Kevät tuli, lumi suli, koirankakka hangen alta esiin tuli. Alkuperäinen loru ei mene niin, mutta voisi hyvin mennä, sillä kevätauringon sulattamien hankien altahan koiran jätöksiä perinteisesti paljastuu. Joka kevät ne herättävät kritiikkiä, kun osa ihmisistä paheksuu niiden olemassaoloa. Joskus ympäristöön jätetty koiranjätös, oli se sitten lumen alta paljastunut tai vaikka kesällä nelijalkaiselta jälkeen jäänyt, herättää jopa suoranaista kiukkua.

Ja kuka siitä ilahtuu, jos koiranjätös tarttuu kengänpohjaan tai esimerkiksi polkupyörän tai rollaattorin renkaisiin tai maassa leikkivän pikkulapsen vaatteisiin. Tai päätyy lapsen ympäristöntutkiskelun myötä vaikka tämän suuhun.

Kyse ei oikeastaan ole edes pelkästä esteettisestä haitasta tai likahaitasta, vaan myös terveyshaitat ovat mahdollisia. Keräämättä jääneistä koiran ulosteista voi nimittäin siirtyä mikrobeja (bakteereja ja viruksia) ja sisäloisia toisiin koiriin, muihin eläimiin ja ihmiseen, vahvistaa Joutsan kunnaneläinlääkäri Nina Vilén.

– Pentukoirat syövät ehkä herkimmin toisten koirien jätöksiä. Tästä seurauksena voi olla suolistotulehdus, joka pahimmillaan voi olla pennulle kohtalokas. Esimerkiksi parvovirusinfektio leviää ulosteiden välityksellä herkästi rokottamattomiin pentuihin aiheuttaen vakavan, usein sairaalahoitoa vaativan sairastumisen, kertoo Vilén.

Normaaliin rokotusohjelmaan sisältyvä parvorokotus antaa kuitenkin hänen mukaansa tehokkaan suojan parvovirusta vastaan.

Mitä ihmiseen taas tulee, meihin voivat kunnaneläinlääkärin mukaan tarttua koiran jätöksestä suolinkaiset ja alkueläimistä esimerkiksi kryptosporidit ja giardia. Vilén sanoo, ettei Suomessa toistaiseksi ole esiintynyt myyräekinokokkia, mutta vastustustoimista huolimatta riski taudin leviämiseen on silti hänen mukaansa olemassa muun muassa tuontikoirien ja matkustamisen myötä.

– Ekinokokki-heisimato leviää koiraeläinten ulosteiden välityksellä ihmiseen aiheuttaen vakavaa sairastumista loisrakkuloiden muodostuessa muun muassa maksaan. Ihmisen ruuansulatuskanavaan loiset voivat päästä esimerkiksi leikkipuistossa tai muuten maassa leikkivän lapsen käsien välityksellä tai vaikkapa vesilätäköistä roiskeiden mukana.

Moni taajamassa koiraa ulkoiluttava poimii lemmikkinsä jätökset pussiin ja pudottaa pussin lähimpään reitin varrelle sattuvaan roska-astiaan tai vie sen mukanaan omaan roskikseensa. Jälkimmäinen vaihtoehto lienee pakollinen siinä kohtaa, jos matkan varrella oleva roskis on kuvan roskiksen kaltaisessa kunnossa.

Koiran jätösten huolehtiminen pois ympäristöstä on lopulta asia, joka mainitaan ihan laissa. Järjestyslain 4. luvun 14. pykälä koskee koirakuria ja siinä todetaan velvollisuudet, joita koiran omistajan tai haltijan on noudatettava yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymiseksi. Yksi velvollisuuksista on huolehtia siitä, ettei koiran uloste jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

Koirankakan jättäminen esimerkiksi taajamassa kävely- ja pyöräilyreitille on siis vastoin lakia. Käytännössä sellaisesta tuskin sakkoja seuraa, sillä poliisilla lienee muutakin tekemistä kuin vahtia koiranulkoiluttajia.

Oli lakia tai ei, osa taajamassa koiraa ulkoiluttavista kantaa mukanaan kakkapussia, johon poimii lemmikin jätökset tarvittaessa. Osa ei pussista perusta, vaan tyytyy vain esimerkiksi potkaisemaan jätökset kulkuväylän sivusta vähän syrjemmälle.

Onko viimeksi mainittu sallittua, vai pitäisikö kakkapussi aina olla mukana, sitä Joutsan Seutu kysyi ympäristöasioiden parissa työskentelevältä Joutsan ja Luhangan kuntien ympäristötarkastaja Marika Masalin-Weijolta. Masalin-Weijo ei ota asian luvallisuuteen sen tarkemmin kantaa, vaan toteaa sen mitä lakikin sanoo: koiran omistajan tai haltijan on pidettävä huolta siitä, että koiran uloste ei jää ympäristöön hoidetulla alueella taajamassa.

Haja-asutusalueesta ei mainita koirakuria koskevassa lainkohdassa mitään. Jos siis kulkee koiran kanssa esimerkiksi Korpilahdentietä tai Marjotaipaleentietä ja koira tekee tarpeensa, niin tarvitseeko jätökselle tehdä mitään? Voiko sen jättää kulkureitille, pitääkö se heittää pöpelikköön vai kerätä pussiin ja ottaa mukaan? Ympäristötarkastaja Masalin-Weijo katsoo, että tällöin toimintavan voi ratkaista miten itse parhaaksi katsoo.

– Vaikka laki koskee vain taajamien hoidettuja alueita, mielestäni asiassa voi käyttää omaa harkintaa ja maalaisjärkeä.

Tarja Kuikka

Tagged with →