Elina Kupiaisen tie on kulkenut Joutsasta raviurheilun kansainväliselle huipulle ja takaisin. Lajin suurmaasta Ranskasta palattuaan hän vaihtoi hoidettavansa hevosista ihmisiin. Entinen ja nykyinen työ täydentävät toisiaan, ja pian edessä on valmistuminen lähihoitajaksi.

– En ole kyllä katunut hetkeäkään, Italiassa ja Ranskassa kaksitoista vuotta viettänyt paluumuuttaja-alanvaihtaja hihkaisee.

Entinen hevosenhoitaja on selvästi innostunut lähihoitajaopinnoistaan. Meneillään on viimeinen harjoittelujakso Joutsan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Parin kuukauden mittaista jaksoa seuraa näyttö, jossa osaaminen arvioidaan viimeisen kerran ennen valmistumista.

Takana ovat harjoittelujaksot palvelukeskus Jousessa, päiväkoti Koivukummussa ja Joutsan kunnan kotihoidossa.

– Kotihoitoon meneminen jännitti, kun tuli aika työskennellä yksin. Työyhteisö onneksi rohkaisi, ja aina sai soittaa ja kysyä, jos jokin asia askarrutti, Kupiainen kiittää.

Vuodeosastoa hän pitää hyvänä paikkana ammatilliselle kehittymiselleen. Korona-ajan etäopinnot ovat sujuneet, mutta käytännön täydennys on tervetullutta.

Elina Kupiainen suorittaa parhaillaan lähihoitajaopintojensa viimeistä harjoittelujaksoa Joutsan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Toiveissa on alan työpaikka Joutsassa. Kuva: Pauliina Raento.

Asioiden omaksumista on edistänyt se, että hän on aina viihtynyt siellä, missä tapahtuu. Uusien asioiden oppiminen motivoi ja on auttanut ”etäkouluhässäkässä”.

– Tallissa olin aina paikalla eläinlääkärin tai kengittäjän tehdessä työtään. Nyt terveyskeskuksessa työnnän nenääni lääkärin kierrolle. Luen paljon, ja tekemisen lisäksi opin kuuntelemalla ja katsomalla, Kupiainen selittää.

Synnyinkuntaan asettuminen kävi mutkattomasti, lähes parin vuosikymmenen jälkeen.

– Viihdyin aikoinaan Mikkelissä, jossa yläasteen jälkeen kävin kolmivuotisen hotelli- ja ravintola-alan koulun. Joutsa oli kuitenkin niin itsestään selvä valinta, etten vakavissani ajatellut vaihtoehtoja.

Kupiaisen vanhemmat ja sisar perheineen asuvat Joutsassa. Isovanhemmista on elossa yksi. Läheistensä lisäksi Kupiainen arvostaa paikkakunnan rauhallisuutta, joka on myös hänen kissansa mieleen. Kesäiset rupeamat torimyyjänä ovat vahvistaneet, että seutukunnalla on yhä paljon tuttuja.

– Ja täältähän se kaikki alkoi, Joutsasta ja tältä tallilta, Kupiainen hymyilee.

Teemme haastattelua Susanna Purojärven valmennustallin toimistossa Joutsan raviradan kupeessa. Täällä Kupiainen kiipesi hevosen selkään alakouluikäisenä 1990-luvun puolivälissä ja piti ensimmäistä omaa kimppahevostaan Svantea. Hän innostui alasta lopulta niin, että hakeutui joutsalaislähtöisen Sanna Kuusimäen kanssa töihin menestysvalmentaja Markku Niemisen ravitallille Viialaan heti ravintolakoulusta valmistuttuaan.

Nyt Kupiainen ratsastaa Purojärven tallilla omaksi ilokseen kerran viikossa. Harrastuksiin kuuluvat myös metsässä käveleminen, pilates ja tai chi. Talvella hän laskettelee.

Taustaa hevosenhoitajana ei arvostettu lähihoitajahakuun sisältyneessä haastattelussa, mutta Kupiaiselle hevoskokemuksen edut ihmisten hoitamisessa ovat täysin selvät. Yhtäläisyyksiä on useita.

– Hevostyössä tottuu kaikenlaiseen, kun tilanteet tulevat eteen nopeasti ja yllättäen, hän sanoo. Haavat, veri, eritteet ja haju eivät vaikuta minuun mitenkään, eivätkä piikit pelota. Koskettaminenkin lakkaa jännittämästä, kun asuu pitkään kosketuskulttuurin maissa.

Kupiainen puhuu ongelmanratkaisukyvystä, vastuun ottamisesta ja hoitajan ”silmästä”, joka kehittyy vuosien varrella. Kyky hahmottaa hoidettavan päivän kunto muutamalla silmäyksellä auttaa tilanteen haltuun ottamisessa.

– Loppuviimein katsotaan samoja asioita, Kupiainen summaa. Miten ruoka ja nesteet menevät sisään ja tulevat ulos, kuinka hoidettava liikkuu, kiiltääkö karva ja onko mieli virkeä. Huomiota oppii kiinnittämään samaan aikaan sekä yksityiskohtiin että kokonaisuuteen.

Italiassa ja Ranskassa vietettyjen vuosien jäljiltä Kupiainen puhuu molempia kieliä sujuvasti. Hän osaa myös englantia ja auttavasti espanjaa. Niistä on ollut iloa Joutsassakin, muun muassa torilla.

Kupiainen arvioi, että kielitaitoa voi hyödyntää myös vanhustyössä yhä enemmän, koska Suomen kansainvälistyminen jatkuu ja kaikki ikääntyvät. Yhteinen kieli rikkoo jään ja rauhoittaa hädän hetkellä.

Taidon, kokemuksen ja näkemyksen lisäksi maailmalta tarttui matkaan upeita muistoja.

– Vaikka mitä on kiva aikanaan kiikkustuolissa muistella, mutta kyllä voiton vievät Mec ja kuusi vuottani Ranskassa, maan raviurheilun ydinalueella Normandiassa Fabrice Souloyn valmennustallilla työskennellyt joutsalainen sanoo.

Mec on Un Mec d’Heripré, nyt 13-vuotias ranskalainen huippuravuri, jonka hyvinvoinnista Kupiainen vastasi lähes sen koko kilpauran ajan. Ori juoksi urallaan 46 starttia, joista se voitti 29, mukaan lukien useita suurkilpailuja eri puolilla Eurooppaa. Sen ansiot ylittivät kaksi miljoonaa euroa.

Ranskalaisravuri Un Mec d´Heripré ja sen hoitaja Elina Kupiainen jaloittelivat Solvallan raviradan tallialueella Tukholmassa saavuttuaan Elitloppet-suurkilpailuun toukokuussa 2016. Finaalissa karsinnan voittanut ori oli kolmas. Kuva: Anne Ehlert.

Kupiainen kuvaa entistä suojattiaan isoksi luonteeksi ja vireäksi ja palvelualttiiksi hevoseksi, joka antoi aina kaikkensa. Kaiken antaminen kuvaa myös hoitajaa itseään.

– Väsyin lopulta siihen, että varsinkaan raviurheilun huipulla ei ole työaikaa ja vapaapäivä on jokseenkin vieras käsite, Kupiainen huokaa. Työtä tehdään intohimolla ja on kuluttavaa, kun sitä ei osaa tehdä edes 80-prosenttisesti, vaan sen on oltava 100, 110 tai 120 prosenttia.

Toisaalta suorittajan luonne ja työmoraali loivat perustan huipulle nousemiseen – ja lopulta alan menestyksekkääseen vaihtamiseen. Niin hevosen kuin ihmisenkin hoitaminen on itsenäistä työtä, joka edellyttää vastuullisuutta, järjestelmällisyyttä ja tarkkuutta.

Hän kiittää peruskoulutuksestaan erityisesti valmentaja Markku Niemistä. Hän opetti nuorta tallityöläistään kärsivällisesti ja antoi paljon vastuuta.

– Niemisen palveluksessa opin, kuinka joka päivä merkitsee, miksi työstä pitää välittää ja miksi asiat kannattaa tehdä just eikä melkein, Kupiainen sanoo. Make neuvoi, että hiki säästää kyyneleitä. Hän myös tähdensi, että kaikki työtehtävät on osattava. Hevosten hoitamisen lisäksi opeteltiin lakaisemaan lattia ja viikkaamaan loimet. Tallin työntekijät olivat hieno porukka, jolle olen paljosta kiitollinen.

Pauliina Raento

Ylimmässä kuvassa: Ranskalaistähti Un Mec d´Heripré vieraili Suomessa heinäkuussa 2016, jolloin se voitti arvostetun St. Michel -suurkilpailun Mikkelissä. Oriin hoitaja Elina Kupiainen talutti sitä voittajaseremonioissa ja vastasi Lauri Hyvösen kysymyksiin. Kuva: Suomen Hippos / Ilkka Nisula.

Tagged with →