoin hunningolla. Riskinä satojen vuosien vesistöhaitat, jotka uhkaavat ympäristöä, hyvinvointia ja Päijänteen kansainvälistä mainetta. Valitettavasti kaivostoiminnan mahdolliset edut kalpenevat näiden haittojen rinnalla hyvin nopeasti.

Luhangan kunnalla on oikeus ja velvollisuus puolustaa elinkeinojaan, ympäristöään ja kuntalaisten omistusoikeuksia. Ristiriidat kaavoituksen ja maankäytön suunnitelmien kanssa voivat pysäyttää hankkeen, jos ne tuodaan selkeästi esiin suhteessa todellisiin haittoihin. Näitä oikeuksia kannattaisi käyttää nyt, sillä riskit ymmärtävän kunnan ei kannata kaivoshankkeeseen nykyehdoilla lähteä. Kulta on käytännössä teknisesti tarpeetonta, mutta sen hinta ympäristölle, ilmastolle ja naapureilla on äärimmäinen. Sitäkö ihmiskunta tässä vaiheessa tarvitsee, oikeasti?

Kiitos paikallisille aktiivisuudesta mm. Pelastetaan Päijänne -facebook-ryhmässä. Ongelmia ei kannata jäädä yksin märehtimään, vaan kannattaa ottaa yhteyttä kunnan päättäjiin sekä vaikuttaa paikallisissa yhdistyksissä ja ympäristöjärjestöissä.

Jari Natunen
Ympäristöbiokemisti, FT
Suomen Luonnonsuojeluliitto ja Kansalaisten Kaivosvaltuuskunta ry

Puheenvuoro-palstan kirjoitukset ovat Joutsan Seudun lukijoiden mielipidekirjoituksia.

Tagged with →